From Wikipedia, the free encyclopedia
HMAS Voyager (viirinumero D31/I31) oli Australian kuninkaallisen laivaston W-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus valmistui ensimmäisen maailmansodan lopulla Britannian kuninkaallisen laivaston HMS Voyagerina.
| HMAS Voyager | |
|---|---|
.jpg) HMAS Voyager |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Alexander Stephen and Sons, Linthouse |
| Kölinlasku | 7. toukokuuta 1917 |
| Laskettu vesille | 8. toukokuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 11. marraskuuta 1933 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu syyskuussa 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 100 t (standardi) 1 470 t (max) |
| Pituus | 95,12 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 8,99 m |
| Syväys | 3,81 m |
| Koneteho | 27 000 hv |
| Nopeus | 34 solmua |
| Miehistöä | 130 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4″/L45 (102 mm) Mk V -tykkiä yksiputkisina P Mk I -asennuksina 2 × QF 2 naulan Mk II 2 × Oerlikon 20 mm 3 × 21″ (533 mm) torpedoputkea |
Britannian kuninkaallinen laivasto tilasi aluksen 9. joulukuuta 1916 vuosien 1916–1917 laivasto-ohjelman 10. hävittäjätilauksessa Alexander Stephen and Sonsilta Linthousesta Skotlannista, missä köli laskettiin 17. toukokuuta 1917. Se laskettiin vesille 8. toukokuuta 1918.[1]
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Voyager oli Itämerellä bolševikkien hyökkäysten kohteiksi joutuneiden maiden tukena. Vuoden 1920 jälkeen alus oli Atlantilla ja Välimerellä.[1]
Australian hallitus päätti korvata laivastollaan olevat viisi S-luokan hävittäjää (HMAS Stalwart, HMAS Success, HMAS Swordsman, HMAS Tasmania ja HMAS Tattoo) ja laivueenjohtaja HMAS Anzacin lainaamalla Britanniasta uudempia aluksia. Amiraliteetti päätti luovuttaa V-luokan alukset HMS Vampiren ja HMS Vendettan sekä W-luokan alukset Voyagerin ja HMS Waterhenin. Lisäksi luovutettiin laivueenjohtajaksi Scott-luokan laivueenjohtaja HMS Stuart. Luovutettavat alukset poistettiin 11. lokakuuta 1933 Portsmouthissa Britannian kuninkaallisen laivaston palveluksesta. Alukset otettiin samana päivänä palvelukseen Australian kuninkaalliseen laivastoon. Voyagerin ensimmäisenä päällikkönä oli komentajakapteeni George S. Stewart.[2]
Voyager lähti 17. lokakuuta 1933 muiden alusten mukana Chathamista Australiaan. Osasto kulki Suezin kanavan läpi saapuen Singaporeen 28. marraskuuta, Darwiniin 7. joulukuuta ja lopulta Sydneyyn 21. joulukuuta. Seuraavat pari vuotta alus osallistui normaaliin rauhanajan palvelukseen, kuten koulutuspurjehduksiin ja laivastovierailuihin, muun muassa Uuteen-Seelantiin maaliskuussa 1935. Alus poistettiin palveluksesta 26. huhtikuuta 1936, ja se sijoitettiin reserviin.[2]
Alus palautettiin palvelukseen 26. huhtikuuta 1938 päällikkönään James C. Morrow. Se vietti pääosan vuodesta 1938 Queenslandin ja Uuden Etelä-Walesin vesillä. Alus teki koulutuspurjehduksen lokakuun lopulla Melbourneen, mistä se palasi Sydneyyn 10. marraskuuta. Helmi–maaliskuun 1939 alus oli Tasmanian vesillä, josta se lähti sotaharjoitukseen Victorian alueelle. Alus palasi Sydneyyn 28. huhtikuuta. Tästä eteenpäin sodan alkuun se vietti Queenslandissa ja Uuden Etelä-Walesissa.[2]
Alus lähti 14. lokakuuta 1939 Vampiren kanssa Fremantlesta Singaporeen, jossa niiden piti liittyä Stuartin, Vendettan ja Waterhenin muodostamaan osastoon. Määränpääksi kuitenkin vaihdettiin matkalla Välimeri. Alukset kohtasivat toisensa 29. lokakuuta Singaporessa, josta ne jatkoivat matkaa 13. marraskuuta Maltalle, jonne Voyager saapui 24. joulukuuta. Aluksen saapuessa Australian laivaston hävittäjälaivueen mukana Välimerelle, Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels kutsui niitä ”Australian romurautalaivueeksi”, mikä lempinimi vakiintui aluksilla nopeasti. Osastosta muodostettiin 2. tammikuuta 1940 Välimeren laivaston 19. hävittäviirikkö.[2]
Voyagerin palvelus koostui Italian sodanjulistukseen saakka lähinnä laivuepalvelusta. Italian julistettua sodan 10. kesäkuuta 1940 sotatoimet alkoivat Välimerellä. Alus osallistui 27. kesäkuuta 1940 Italian laivaston sukellusvene RN Console Generale Liuzzin tuhoamiseen Kreetan eteläpuolella syvyyspommein. Se osallistui 29. kesäkuuta sukellusvene RN Uebi Scebelin upottamiseen Kreetan länsipuolella. Voyager osallistui 9. heinäkuuta Calabrian taisteluun. Alus osallistui huhtikuussa 1941 liittoutuneiden joukkojen evakuointiin Kreikasta.
Alus teki viimeisen matkansa piiritettyyn Tobrukiin 12. heinäkuuta, jonka aikana aluksen konehuoneessa havaittiin vikaa. Alus nilkutti seuraavana päivänä takaisin Aleksandriaan. Alus lähti 24. heinäkuuta Australiaan huollettavaksi, ja se saapui Sydneyyn 25. syyskuuta. Alus siirrettiin telakalle, mistä se palautettiin palvelukseen 3. maaliskuuta 1942. Lyhyen koeajo- ja koulutusjakson jälkeen alus suojasi 19. huhtikuuta ensimmäisenä tehtävänään RMS Queen Elizabethia Australian itärannikolla. Alus teki tämän jälkeen lisää saattuetehtäviä ennen kuin koeajoissa havaittuja vikoja päästiin korjaamaan telakalle. Korjaukset veivät lähes koko toukokuun. Alus saapui 6. kesäkuuta Fremantleen, jossa se aloitti palveluksensa saattuehävittäjänä. Alus saapui 25. elokuuta Darwiniin, jossa se joutui ilmahyökkäykseen.[2]
Japanin valloitettua helmikuussa 1942 Timorin, aloittivat eloonjääneet liittoutuneiden sotilaat sissisodan hyökkääjiä vastaan. Sissien huoltaminen aloitettiin saman vuoden lopulla. Voyageriin nousi 22. syyskuuta 250 maavoimien sotilasta kuljetettavaksi Timorille. Seuraavana päivänä aluksen laskiessa Betanonlahdella joukkoja maihin, se ajoi karille. Aluksen pelastamisyritykset epäonnistuivat japanilaisten havaittua aluksen. Japanilaisten pommikoneet tuhosivat avuttoman aluksen. Eloonjääneet miehistönjäsenet tuhosivat aluksen lopullisesti, minkä jälkeen korvetit HMAS Kalgoorlie ja HMAS Warrnambool pelastivat heidät 25. syyskuuta.[2]
Australian laivaston sukeltajat paikansivat aluksen hylyn 4. marraskuuta 1999, ja tutkittuaan sen seuraavana vuonna löysivät voimakkaan vuoroveden sekä ryöstelyn jälkeen vain vähän jäänteitä.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
