yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja From Wikipedia, the free encyclopedia
Gus Green Van Sant Jr. (s. 24. heinäkuuta 1952 Louisville, Kentucky)[1] on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, valokuvaaja, muusikko ja kirjailija. Hänet on elokuvaohjaajana asetettu kahdesti Oscar-ehdokkaaksi. Hän on lisäksi voittanut kyseenalaisen Razzie-palkinnon huonoimmasta ohjauksesta. Hänen läpimurtoelokuvansa oli Drugstore Cowboy (1989).[2]
Gus Van Sant | |
---|---|
Gus Van Sant Cannesissa vuonna 2015. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 24. heinäkuuta 1952[1] Louisville, Kentucky[1] |
Ammatti | elokuvaohjaaja |
Ohjaaja | |
Aktiivisena | 1982– |
Tunnetuimmat ohjaukset |
Drugstore Cowboy Will Hunting |
Palkinnot | |
Palme d’Or (2003) |
|
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Van Sant aloitti ohjaamisen televisiomainoksilla. Elokuvien lisäksi hänen tuotannostaan on julkaistu yksi romaani, valokuvakirja sekä kaksi musiikkialbumia.
Elokuvantutkija Christian Weber jakaa Van Santin tuotannon vuosilta 1985–2012 neljään kauteen.[3] Ensimmäiset elokuvat Mala Noche (1985), Drugstore Cowboy (1989), Matkalla Idahoon (1991) ja Even Cowgirls Get the Blues (1993) tarkastelevat muun muassa seksuaalivähemmistöjen ulkopuolisuutta, ja ne kuuluvat niin kutsutun uuden homoelokuvan (engl. New Queer Cinema) ensimmäiseen aaltoon. Näitä elokuvia leimaavat myös alituinen liike ja kodittomuus, ja ohjaaja hyödyntää lännenelokuvien aiheistoa ja surreaalisia unikuvia. Monissa elokuvissa kautta uransa Van Sant on ollut kiinnostunut nuorista henkilöistä, samoin kuin vaikkapa Larry Clark ja Gregg Araki.
Ensimmäisten elokuvien menestys avasi Van Santille portit Hollywoodiin, ja toisen kauden elokuvat Hinnalla millä hyvänsä (1995), Will Hunting (1997) ja Elämän edessä (2000) ovat muodoltaan perinteisempiä, mutta Weberin mukaan liikkeen ja kodittomuuden aihelma esiintyy niissä edelleen. Näissä elokuvissa nuori päähenkilö kohtaa vanhemman opettajahahmon.
Kolmanteen tuotantokauteen Weber sisällyttää elokuvat Psyko (1998), Gerry (2002), Elephant (2003), Last Days (2005) ja Paranoid Park (2007). Näitä luonnehtii päähenkilön ulkopuolisuus ja ajautuminen tuhoon. Elephant sai innoituksensa Columbinen verilöylystä. Gerry, Elephant ja Last Days muodostavat ”kuoleman trilogian”, ja ohjaaja poikkeaa lineaarisesta ja kronologisesta kerronnasta. Psyko puolestaan pyrkii toistamaan värillisenä Alfred Hitchcockin elokuvan Psyko.[4]
Neljänteen kauteen kuuluvat elokuvat Milk (2008), Restless (2011) ja Promised Land (2012). Ohjaaja palaa näissä teoksissa paitsi perinteisiin kerrontaratkaisuihin, myös yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden aiheistoon. Videolevitykseen Restless julkaistiin myös mykkäversiona, joka kuvattiin yhtä aikaa ääniversion kanssa.
Van Santin uusin elokuva Sea of Trees (2015) sai melko torjuvan vastaanoton: Cannesin elokuvajuhlilla sille buuattiin, ja ensimmäiset arvostelut olivat enimmäkseen kielteisiä.[5]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.