Remove ads
Hahmopsykologia on psykologian suuntaus, josta humanistiset oppimisteoriat ovat ottaneet vaikutteita. Hahmopsykologia syntyi Saksassa 1920-luvulla vastareaktiona behavioristiselle oppimis- ja ihmiskäsitykselle. [1]Koulukunnan merkittävimpiä edustajia olivat Max Wertheimer, Kurt Koffka ja Wolfgang Köhler. Nykyään koulukunnalla on merkitystä enimmäkseen havaintopsykologian saralla.
Hahmoteorioiden perusajatus on, että oppimisen taustalla on ihmisen oma oivallus, joka johtaa ymmärrykseen. Hahmopsykologian mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, ja sillä on ominaisuuksia, joita itsenäisillä osilla ei ole. Tätä ilmiötä on havainnollistettu hahmopsykologiaan perustuville hahmolaeilla, jotka kuvaavat havaintojen jäsentymistä ja selittävät, miten havainnon kohteiden osat muodostuvat laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Hahmolakeja on tutkittu eniten näköaistissa. [2]
Fredrick Perls, Laura Perls ja Paul Goodman kehittivät hahmoterapian eli Gestalt-terapian hahmopsykologian, sekä reichilaisen ja freudilaisen näkemyksen pohjalta.[3] Fredrick Perls sai vaikutteita myös psykodraaman kehittäneeltä Jakob Morenolta.[4]
Remove ads
Hahmolait ovat periaatteita, joiden avulla aivomme päättelevät sen, mikä on kuvio ja mikä taustaa, mitkä yksityiskohdat kuuluvat yhteen ja mitkä ovat keskeisiä. Niillä pyritään siten kuvaamaan ihmisen (luultavimmin synnynnäisiä) visuaalisten piirteiden hahmotus- ja yhdistelytapoja. Hahmolakeja on analysoitu etenkin näköhavaintojen alueella, mutta hahmoperiaatteita voidaan hyvin soveltaa myös muiden aistien (esim. kuulon käyttämisen) yhteydessä.[5] Erilaisten hahmolakien avulla voidaan suunnitella käyttöliittymän erilaisia kokonaisuuksia niin, että käyttäjä pystyisi hahmottamaan ne juuri toivotulla tavalla. Tunnettuja hahmolakeja ovat:
- Hyvän muodon laki, joka esittää, miten ihminen pyrkii ymmärtämään kuviot mahdollisimman yksinkertaisina, hyvämuotoisina ja säännönmukaisina.
- Läheisyyden laki, jonka mukaan lähekkäin olevat kuviot mielletään yhteenkuuluviksi. Yleisesti läheisyyden laki sanoo, että mitä lähempänä asiat ovat, sitä varmemmin ne käsitetään ryhmäksi. Läheisyys voidaan jakaa likisyyteen, kosketukseen ja limittymiseen.
- Hyvän jatkon laki, jonka mukaan hahmotamme, että esimerkiksi keskenään risteävät viivat jatkuvat risteyskohdissa niin, että niiden suunta muuttuu mahdollisimman vähän.
- Samankaltaisuuden laki, jonka mukaan muodoltaan tai väreiltään samankaltaiset kuviot mielletään yhteenkuuluviksi. Samanlaisuuden voi jakaa kokoon, väriin ja muotoon.
- Sulkeutuvuuden laki, jonka mukaan kuvio hahmotetaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka siitä puuttuisi osia. Esimerkiksi epäselvän käsialan lukeminen tai vajavaisesti piirretyn kuvion tunnistaminen onnistuu.
.jpg)
- Symmetrian laki, jonka mukaan mitä symmetrisempi kuvio osista muodostuu, sitä helpommin katsoja havaitsee kohteeksi symmetrisen kuvion, eikä sitä muodostavia osia.
- Yhteisen liikkeen laki, jonka mukaan samaan ryhmään kuuluviksi mielletään kohteet, jotka näyttävät liikkuvan samaan suuntaan samalla nopeudella.
- Ajallisen lähekkäisyyden laki, jonka mukaan esimerkiksi toisiaan seuraavien tapahtumien ajatellaan johtuvan syy–seuraus-suhteesta. [6]
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads