suomalainen arkkitehti From Wikipedia, the free encyclopedia
Viktor Frithiof Strandell (25. toukokuuta 1865 Turku – 27. toukokuuta 1925 Turku) oli suomalainen arkkitehti ja huonekalusuunnittelija. Strandell suunnitteli erityisesti kotikaupunkiinsa Turkuun lukuisia uusrenessanssi- ja jugendrakennuksia. Häntä pidetään yleisesti Turun merkittävimpänä ja tuotteliaimpana jugend-kauden arkkitehtina.
| Viktor Frithiof Strandell | |
|---|---|
| Fritjof Strandell | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. toukokuuta 1865 Turku |
| Kuollut | 27. toukokuuta 1925 (60 vuotta) Turku |
| Ammatti | arkkitehti |
| Puoliso | Tora Aqvelina Larsson |
| Arkkitehti | |
| Koulutus | Teknillinen korkeakoulu ja Katedralskolan i Åbo |
| Taidesuuntaus | uusrenessanssi, jugend |
| Merkittävät työt | Verdandin talo, Priman talo, Hjorten, Hamburger Börs, Turun Osakepankki, Pantern |
 Nimikirjoitus |
|
Frithiof Strandellin vanhemmat olivat varakas liikemies Viktor Leonard Bernhard Strandell ja Johanna Dorothea Mahlstedt. V. L. B. Strandell oli aloittanut uransa kauppa-apulaisena, mutta aikaa myöten hänestä oli tullut Turussa hyvin tunnettu ja vaikutusvaltainen liikemies. Hän oli pitkäaikainen kaupunginvaltuuston jäsen, perustanut muun muassa Auran panimon, ja oli mukana Turun Verkatehtaan liiketoiminnassa, ollen perustamassa uudelleen vuonna 1885 Turun Verkatehtaan Osakeyhtiötä, joka jatkoi konkurssiin menneen Multavieru Osakeyhtiön toimintaa.[1][2] Frithiofin äiti Johanna Dorothea Strandell oli syntynyt Liepājassa, ja muuttanut Turkuun isänsä liikemies Jean Mahlstedtin kanssa.[3][4] Perheeseen syntyi seitsemän lasta, joista Frithiofin lisäksi aikuiseksi elivät yksi tytär ja kolme poikaa: Ingeborg Eleonora Henriette (1864–1947), Ivar Hjalmar (1866–1929), Mårten Oskar (s. 1869) ja John Bernhard (1871–1944).[5][6] Strandellin perheen asunto sijaitsi puutalossa Turun kauppatorin laidalla, Kauppias- ja Yliopistonkadun kulmassa.[2]
Strandellin veljistä Ivar jäi asumaan Turkuun, jossa hän toimi apteekkarina omistamassaan Turun Keskus Apteekissa.[7] Oskar ja John Strandell perustivat yhdessä O. & J. Strandell Osakeyhtiön, jonka toimialaa olivat miesten asusteiden myynti sekä höyrylaivamatkojen välittäminen Ruotsiin ja Venäjälle. Oskar Strandell johti yrityksen toimintaa keskuspaikasta Tampereelta Tirkkosen talosta, ja John Strandell huolehti yrityksen konttorista Viipurissa. Yrityksellä oli konttori myös Turussa.[8][9][10][11] Kaikki veljekset ottivat osaa myös isänsä liiketoimiin, toimien esimerkiksi Turun Verkatehtaan Osakeyhtiön hallituksessa.[12] Strandellin sisar Ingeborg avioitui helsinkiläisen oopperalaulaja Carl Gregori Aminoffin kanssa, josta tuli myöhemmin Turun tullikamarin ylitarkastaja, ja joka oli valtiomies Berndt Adolf Carl Gregori Aminoffin nuorin poika.[13][14][15]
