From Wikipedia, the free encyclopedia
Ystävyyden ja kaupan sopimus (jap. 日米修好通商条約, Nichibei shūkō tsūshō jōyaku, engl. Treaty of Amity and Commerce) solmittiin Yhdysvaltojen ja Japanin välillä Ryōsen-jissä Shimodassa 29. heinäkuuta vuonna 1858[1]. Se seurasi vuoden 1854 Kanagawan sopimusta, joka avasi japanilaisia satamia yhdysvaltalaisille aluksille ja salli Yhdysvaltain konsulin muuttaa Shimodaan. Vaikka Matthew Perry onnistui sopimuksella saamaan Yhdysvaltojen laivoille polttoainetta ja suojaa, hän jätti merkittävän kysymyksen kaupasta Townsend Harrisille, toiselle Tokugawa-bakufun kanssa neuvotelleelle yhdysvaltalaiselle lähettiläälle. Sen vuoksi vuoden 1858 sopimusta kutsutaan usein nimellä Harrisin sopimus.
Japanilaisten vastustuksen murtamiseen kului Yhdysvalloilta kaksi vuotta. Kun brittien vaatimukset samanlaisista etuoikeuksista vaikuttivat uhkaavan Japania, Tokugawa-hallitus suostui lopulta Yhdysvaltojen vaatimuksiin. Sopimuksen merkittävimmät kohdat olivat:[2][1]
Sopimus toimi mallina samantyyppisille sopimuksille, jotka Japani solmi muiden ulkovaltojen kanssa seuraavien viikkojen aikana.[1] Nämä epätasa-arvoiset sopimukset rajoittivat Japanin itsenäisyyttä ensimmäistä kertaa sen historiassa; ne paljastivat Japanin kasvavan heikkouden, ja länsi näki ne verukkeena Japanin mahdolliselle kolonisaatiolle. Kansallisen aseman ja vahvuuden takaisin saamisesta tuli japanilaisille kaiken ylittävä prioriteetti. Sopimuksen seurauksia kotimaassa olivatkin bakufun vallan loppu ja uuden keisarillisen hallinnon perustaminen.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
