From Wikipedia, the free encyclopedia
Hapalochlaena on tursaisiin kuuluva mustekalasuku, joka on tunnettu myrkyllisyydestään. Suvussa on neljä pienikokoista lajia, jotka elävät Tyynenmeren länsiosassa, ja joita tavataan muun muassa vuorovesilammikoissa.[1] Ne syövät etupäässä äyriäisiä. Ärsytettynä ne erittävät tetrodotoksiini-hermomyrkkyä, joka voi lamauttaa ihmisenkin hengityksen. Hermomyrkkyyn ei ole vasta-ainetta.[2] Suvun tunnetuin laji on sinirengastursas.
| Hapalochlaena | |
|---|---|
 Sinirengastursas (Hapalochlaena lunulata) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Pääjalkaiset Cephalopoda |
| Alaluokka: | Mustekalat Coleoidea |
| Ylälahko: | Kahdeksanlonkeroiset Octopodiformes |
| Lahko: | Tursaat Octopoda |
| Heimo: | Octopodidae |
| Suku: |
Hapalochlaena Robson, 1929 |
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Brittiläinen eläintieteilijä Guy Coburn Robsonin löysi suvun vuonna 1929.[3] Neljä lajia kuuluu Hapalochlaena-sukuun vahvistetusti, ja kuutta lajia tutkitaan yhä:[4]
Sinitäplätursaat käyttävät suurimman osan ajastaan erilaisissa koloissa piileskelyyn, samalla näyttäen vaikuttavaa suojaväritystään ihon kromatoforisolujensa avulla. Kuten muutkin mustekalat, ne voivat ahtautua suhteellisen vaivatta itseään pienemmistäkin koloista. Tämä kera kivien pinoamisen piilopaikkansa suulle saa aikaan hyvän suojan saalistajilta.
Uhattuna sinitäplätursaat voivat nopeasti vaihtaa väriään, tullen kirkkaan keltaiseksi samalla kun jokainen 50–60:stä renkaasta välkkyy kirkkaan sinisenä sekunnin kolmasosassa, varoituksena saalistajille.[5]
Sinirengastursas kantaa tarpeeksi myrkkyä tappamaan kaksikymmentäkuusi aikuista ihmistä minuuteissa pienestä koostaan huolimatta. Niiden puremat ovat usein pieniä ja kivuttomia, ja moni uhri ei lainkaan huomaa tulleensa purruksi ennen kuin myrkky alkaa vaikuttaa, eli hengitys lamaantuu ja uhri alkaa halvaantua.[6] Vastamyrkkyä sinirengastursaan myrkylle ei ole saatavilla.[7]
Tursaat tuottavat myrkkyä, joka sisältää tetrodotoksiinia, histamiinia, tryptamiinia, oktopamiinia, tauriinia, asetyylikoliinia ja dopamiinia. Myrkky voi johtaa pahoinvointiin, hengityslamaan, sydämen vajaatoimintaan, sekä vakavaan ja joskus täydelliseen halvaantumiseen ja/tai sokeuteen. Hoitamaton myrkytys johtaa kuolemaan minuuteissa. Kuolemansyy on yleensä tukehtuminen pallean halvaantumisen johdosta.[8]
Sinirengastursaan pääasiallinen hermomyrkky on tetrodotoksiini, joka on 1 200 kertaa voimakkaampaa kuin syanidi.[9] Tetrodotoksiini tukkii solujen natriumkanavat, aiheuttaen liikehermojen halvaantumisen ja hengityslaman minuuteissa altistumisen jälkeen. Tetrodotoksiinia tuottavat tursaan sylkirauhasissa olevat bakteerit.[10]
Myrkytys vaatii suoran kontaktin myrkyn kanssa. Vaaran kohdatessa tursaiden ensimmäinen vaisto on paeta. Jos uhka jatkuu, tursaat alkavat puolustautua väläyttelemällä sinisiä renkaitaan. Jos tursas ahdistetaan nurkkaan ja sitä kosketetaan, henkilö olisi vaarassa tulla purruksi ja myrkytetyksi.[11]
Tetrodotoksiinia löytyy tursaiden jokaisesta elimestä ja rauhasesta. Se peittää munansa myrkyllään suojellakseen niitä saalistajilta.[12]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
