Hans Henrik Stjernvall (9. elokuuta 1769 Pälkäne – 4. huhtikuuta 1820 Mäntsälä) tuli Linnaisten kartanon omistajaksi aikanaan avioliiton kautta. Mäntsälässä hän vaikutti monella teollisuuden alalla,[1] muun muassa perustamalla mailleen verkatehtaan ja olemalla osakkaana Sälinkään lasitehtaassa. Porvoon valtiopäivillä 1809 Stjernvall oli tärkeimpiin kuuluneen siviili- ja talousvaliokunnan jäsen.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Käytännössä lähteetön |
Stjernvallien aatelissuku oli muuttanut Ruotsista Suomeen Hans Henrikin isoisän Erikin tultua 1704 ensin opiskelemaan Turun yliopistoon. Naituaan 1711 varakkaan Naantalin pormestarin Jakob Hirvon Brita-tyttären sekä saatuaan 1727 paikan Turun hovioikeudessa perhe jäi pysyvästi Suomeen. Lapsia oli kuitenkin paljon, eikä perintöä enää kolmannessa polvessa riittänyt kaikille: käytännössä Hans Henrik oli tyhjätasku tavatessaan ylijahtimestari Ekbladin ainoan tyttären ja perijän Anna Lovisa Ekbladin. Anna Lovisa oli saanut aikanaan harvinaisen vapaan kasvatuksen, johon kuului muun muassa lupa valita itse oma puolisonsa. Ekblad ja Stjernvall avioituivat 1792, ja näin Linnaisten kartano sai Stjernvallista uuden 23-vuotiaan isännän.
Lasitehdas
1807 Stjernvall myi Sälingin kosken Henrik Johan Sohlbergille. Miehet anoivat 1814 yhdessä perustamislupaa Sälinkään lasitehtaan perustamiselle.lähde? Anomuksen mukaan ikkunalasista oli pulaa ja sitä oli jouduttu tuomaan Mäntsälään Viipurista ja Tallinnasta saakka. Innostus tehdashanketta kohtaan näyttää olleen suuri, sillä Sohlberg ja Stjernvall käynnistivät rakennustyöt samanaikaisesti lupahakemuksen kanssa. Ennen vuoden loppua kaksi suomalaissyntyistä lasinpuhaltajaa aloitti työt. Ennakkoluulotonta laajentumishalua kuvaa hyvin se, että jo parin vuoden kuluttua suomalaisten tilalle otettiin böömiläisiä lasinpuhaltajia. Toukokuussa 1816 senaatti myönsi perustamisluvan tehtaalle, jonka tuotanto oli jo täydessä käynnissä. Perustajat antoivat tehtaalle nimen Enigheten (yksimielisyys), mikä varsinkin tehtaan myöhemmässä vaiheessa 1830-luvulla oli varsin vähän omistajien suhteita kuvaava nimi.
Lasitehdas vaati kalliita investointeja ja tuli lopulta omistajilleen niin kalliiksi, että he ryhtyivät jo 1817 etsimään tehtaalleen ostajaa. Samoihin aikoihin he panivat vireille suuren lainahakemuksen, ja vaikka laina myönnettiinkin, jatkoi erityisesti Stjernvall myyntitunnustelujaan aina kuolemaansa 1820 saakka. Tällöin hänen toisesta vaimostaan Frederikasta tuli tehtaan toinen omistaja.
1822 tehtaan myynti onnistui, kun Johan Magnus Gottskalk osti sen. Alun perin Gottskalk osti tehtaan pojilleen Andersille ja Magnukselle, mutta hoitikin tehdasta itse vuoteen 1826 saakka, jolloin luovutti sen pojilleen. Silti puolet tehtaasta ja siihen kiinnitetyistä varoista pysyi vanhan Gottskalkin hallussa. Tämä järjestely johti siihen, että kun Gottskalk pian kuoli, hänen kuolinpesänsä joutui vararikkoon ja osuus Sälinkään tehtaasta tuli pakkohuutokaupattavaksi.
Lasitehtaan omistuksesta jo kertaalleen luopunut leskirouva Stjernvall oli konkurssiin menneen tehdasosan päävelkoja, ja toisessa 1830 järjestetyssä pakkohuutokaupassa hänelle ei jäänyt muuta mahdollisuutta turvata saataviaan kuin huutaa myytävä osuus itselleen. Kauppasumma oli 1530 ruplaa.
Lasitehtaan toiminta pääsi näin jatkumaan, mutta Anders ja Magnus Gottskalk pyrkivät pitämään rouva Stjernvallin täysin syrjässä tehtaan asioista ja yrittivät jopa saattaa konkurssihuutokaupan laittomaksi. Stjernvall sai kuitenkin 1834 toisella yrittämällään tehdasosuuden privilegion itselleen. Tämän jälkeen alkoi yhteisymmärrys omistajien välillä jälleen toimia ja rouva Stjernvall alkoi saada osuuttaan voitoista. 1838 Gottskalkit ostivat Stjernvallien osuuden tehtaasta.