Frithiof Strandell suoritti Turussa ruotsalaisen reaalikoulun vuosina 1878–1883. Hänen luokkatovereihin lukeutui Stefan Michailow, josta myös tuli myöhemmin Turussa hyvin tunnettu arkkitehti. Hän jatkoi opintojaan vuonna 1884 Helsingin Polyteknillisestä opistossa, eli nykyisessä Aalto-yliopiston teknillisessä korkeakoulussa, jossa hänen opettajana oli muun muassa Turussakin hyvin tunnettu arkkitehti Gustaf Nyström, joka oli suunnitellut esimerkiksi Turun kauppahallin ja taidemuseon.[2]
Valmistuttuaan vuonna 1888 Strandell teki työharjoittelun Konstantin Kiseleffin ja Elia Heikelin rakennustoimistossa Helsingissä, kunnes lähti vuosiksi 1891–1892 opintomatkalle Italiaan, Ranskaan, Belgiaan, Saksaan ja Tšekkiin tutustumaan maiden arkkitehtuuriin.[16] Mukana matkoilla oli myös ainakin Firenzessä opiskelutoveri Otto F. Holm.[17]
Matkoilta palattuaan Strandell työskenteli jonkin aikaa Eskilstunassa puunjalostustehtaalla, kunnes hän palasi kotikaupunkiinsa Turkuun johtamaan Turun puunjalostustehdasta vuoteen 1897 saakka. Hänen isänsä oli tehtaan osakas ja johtokunnan jäsen. Uransa alkukaudella Strandell suunnitteli rakennusten lisäksi myös puuhuonekaluja.[16] Kyseisestä puunjalostustehtaasta tuli myöhemmin vuonna 1905 osa Bomanin kalustetehdasta.[2]
Uransa vilkkaan alkuvaiheen aikana Strandell pysyi poikamiehenä 38-vuotiaaksi asti, kunnes avioitui vuonna 1903 ruotsalaisen Tora Aqvilina Larssonin (1875–1959) kanssa. Perheeseen syntyi kuusi lasta, neljä poikaa ja kaksi tyttöä: Gunnar (s. 1904), Karin (s. 1905), Greta (1907–1991), Erik (s. 1908), Håkan (1910–2002) ja Folke (1913–1991). Perheen kaupunkiasunto Turussa oli Strandellin suunnittelemassa Hjortenissa. Perhe asui toisessa kerroksessa ja Strandellin isä kolmannessa kerroksessa. Myös Strandellin arkkitehtitoimiston konttori sijaitsi asunnon yhteydessä. Strandellin suunnittelema perheen puinen kesähuvila sijaitsi Hirvensalon saaren Maanpäässä Ruissalon Yleistä käytävää vastapäätä. Strandellia on kuvailtu leppoisaksi mieheksi, joka asetti perhe-elämän uran edelle. Hän esimerkiksi kieltäytyi ottamasta vastaan hänelle tarjottua Turun kaupunginarkkitehdin virkaa. Osittain syynä kieltäytymiseen on voinut olla myös se, ettei virkamiesarkkitehteja arvostettu samalla tavalla, kuin omaa toimistoa pitäviä arkkitehteja.[16][18][19][2]
Varsinaisen ammattinsa lisäksi Strandell oli myös harrastajavalokuvaaja, joka voitti valokuvillaan myös palkintoja.[20][21] Hän harrasti myös innokkaasti purjehdusta.[16]
Strandell päätti perustaa oman yksityisen arkkitehtitoimistonsa vuonna 1897.[22] Hänen toimistonsa sijaitsi aluksi syrjäisessä osoitteessa Eerikinkatu 41. Sieltä hän siirsi toimistonsa ensin 1900-luvun alussa Turun kaupungintalon alakertaan ja Hjortenin valmistuttua vuonna 1904 asuntonsa yhteyteen osoitteeseen Kaskenkatu 2.[2]
