Heinrich Ludwig Christian Fritz Reuter (7. marraskuuta 1810 Stavenhagen, Mecklenburg – 12. heinäkuuta 1874 Eisenach) oli alasaksalainen kirjailija. Hän opiskeli aluksi lakitiedettä, mutta syytettynä valtiopetoksesta hänet tuomittiin ensin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin vankeudeksi, josta hän kärsi vuoteen 1840, jolloin vapautui Fredrik Vilhelm IV:n armahduksen ansiosta. Päästyään vapaaksi hän toimi maanviljelijänä kotiseudullaan Mecklenburgissa, oli jonkin aikaa opettajana, mutta viimeisinä 20 elinvuotenaan hän keskittyi yksinomaan kirjallisiin töihin. Reuterin tuotannolle ominaista on huumori ja elämänilo, ja hänen luontevalle kertomakyvylleen tuo höystettä hänen kotiseutunsa murre, jonka kirjallinen käyttö liittyy tiiviisti hänen nimeensä.[1][2]
| Fritz Reuter | |
|---|---|
 Fritz Reuter |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Heinrich Ludwig Christian Fritz Reuter |
| Syntynyt | 7. marraskuuta 1810 Stavenhagen, Mecklenburg |
| Kuollut | 12. heinäkuuta 1874 (63 vuotta) Eisenach |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | saksa |
| Tuotannon kieli | saksa |
| Tyylilajit | huumori |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Reuterin esikoisteos Läuschen un Rimels ilmestyi 1853. Hänen pääteoksensa on Olle Kamellen (1860–1868), joka sisältää muun muassa kertomukset "Ut de Franzosentid", "Ut mine Festungstid" ja ennen kaikkea "Ut mine Stromtid" (suom. Maamiesajoiltani 1913–1914), joka on aikansa Saksan kirjallisuuden omaperäisimpiä ja taiteellisesti arvokkaimpia tuotteita. Reuterin kootut teokset ilmestyivät 1863–1868 ja hänen jälkeenjääneet teoksensa sekä elämäkerta 1875. Parhaan teoksensa Kein Hüsung (1857) hän kirjoitti asuessaan Brandenburgissa.[1][2]
Reuterin talossa Eisenachissa avattiin 1896 Reutermuseum.[3][1]
Suomennetut teokset
- Novelli-kirjasto 1869–1870: 1870, Helsinki: Simelius 1870.
- Sotavuodelta 1813, suom. Nikodemus Hauvonen, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1870. Novelli-kirjasto : 1870, vihkot 5–6.
- Kertomuksia, suom. A. K. Kuopio: Painoyhtiön kirjap.: Weurlander 1875
- sisältää kertomukset: Millä lailla vaimon sain, Kanapiika, Matti enon kertomus äkillisestä ihastuttamisesta
- Koditon, suom. Anton Oskar Forsman, Edlund 1880. Sarja: Kaunokirjallisuutta, 11.
- Maamiesajoiltani. Edellinen osa suom. alasaksasta Nikodemus Hauvonen, Wiipuri: Clouberg 1885
- Maamiesajoiltani. Jälkimäinen osa, suom. alasaksasta Nikodemus Hauvonen, Wiipuri: Clouberg 1886
- Matkustus Belgiaan, suom. Johan Fridolf Hagfors. WSOY 1888
- Vainon ajoilta: kertomus Napoleonin sodan ajoilta, Andersin 1897
- "Vuodelta 13": kertomus Napoleonin armeijan Venäjältä palaamis-ajalta, suom. J. Tervo, Kuopion uusi kirjapaino 1899
- Kuinka vaimon sain: leikillinen kertomus, suom. Juho Ahava, Hämeenlinna: Karisto 1909. Sarja: Kirjallisia pikkuhelmiä, 7.
- Setä Bräsigin seikkailut (Abendteuer des Entspekter Bräsig), Helsingin kuvalehti 1910 (sis. vain 1. arkki)
- Kahden talonpojan ulkomaan-matka (De Reis' nah Belligen), suom. Martti Raitio, WSOY 1913. Sarja: Werner Söderström oy:n 50 pennin kirjoja, 40.Verkossa saatavilla
- Maamiesajoiltani 1. nide, suom. Joel Lehtonen, Gummerus 1913
- Maamiesajoiltani. 2. nide, suom. Joel Lehtonen, Gummerus 1914
- Ranskalais-vuodelta 1813: romaani, alasaksasta suom. Martti Raitio. WSOY 1915
- Kun setä Bräsig oli pehtorina, suom. Joel Lehtonen, Jyväskylä: Gummerus 1917. K. J. Gummerus oy. Romaanisarja, n:o 2.
- Setä Bräsig pehtorina, suom. Joel Lehtonen, WSOY 1939. Sarja: Kuuluisia romaaneja, 7–8.
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