Verkatehdas
1815 Hans Henrik Stjernvall anoi senaatilta lupaa perustaa kartanonsa maille verkatehtaan. Anomuksessa hän pyysi tehtaalleen samanlaisia toimintaedellytyksiä kuin muilla Suomen tehtailla on, ja lupasi puolestaan tuottaa ostettavaksi kaiken väristä verkaa entistä selvästi halvempaan hintaan. Senaatti myönsi luvan 14.5.1815.
Syyt tehtaan perustamiseen jäävät arvailujen varaan. Ilmeisesti Stjernvallin kiinnostus teollista yrittämistä kohtaan ja toisaalta menneisyys upseerina saivat hänet aloittamaan hankkeen. Sotalaitos oli suuri veran ostaja. Mäntsälän kirkon arkistoissa on mainintoja tehtaan työläisistä, mutta itse tuotannon määrä on jäänyt hämäräksi Stjernvallin kuoltua hänen leskensä Fredrika vuokrasi tehtaan ruotsalaiselle F.W.Bengdsdorffille 300 hopearuplalla vuodessa. Tehdas oli ilmeisen elinvoimainen, sillä sen toiminta jatkui aina 1850-luvulle saakka.
Porvoon valtiopäivillä Mäntsälää edusti neljä aatelismiestä. Näistä näkyvimpiä olivat varamaaherra Carl Adolph Möllersvärd ja Hans Henrik Stjernvall.
Vasta kun keisari oli lähtenyt juhlallisen alun jälkeen, alkoi varsinainen valtiopäivätyöskentely. Stjernvall oli aatelissäädyn valitsijamies sekä siviili- ja talousvaliokunnan jäsen.
Mäntsälän edustajat olivat kuin eri puusta veistetyt. 65-vuotias Möllersvärd edusti valtiopäiväkeskusteluissa yleensä varovaista ja lain muotoseikkoihin pidättyvää linjaa, kun taas 40-vuotias Stjernvall kuului yhdessä A. J.Jägerhornin, J. Tandefeltin ja A. Armfeltin kanssa radikaaliin vähemmistöön, joka katsoi uudistusten ajan koittaneeksi ja halusi laajentaa valtiopäivien erityisoikeutta ja päätäntävaltaa.
Stjernvall esitti valtiopäivillä aatelissäädyn käsiteltäväksi kaikkiaan neljä muistiota. Ne koskivat paloavun järjestämistä, opettajien ja piirilääkäreiden palkkausta sekä sairaaloiden lisäämistä ja parantamista, venäläisen setelirahan käyttöä maksujen kannossa sekä venäläisen setelirahan pysyvää kurssia. Koulutusasiassa Stjernvall esitti alkeiskoulun perustamista Suomen jokaiseen kuntaan.[2] Aatelissäädyn varovainen enemmistö kieltäytyi kaikissa tapauksissa hyväksymästä hänen ehdotuksiaan.
Hans Henrik Stjernvallin vanhemmat olivat everstiluutnantti Erik Johan Stjernvall (1724–1777) ja hänen Pommerin sodan aikana Stralsundissa vihitty vaimonsa Catharina Nonneman, Stralsundin raatikellarimestarin ja viinikauppiaan tytär.lähde?
Ensimmäinen puoliso 1792 Anna Lovisa Ekblad (1769–1808), ylijahtimestari Lars Ekbladin tytär. Lapset:
- Henrik Gustav (1794–1831), majuri
- Carl Fredrik (1796–1796)
- Carlolina Fredrika (1799–1850)
- Erik Vilhelm (1802–)
- Claes Alfred (1803–1869), kenraalimajuri
- Lars Peter Johan (1807–1847), insinööri, jonka poika Karl Julius oli Julius Stjernvallin isä
Puoliso 2 1811 Fredrika Wilhelmina Charpentier (1782–1859), majuri Robert Gustaf Charpentierin ja Margareta Blomcreutzin tytär. Lapset:
- Carl Fredrik (1813–1904), kenraali
- Adolf Albrekt (1815–1816)
- Henriette Charlotte Margareta Elisabet (1816–1884), 1. puoliso: Kruununvouti Fredrik Adolf Stjernvall. Heidän lapsensa oli Alfonsine Stjernvall, runoilija ja taidemaalari Lennart Forsténin vaimo. 2. puoliso: Orimattilan kappalainen Didrik Lönnroth. Heidän lapsiaan olivat sotarovasti Alfons Lönnroth sekä identtiset kaksoset Olga Forstén, o.s. Lönnroth sekä Alma Forstén, o.s. Lönnroth. Heistä kumpikin oli naimisissa em. runoilija ja taidemaalari Lennart Forsténin veljenpojan kanssa.
- Gustava Antoinetta Lovisa (1818–1898)
- Knut Adolf Ludvig (1819–1899)
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