Strandellin varhaiset työt arkkitehtina olivat lähinnä kesähuviloita ja muita pieniä Turun kaupungin ulkopuolella olleita rakennuksia. Hyvien suhteidensa ansiosta Strandellilla riitti töitä arkkitehtina alusta lähtien, ja hän oli myös menestyvä liikemies. Tämä oli suuri syy siihen, miksi Strandell sai pian suunniteltavakseen Turussa useita johtavien liikemiesten tilaamia rakennuksia.[2]
Strandellin läpimurtotyö oli Turussa vuosina 1897–1898 rakennettu vakuutusyhtiö Verdandin talo.[23] Ennen Verdandin rakentamista osoitteessa Aurakatu 1 sijaitsi Charles Bassin piirtämä yksikerroksinen puutalo. Uudisrakennushankkeen takana oli tunnettuja turkulaisia liikemiehiä, mm. veljekset Ernst ja Magnus Dahlström. Liikemiehet olivat Svenska bildningens vänner (SVB) eli ruotsalaisen sivistyksen ystävien yhdistyksen jäseniä. Vuonna 1897 yhdistyksen piirissä perustettiin uusi kiinteistöyhtiö Fastighetsaktiebolaget Verdandi, jonka tavoitteena oli rakentaa Aurakatu 1:n tontille nelikerroksinen liike- ja asuinpalatsi.[24][25]
Yhtiö julisti suunnittelukilpailun, jolla haettiin vaikuttavaa ja luottamusta tulevaisuuteen herättävää rakennusta.[25] Nuori Frithiof Strandell oli juuri palannut takaisin Turkuun opintomatkaltaan Euroopasta Firenzestä. Arkkitehtinä Strandell oli vielä tuntematon, mutta hän oli perheyhteyksiensä vuoksi hyvin verkostoitunut kotikaupungissaan. Omistajien 12. lokakuuta 1896 pitämässä kokouksessa Strandell julistettiin kilpailun voittajaksi ja hänet päätettiin kutsua rakennuksen suunnittelijaksi. Ehdokkaina oli loppusuoralla myös helsinkiläinen rakennusmestari Elia Heikel sekä ajankohdan Suomen suurin arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjerna. Kaikki ehdotukset arvosteli arkkitehti Pehr Erik Degenaer, joka oli suunnitellut esimerkiksi Turun ensimmäisen rautatieaseman.[24]
Nelikerroksinen rakennus edustaa 1800-luvun lopun rakennustaiteen tyypillistä kansainvälistä tyyliä, jota esiintyy useissa kaupungeissa, esimerkiksi Berliinissä, Wienissä ja Pariisissa. Talossa näkyy Strandellin Firenzestä saamat vaikutteet. Linnankadun kulman torniratkaisu löytyy sellaisenaan Wienin keskustasta.[25] Suomessa samaa tyylisuuntaa edustavat esimerkiksi Helsingin Grönqvistin talo ja Hotelli Kämp sekä Tampereen Ruuskasen talo. Uusrenessanssipiirteiden osalta Verdandin talo edustaa melko hillittyä linjaa: Vaikka rakennuksen julkisivussa on runsaasti koristeluita, niiden symmetria luo ilmeeseen vähäeleisyyttä. Julkisivua on ryhmitelty harkotuksilla. Rakennuksen kulmassa on pyöreä torni, jonka suunta on kohti Turun kauppatoria. Sisätilojen maalaukset ja koristeet ovat maalarimestarien Samuel Koskisen ja Isak Elgin tekemiä.[23] Rakennustöitä johti Turun kauppahallin rakentanut rakennusmestari A. J. Hindström, joka oli myös yksi Verdandin talon osakkaista.[24] Strandellin suunnitellessa rakennusta Turussa aiottiin muuttaa koko Aurakatu ja Kaskenkatu lehtipuiden reunustamaksi bulevardiksi. Myöhemmin suunnitelma hylättiin kustannussyistä.[26][25] Yksi Verdandin talon ensimmäisistä uusista asukkaista oli myös Strandellin isä tämän uuden ruotsalaisen vaimon kanssa.[2]
