From Wikipedia, the free encyclopedia
HMS Veteran (viirinumerot I72 ja D72) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin parannellun W-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
| HMS Veteran | |
|---|---|
.jpg) HMS Veteran Kiinan asemalla heinäkuussa 1927 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | John Brown and Company, Clydebank |
| Kölinlasku | 30. elokuuta 1918 |
| Laskettu vesille | 26. huhtikuuta 1919 |
| Palveluskäyttöön | 13. marraskuuta 1919 |
| Poistui palveluskäytöstä | uponnut 26. syyskuuta 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 325 t (standardi) 1 508 t (max) |
| Pituus | 95,1 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 9,4 m |
| Syväys | 2,9 m |
| Koneteho | 27 000 hv |
| Nopeus | 34 solmua |
| Miehistöä | 127 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x BL 4,7"/L45 (102 mm) Mk I -tykkiä 1 x 3" 20 cwt Mk I -ilmatorjuntatykki 6 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
Alus tilattiin tammikuussa 1918 vuosien 1918-1919 laivasto-ohjelmassa John Brown and Companyltä Clydebankistä, missä köli laskettiin 30. elokuuta. Alus laskettiin vesille 26. huhtikuuta 1919 ja valmistui 13. marraskuuta.[1]
Palvelukseenoton jälkeen alus oli Atlantin laivaston 3. hävittäjälaivueessa, kunnes se siirrettiin 1920 Välimeren laivastoon. Alus siirrettiin 1926 edelleen Kiinan laivastoasemalle, josta se palasi kotimaahan. Alus poistettiin palveluksesta ja sijoitettiin reserviin.[1]
Toisen maailmansodan alkaessa alus oli telakalla, josta se palautettiin palvelukseen marraskuussa 1939 päällikkönään J. E. Broome. Joulukuussa koeajojen päätyttyä alus liitettiin Plymouthiin läntisen reitin 18. hävittäjälaivueeseen suojaamaan saattueita. Se määrättiin 3. tammikuuta 1940 HMS Wandererin kanssa suojaamaan saattuetta HG13F, mistä Alus erkani palaten Plymouthiin. Veteran ja sukellusvene HMS H46 kolaroivat 7. helmikuuta suojatessaan lentotukialus HMS Ark Royalia.[1]
Alus osallistui 4. maaliskuuta HMS Wild Swanin, HMS Venomousin ja HMS Volunteerin kanssa epäonnistuneeseen sukellusveneentorjuntaan. Se saattoi 10. maaliskuuta saattuetta OA107 ja seuraavana päivänä kolaroi SS Horn Shellin kanssa, minkä seurauksena hävittäjä siirrettiin Devonportin telakalle.[1]
Saksan hyökättyä Norjaan alus siirrettiin 9. huhtikuuta laivueen mukana Kotilaivastoon. Se suojasi 11. huhtikuuta Scapa Flowsta joukkojenkuljetusalus Chobryä ja Batorya, jotka liitettiin Norjaan matkanneeseen operaatio Rupertin saattueeseen NP1. Tehtävästä vapauduttuaan alus jatkoi Britteinsaarten ja Norjan välisten saattueiden suojaamista Pohjanmerellä.[1]
Alus saattoi 3. toukokuuta Moldesta SS Ulster Princeä, joka kuljetti Norjasta evakuoituja joukkoja. Britteinsaarilla hävittäjä siirrettiin sähköntuotannossa havaittujen vikojen vuoksi korjattavaksi. Alus saattoi 14. toukokuuta Clydestä Norjaan HMS Dianan ja HMS Viscountin kanssa lentotukialuksia HMS Glorious ja HMS Furious, joiden oli lentokoneillaan suojata Norjan rannikolla olevia laivaston aluksia sekä maajoukkoja.[1]
Britannia päätti 24. toukokuuta vetää joukkonsa pois Norjasta, minkä jälkeen aloitettiin joukkojen ja materiaalin evakuoinnit. Veteran vaurioitui 29. toukokuuta kolaroituaan rahtialus Ngkoan kanssa. Kesäkuun alussa se oli Harstadissa kuljettamassa joukkoja maista rannikon edustalla odottaviin kuljetusaluksiin. Tehtävästä vapauduttuaan alus määrättiin 8. kesäkuuta suojaamaan HMS Devonshirea, joka kuljetti Norjan kuningasperheen seurueineen sekä brittiläisiä diplomaatteja Britteinsaarille. Hävittäjä kuitenkin vapautettiin tehtävästä polttoaineen vähyyden vuoksi, minkä jälkeen alus lähti tankattavaksi.[1]
Alus otti 16. kesäkuuta kyytiin Thorshavnista HMS Gloriousin ja sitä suojanneiden hävittäjien 34 eloonjäänyttä, jotka se kuljetti Rosythiin. Vapauduttuaan Kotilaivastosta alus palasi laivueen mukana suojaamaan saattueita. Se siirrettiin Harwichiin suojaamaan Pohjanmeren saattueita. Alus osallistui heinäkuusta syyskuuhun maihinnousun torjuntaan operaatio Rivaliin.[1]
