Halifaxin räjähdysonnettomuus

Halifaxin räjähdysonnettomuus tapahtui 6. joulukuuta 1917 kanadalaisessa Halifaxin kaupungissa Nova Scotian provinssissa. Onnettomuus sai alkunsa, kun ranskalainen ammuksia kuljettanut laiva SS Mont Blanc törmäsi yhteen norjalaisen Imo-nimisen laivan kanssa Halifaxin satamassa. Mont Blanc syttyi tuleen, minkä jälkeen sen ammuslasti räjähti. Räjähdys aiheutti hyökyaallon, maanjäristyksen sekä paineaallon, joka oli niin voimakas, että se katkoi puita, taivutti rautatiekiskoja ja tuhosi rakennuksia. Paineaalto myös lennätti raskaita kappaleita useiden satojen metrien päähän. Onnettomuudessa kuoli noin 2 000 ihmistä, 9 000 vammautui ja 26 000 menetti kotinsa.^[1]

Halifaxin räjähdys oli voimakkuudeltaan 12 terajoulea, mikä vastaa noin 2,9 kilotonnia trotyylia. Se oli suurin ihmisen aikaansaama räjähdys aina vuoteen 1945 saakka, jolloin ensimmäinen atomipommi räjäytettiin.^[1] Räjähdys on edelleen suurin ihmisen aikaansaama muu kuin ydinräjähdys.^[2]^[3]

Mitattuna kuolonuhrien määrällä yhden päivän aikana Halifaxin räjähdysonnettomuus on Pohjois-Amerikan mantereella suunnilleen kymmenen vakavimman joukossa: sen edelle menevät Galvestonin hurrikaani 1900, vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskut (noin 3 000 kuolonuhria), Yhdysvaltain sisällissodan Antietamin taistelu (3 600–4 800 kuolonuhria) ja San Franciscon maanjäristys 1906 sekä useat joulukuun 2020 päivät Koronaviruspandemian aikana.^[4]

Halifaxin räjähdys sattui tismalleen samaan aikaan, kun Suomen eduskunta kokoontui äänestämään Suomen itsenäistymisestä.^[5]

SS Mont Blancin lastina oli muun muassa

4,5 tonnia bentsolia (bentseenin ja tolueenin seos)
300 ammusta
122 960 naulaa (56 tonnia) nitroselluloosaa
4 600 000 naulaa (2 090 tonnia) TNP:tä
4 661 794 naulaa (2 110 tonnia) TNT:tä

Räjähdystä seuraavana päivänä kaupunkiin iski lumimyrsky, joka rampautti kaikki pelastusyritykset. Apua virtasi New Brunswickistä, Prinssi Edwardin saarelta ja Newfoundlandistä. Seuraavalla viikolla apua virtasi runsaasti muualta Pohjois-Amerikasta, ja lahjoituksia saapui ympäri maailmaa. Suurimman avustuserän lähetti Bostonin Punainen Risti yhdessä Massachusettsin julkisen turvallisuuden komitean kanssa. Vielä nykyään halifaxilaiset lähettävät jouluna Bostoniin suuren joulukuusen^[1], ja osittain sen vuoksi suuri osa novascotialaisista on nykyään jääkiekkojoukkue Boston Bruinsin sekä baseball-joukkue Boston Red Soxin kannattajia.^lähde?

Runsaasti legendoja ja sankaritarinoita syntyi ja tuli ilmi onnettomuuden selvittelyiden yhteydessä. Eräs onnettomuuden sankareista on Intercolonial Railwayn junasuorittaja Vince Coleman: hän palasi takaisin asemalle ja sähkötti seuraaville asemille viestin pysäyttää Halifaxiin North Streetin asemalle matkalla olleet kaksi matkustajajunaa räjähdysvaaran vuoksi. Coleman menehtyi räjähdyksessä, joka tapahtui välittömästi sen jälkeen kun hän oli ehtinyt lähettää hätäviestin. Junat pysäytettiin Rockinghamiin kaupungin laidalle ennen räjähdystä.^lähde?

Räjähdysonnettomuus jälkiselvittelyineen on ollut inspiraation lähteenä Hugh MacLennanin romaanille Barometer Rising sekä Robert MacNeilin romaanille Burden of Desire.^lähde?