Verdandin talon valmistuttua Strandell vaihtoi nopeasti tyylisuuntaansa jugendiin, ja hänestä tuli vilkkaan rakentamiskauden aikana Turun kysytyin arkkitehti yli vuosikymmenen ajaksi. Jugend oli vastareaktio uusrenessanssin kaltaisille kertaustyyleille, ja ennakoi tulevaa funktionalismia. Tyylillä oli useita nimiä, mutta käytetyin oli ranskalainen art nouveau. Suomessa puhuttiin aluksi vain uudesta tyylistä, ja termi jugend tuli Suomeen myöhemmin Saksasta. Vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttely oli tyylin läpimurto, ja sen jälkeen tyylisuunta sai myös Turussa runsaasti huomiota lehdistössä, ja siitä kehittyi kaupungissa omaperäinen suuntaus. Strandell omaksui uuden tyylin nopeasti.[27]
Uuden tyylin mukaisia rakennuksia rakennuttivat yksityishenkilöt, liikeyritykset ja kiinteistä- ja asunto-osakeyhtiöt. Strandellin ohella uutta tyyliä edusti Turussa etenkin arkkitehti Alexander Nyström sekä useita puutaloja suunnitelleet rakennusmestariveljekset Adrian ja Kaarlo Thomander.[28] Uudet jugendtalot eivät ainoastaan näyttäneet ulkoisesti erilaiselta, vaan ne suunniteltiin myös sisätiloiltaan, valaistukseltaa, rakennustavaltaan ja esimerkiksi lämmityksen osalta uudella tavalla. Aikakauden uutuus olivat myös hissit, joita kuitenkin rakennettiin vain harvoihin rakennuksiin.[28]
Strandellin omaa jugend-tyyliä luonnehtii samanlainen tietty kepeys ja koristeellisuus, joka yhdistää valtaosaa Turun jugend-rakennuksista. Kalevalasta ja Suomen luonnosta inspiraatiota hakeneet raskaat graniittijulkisivut eivät saaneet Turussa samanlaista suosiota kuin Helsingissä. Sen vuoksi turkulaisessa jugendissa on vähemmän viittauksia Suomen kansallisromanttisuuteen, ja siinä voidaan nähdä eurooppalaisempaa ilmettä. Ensimmäinen Strandellin jugendrakennus on vuonna 1901 valmistunut Maijalan huonekalutehtaan johtajan, puuseppämestari Johan Alfred Maijalan asuinrakennus Humalistonkatu 14:sta. Pieni kivinen rakennus ilmentää hyvin Strandellin tuotannon siirtymistä kertaustyyleistä jugendiin, ja se on lähellä Tukholmassa suosioon noussutta eklektismiä. Rakennuksen portaali on kauniisti pyöristetty, ja sen yllä on koristeena siro metalliparveke. Asuinrakennuksen takana samalla Maijalan tontilla sijaitsi huonekalutehtaan käytössä ollut pihasiipi.[29]
Strandellin näkyvimpiä töitä Turussa ovat jugendlinnat, joihin lukeutuvat mm. Pantern, Albatross sekä Hjorten. Myöhemmin Strandellin kuoleman jälkeen jugendrakennusten purkaminen sai Turussa erityisen paljon huomiota, kun Strandellin suunnittelema Hamburger Börs Kauppiaskadun ja Eerikinkadun kulmasta purettiin vuonna 1976 uudemman rakennuksen tieltä. Paikalle jäi edelleen vanhempi osa rakennuksesta, jonka nykyinen ulkoasu on Strandellin käsialaa.
