GLP-1 eli glukagonin kaltainen peptidi 1 on ihmisissä ja monissa muissa eläimissä erittyvä peptidi ja hormoni.[1] Sitä erittyy haimassa ruokaa syötäessä ja se muun muassa lisää verensokeritasoa laskevan insuliinin eritystä verenkiertoon. GLP-1 tekee tämän sitoutumalla agonistina beetasolujen GLP-1-reseptoreihin.[2] Ihmisillä GLP-1:n pituus on 31 aminohappoa ja se muodostuu pidemmästä proglukagoni-peptidistä ohutsuolen L-soluissa.[1]
GLP-1-reseptoreihin agonisteina sitoutuvia GLP-1:n johdannaisia käytetään lääkkeinä tyypin 2 diabetekseen. Suomessa käytettäviä lääke-esimerkkejä ovat eksenatidi ja liraglutidi.[3]
Ihmisillä GLP-1:tä koodaa geeni GCG, joka on kromosomissa 2 kohdassa 2q36–q37. Geenin pituus on 9.4 kiloemäsparia. Siinä on 6 eksonia ja 5 intronia. GCG koodaa proglukagoni-peptidiä, joka hajoaa entsymaattisesti kudoksesta riippuen eri peptideiksi, kuten GLP-1:ksi, jota koodaa eksoni numero 4. Proglukagoni voi hajota myös GLP-2:ksi, glisentiininsukuiseksi haiman polypeptidiksi (GRPP), glukagoniksi, oksyntomoduliiniksi ja muiksi peptideiksi.[1] GCG-geeni ilmentyy haiman alfasoluissa, suolistossa ja aivorungon erillistumakkeen hermosoluissa.[2]
GLP-1:ssä on 31 aminohappoa ja se ilmenee kahdessa eri muodossa, jotka ovat biologisesti likimain yhtä aktiivisia. Pääosa on amidoituna GLP-1(7–36) amidina ja pienempi osa GLP-1(7–37):nä. Muilla nisäkäslajeilla GLP-1 on peptidiketjultaan hyvin samankaltainen kuin ihmisillä.[1]
Ihmisillä proglukagonia muodostuu ohutsuolen L-soluissa, joissa se pilkkoutuu proproteiinikonvertaasi 1:n (jota kutsutaan myös nimellä P1/3) vaikutuksesta GLP-1:ksi ja GLP-2:ksi. Näitä muodostuu yhtä paljon eli suhteessa 1:1. GLP-1:tä erittyy syötäessä ruokaa, jossa on paljon hiilihydraatteja ja lipideitä. GLP-1:n toiminnan säätelyyn osallistuvat useat hormonit, joista muutamia ovat kolekystokiniini, GIP ja somatostatiini.[1]
GLP-1:n puoliintumisaika on vain noin 1–4 minuuttia, sillä se hajoaa pienemmiksi peptideiksi ohutsuolen enterosyyttien ja endoteelisolujen pinnalla olevan dipeptidyylipeptidaasi 4:n vaikutuksesta. Vain noin 25 % eritetystä GLP-1:stä pääsee porttilaskimosta maksaan ja 10–15 % systeemiseen verenkiertoon. Tällöin se voi poistua virtsaan tai toimia hormonina eri kudoksissa sitoutumalla aktivoivana agonistina GLP-1-reseptoreihin. Nämä ovat G-proteiinikytkentäisiä B-tyypin reseptoreita eli ne kuuluvat sekretiinireseptoriperheeseen.[2]
Ihmisillä GLP-1:n pääasiallinen toiminto on saada beetasolut erittämään insuliinia haiman GLP-1-reseptorien aktivoinnin kautta.[1] Lisäksi GLP-1-reseptorien GLP-1 välitteinen aktivointi
- haimassa: estää glukagonin eritystä, lisää somatostatiinin eritystä ja lisää beetasolujen uusiutumista[1]
- keskushermostossa: lisää kylläisyyden tunnetta, lisää hermosolujen uusiutumista ja lisää niiden elinaikaa sekä tehostaa muistia ja oppimista[1]
- ruuansulatuselimistössä: hidastaa suoliston ja vatsalaukun tyhjentymistä[1]
- maksassa, rasvakudoksessa ja lihaksissa: lisää glykogeneesiä ja lipogeneesiä[1]
- sydämessä: suojaa sydäntä muun muassa vähentämällä sydänsolujen apoptoosia esimerkiksi sydämen iskemiassa[2]
GLP-1:n tapaan insuliinin eritystä tehostavia GLP-1-reseptorin agonisteja on kehitetty lääkkeiksi tyypin 2 diabetekseen. Näillä lääkkeillä on pidempi puoliintumisaika kuin GLP-1:llä ja pienempi hypoglykemian riski kuin joillain muilla diabeteslääkkeillä. Esimerkkejä näistä lääkkeistä ovat eksenatidi, liksisenatidi, liraglutidi, dulaglutidi, albiglutidi ja semaglutidi.[2]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