Alus vaurioitui 26. syyskuuta laukaistuaan akustisen miinan ja siirrettiin korjattavaksi Chathamin telakalle. Alus siirrettiin 30. syyskuuta Läntisen reitin alaisuuteen suojaamaan Atlantin saattueita. Alus liittyi 27. lokakuuta saattueeseen OB293, mistä se erkani 31. lokakuuta saattueen hajaannuttua palaten Liverpooliin.[1]
Alus liittyi 1. tammikuuta 1941 HMS Wolverinen kanssa saattueeseen OB268, mistä ne erkanivat 4. tammikuuta liittyen Liverpooliin matkanneeseen saattueeseen SC17. Alukset erkanivat 9. tammikuuta Liverpooliin saavuttuaan saattueesta. Alus kolaroi 19. tammikuuta HMS Verityn kanssa, minkä seurauksena se määrättiin korjattavaksi Barrow-in-Furnessiin. Se siirtyi 24. tammikuuta Barrowiin, missä alus siirrettiin Vickersin telakalle.[1]
Alus oli 13. maaliskuuta huollon jälkeisissä koeajoissa, minkä jälkeen se palasi Liverpooliin saattuepalvelukseen 6. saattajaryhmässä (engl. 6th Escort Group, 6EG). Alus suojasi 16. maaliskuuta hajaantumispisteeseen saattueen OB98, mistä se erkani 20. maaliskuuta liittyen Kotilaivastoon etsimään Saksan laivaston Scharnhorstia ja Gneisenauta. Seuraavana päivänä alus vapautui etsinnästä ja liittyi Wolverinen kanssa saattueeseen SL67, mistä ne erkanivat 23. maaliskuuta Liverpoolissa.[1]
Alus lähti 3. huhtikuuta Wolverinen kanssa etsimään saattueen SC26 aluksia, jotka olivat hajaantuneet sukellusveneiden U-73, U-74 ja U-46 hyökättyä. Seuraavana päivänä ne avustivat saattueen kokoamisessa. Veteran lähti pelastamaan U-76:n upottaman SS Athenicin eloonjääneitä. Pelastustyöt jatkuivat pelastettaessa SS Harbledownin eloonjääneitä. Alus palasi Clydeen, missä pelastetut siirrettiin maihin.[1]
Alus siirrettiin 23. kesäkuuta Londonderryyn telakalle ja uudelleen 6. heinäkuuta Plymouthiin, mistä se vapautui elokuussa. Alus liittyi Londonderryyn 2. saattajaryhmään, jonka muut alukset olivat hävittäjät HMS Douglas, HMS Leamington, HMS Skate ja HMS Saladin sekä korvetit HMS Abelia, HMS Anemone ja HMS Veronica. Syyskuussa alus oli ryhmän mukana Islannissa.[1]
Alus lähti 10. syyskuuta osaston kanssa avustamaan Kanadan saattajaryhmä 24:ää (engl. Canadian Escort Group 24), joka suojasi sukellusveneryhmä MarkGrafin hyökkäyksen kohteeksi joutunutta saattuetta SC42. Seuraavana päivänä se kohtasi saattueen, mistä alus pian erkani Leamingtonin kanssa etsimään saattueen edellä havaittua sukellusvenettä. Alukset tekivät syvyyspommihyökkäyksen, jonka seurauksena sodan jälkeen todettiin U-207:n uponneen. Sukellusveneryhmä luopui 16. syyskuuta saattueen seuraamisesta saattajien määrän lisäännyttyä. Saattueesta upposi 15 rahtilaivaa, mikä oli toiseksi suurin määrä sitten lokakuun 1940, jolloin saattueesta SC7 upotettiin 21 alusta.[1]
.jpg)
Vuoden lopun alus suojasi ryhmän mukana Atlantin saattueita, kunnes se joulukuussa määrättiin muutettavaksi lyhyen kantaman saattajaksi. Tammikuussa 1942 alus oli Lontoossa telakalla, mistä se vapautui helmikuussa. Alus siirrettiin 26. helmikuuta Tobermoryyn miehistön koulutukseen, missä se oli maaliskuun.[1]
Koulutuksen aikana alus määrättiin Yhdysvaltain ja Kanadan itärannikolle avustamaan Yhdysvaltain laivastoa torjumaan sukellusveneitä. Huhtikuussa alus lähti Newfoundlandiin ja toukokuusta elokuuhun se suojasi saattueita Yhdysvaltain ja Kanadan satamista Newfoundlandiin.[1]
Alus lähti 16. syyskuuta HMS Vanocin kanssa Halifaxista suojaten saattuetta RB1, jolla siirrettiin kahdeksan rahtilaivaa Britteinsaarille. Saattue lähti 21. syyskuuta New Yorkista ja kaksi päivää myöhemmin U-380 havaitsi saattueen, mistä sukellusvene ilmoitti. Sukellusveneryhmä Blitz sai määräyksen hyokätä samoin kuin ryhmät Vorwarts ja Pfiel. Sukellusvenehyökkäykset alkoivat 24. syyskuuta ja seuraavana päivänä upotettiin SS Boston ja SS New York. Miehistöistä pelastettiin 28 henkeä.[1]
Veteraniin osui 26. syyskuuta kaksi sukellusveneen U-404 laukaisemaa torpedoa, jotka upottivat aluksen. Aluksen miehistöstä ei pelastunut yksikään.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