Näkyvällä paikalla Vartiovuorenmäen kupeessa sijaitseva asunto-osakeyhtiö Hjorten oli ensimmäinen Strandellin suunnittelema jugendlinna. Strandell muutti itse asumaan 3-kerroksisen Hjortenin puistonpuoleisen päädyn toiseen kerrokseen. Hänen isänsä kauppias V. L. B. Strandell asui talon kolmannessa kerroksessa suoraan poikansa asunnon yläpuolella. Vuonna 1904 valmistuneen talon nimi Hjorten (peura) tulee C. L. Engelin piirtämän Turun asemakaavan korttelinnimestä.[28]
Rakennus muistuttaa Eliel Saarisen töitä, ja arkkitehteja yhdisti kiinnostus linna-arkkitehtuuriin. Hjortenin julkisivut ovat epäsymmetriset, ja suunnittelussa huomaa hyvin, kuinka Strandell on alkanut omaksua uutta tyylisuuntaa aiempaa voimakkaammin. Hjortenissa vanhempi romanttinen leima on kuitenkin vielä hyvin voimakas, ja varsinkin ennen hieman yksinkertaisemman laajennusosan valmistumista rakennus näytti hyvin romanttiselta ritarilinnalta.[27][30]
Julkisivua hallitsee kaksi tornia, joista oikeanpuoleinen on kartio ja vasemmanpuoleinen kaarevareunainen ja lyhtymäinen. Julkisivua elävöittävät myös epäsymmetriset kattolinjat sekä erikokoiset erkkerit ja parvekkeet. Myös rakennuksen rappaukset ovat epäsymmetrisiä ja erikorkuisia. Ruokasalien kohdalla rakennuksen parvekkeet on vedetty sisään julkisivusta. Ikkunoissa on Willy Baerin suunnittelemat lyijylasimaalaukset, joissa näkyy jugendin ihanteille tyypillisiä aiheita luonnosta, kuten kukkia.[30]
Sisätiloiltaan Hjorten edustaa ajan porvarillista ihannetta intiimiydestä, sillä asunnot ovat kodikkaita ja niissä on paljon erilaisia nurkkauksia seurustelua varten. Julkisivun epäsymmetrisyys jatkuu sisätiloissa, ja huoneiden pohjakaaviot muistuttavat ajan huvila-arkkitehtuuria erikokoisine ja -muotoisine huoneineen. Hjortenissa Strandell ei sijoittanut keittiöitä enää perinteiseen tapaan pihan puolelle, vaan otti huomioon edulliset ilmansuunnat, jotka vaikuttivat asuntojen pohjakaavaan. Hjortenin alkuperäiset Strandellin suunnittelemat sisustukset eivät ole säilyneet.[28][30] Jokaiseen kerrokseen tehtiin kolme suurta huoneistoa; kaksi neljän huoneen ja keittiön asuntoa ja yksi viiden huoneen ja keittiön asunto. Talon kellarikerroksessa oli talonmiehen asunto. Suurimmat asunnot, joissa Strandell itsekin asui, tehtiin Vartiovuoren puistonpuoleiseen lyhyempään päähän. Strandellin asunnon kulmahuone oli hänen arkkitehtitoimiston käytössä, ja sinne pääsi suoraan porrashuoneesta oman sisäänkäynnin kautta. Asuntojen makuuhuoneet ja pienempien asuntojen ruokasalit Strandell sijoitti pihan puolelle. Puiston puolelle sijoittuivat molemmat pääportaikot, asuinhuoneistojen salit, keittiöt, palvelijahuoneet ja keittiöön johtavat piianportaikot. Asuinhuoneet varustettiin kaakeliuuneilla, keittiöissä oli puuhellat. Hjortenissa useimmat eteiset olivat vielä täysin pimeitä, mutta myöhemmin Strandell sijoitti rakennuksissaan eteiset säännöllisesti ikkunalliselle ulkoseinälle. Kylpyhuoneet ja vessat Strandell sijoitti kuitenkin aina rakennusten pimeisiin keskiosiin.[28]
Hjortenin laajennusosa Kalven (vasikka) valmistui vuonna 1907. Lisärakennus edustaa niukkalinjaisempaa judengia. Kalvenin pohjakerrokseen tehtiin myös neljä liikehuoneistoa, joissa toimi alkuaikoina muun muassa paperikauppa Selma Laipio, parturi Uno Jonsson, suutari U. A. Tallberg ja kielenkääntäjät Brita ja Sigrid Andsten. Lisärakennuksen asuinkerroksissa oli jokaisessa kaksi huoneistoa. Suurempi oli neljän huoneen ja keittön asunto ja pienempi kahden huoneen ja keittiön asunto. Suurempaan asuntoon tehtiin sisäänkäynti myös Hjortenin porrastornista. Pienempään huoneistoon pääsi uudisosan portaikosta, joka toimi samalla suuremman asunnon keittiönportaikkona.[28]
Kun romanttinen tyylisuunta alkoi väistyä ja muuttua hillitymmäksi, seurasi Strandell uutta suuntausta, mikä näkyi jo Aurakatu 14:sta Turun kauppatorin kulmaan valmistuneessa Priman asuin- ja liiketalossa, jota on yleisesti pidetty Strandellin onnistuneimpana työnä.[27] Rohdoskauppias Wilhelm Willberg nimesi torinkulmassa sijainneen rakennusprojektinsa Kiinteistö Oy Primaksi, koska hän halusi rakentaa ykkösluokan kaupunkitalon. Arkkitehdiksi hän halusi projektilleen nimenomaan Frithiof Strandellin, jota pidettiin sillä hetkellä kaupungin halutuimpana arkkitehtina. Strandell sai suunnitelmansa valmiiksi jo vuonna 1901, ja talo oli muuttovalmis vuonna 1905.[31] Priman talon rakentamisen myötä Turun kauppatorin ympäristöstä purettiin viimeiset Turun palosta säilyneet puutalot.[28]
Rakennus edustaa siirtymävaihetta jugend-tyylistä kohti rationalistisempaa jälki-jugendia. Talon rakenteissa on kokeiltu ajalle uutta keskieurooppalaista ideaa, jossa joka toinen kantava pilari on puuta, ja joka toinen teräsbetonia.[31] Talon julkisivussa on komeita poikkipäätyjä, erkkereitä ja parvekkeita.[28] Parvekkeiden sijoittelussa ja eri mallisissa ikkunoissa on Strandellin tyylille ominaista epäsymmetriaa. Myös rappausmateriaaleissa on vaihtelua, mikä tuo rakennuksen julkisivuun rytmiä. Strandell uudisti Priman-talossa myös pohjaratkaisunsa, ja poisti rakennusten pimeät keskiosat.[32] Pyöreät kulmatornit Strandell on vaihtanut tylppään kulmaan, jonka uloin sivu päättyy erkkerillä varustettuun päätyrakennelmaan.[31]
Venäjän kirkkokadun, eli nykyisen Yliopistonkadun puolella oli rakennuksen kivijalassa kuusi liikehuoneistoa, Aurakadun puolella yksi. Liikkeiden yläpuolella oli jokaisessa kerroksessa kolmen huoneen ja keittiön, neljän huoneen ja keittiön sekä viiden huoneen ja keittiön asunnot. Suurin asuinnoista sijaitsi rakennuksen kulmassa. Pääosan asuinhuoneista Strandell sijoitti kadun puolelle, kun sisäpihan puolella oli portaikot, keittiöt, palvelijanhuoneet ja pienempien asuntojen ruokasalit. Aurakadun puolella ja sisäpihalla oli lisää huoneistoja. Rakennuksen ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa sijaitsi Uusi Aura -sanomalehden toimitus ja paino, minkä takia rakennus tunnettiin turkulaisten keskuudessa vielä 1970-luvulla saakka Uuden Auran talona. Kolmannessa kerroksessa oli kylpylaitos Ab Thermae Oy ja neljännessä kerroksessa viiden huoneen ja keittiön asuntoja sekä muutamia pienempiä asuntoja ja toimistoja. Koko tontti rakennettiin erittäin tehokkaasti, ja monet huoneistot saivat valoa ainoastaan kapealta sisäpihalta tai erillisten valokuilujen kautta.[28] Kulman suuri huoneisto oli lasi- lamppu ja posliinikaupan omistuksessa.[31]
Marraskuussa 1905 Priman talossa avattiin Turun ensimmäinen kiinteä elokuvateatteri, Eläviä Kuvia Maailman Ympäri. Elokuvateatteri toimi yhden huoneen liiketilassa Yliopistonkadun puolella, ja sen omisti Priman rakennuttanut Wilhelm Willberg. Mykkäelokuvia säestettiin painolla ja tunnin kestäneeseen ohjelmaan kuului viidestä kuuteen eri elokuvaa. Elokuvateatteri kuitenkin suljettiin jo vuonna 1908.[28]
Frithiof Strandell suunnitteli Turkuun uransa aikana yhden kirkon. Betel-kirkon rakennuttamisesta vastasi joukko lähetystoiminnasta innostuneita kristittyjä, joiden keskuudessa erityisesti Frans Hannulalla ja hänen synnyttämällään Hannulan herätysliikkellä oli suuri merkitys.[33] Kirkko vihittiin Turun Lähetysyhdistyksen kirkoksi 1. heinäkuuta 1906.[34]
Jugend-kirkon kaakkoisjulkisivua hallitsee suuri neliskulmainen päätytorni. Toisella puolella rakennusta on puoliympyränmuotoinen kolmen kerroksen korkuinen päätytorni. Toisen kerroksen ikkunat on koristettu yläosasta melkein kolmionmuotoisilla puolikaarilla. Kirkkosali on saneerattu myöhemmin mahdollisimman lähelle alkuperäistä jugend-asua. Arkadia, eli holvikaarta, kannattelevat pylväät on koristeltu uurtein ja helmirivistöin. Parven kaiteet on koristeltu puuleikkauksin. Saarnatuolia kannattelee jykevä puinen maljan mallinen jalka, jossa on jugendille tyypillistä orgaanisuutta. Seinien koristekuviot toistavat ikkunoiden ja kuorin etuosan puolikaaren muotoa. Yksinkertaiset, mutta komeat kattokruunut roikkuvat harjakaton kattotuoleista.[35]
Strandellin suunnittelema kirkko komeili kallion päällä kaupunkilaisten nähtävänä parikymmentä vuotta. 1920-luvulla Turussa alkoi nousukausi ja rakennusbuumi, jonka myötä yliopistonkaduksi muuttuneen entisen Venäjänkirkkokadun rinnetontit muuttuivat halutuksi rakennusmaaksi. Vuonna 1926 rinteeseen alettiin rakentaa Erik Bryggmanin suunnittelemaa viisikerroksista asuintaloa, joka tunnetaan nykyään asunto-osakeyhtiö Atriumina. Bryggman oli itse rakennushankkeen perustajia. Atriumin rakentamisen aikana myös Betel-kirkon edessä olleelle tyhjälle rinnetontille suunniteltiin asuinrakentamista, ja vuonna 1926 lähetysyhdistys julisti suunnittelukilpailun viisikerroksisen hotelli- ja liiketalon rakentamisesta. Bryggman voitti kilpailun ja tontille rakennettiin vuonna 1929 valmistunut Hospits Betel, joka peitti taakseen kokonaan näkymän Strandellin Betel-kirkolle. Nykyisin kirkon omistava adventtiseurakunta on vedonnut kaupunkiin kirkolle nousevan kujan avaamiseksi korttelin läpi Puutarhakadulle asti, mutta alueen taloyhtiöt ovat vastustaneet hanketta järjestyshäiriöiden pelossa.[34]
Åbo Aktiebank, eli Turun Osuuspankki, oli turkulaisten liikemiesten vuonna 1896 perustama pankki. Pankki toimi aluksi Edgrenin talossa Aurakadun varrella, mutta 1900-luvun alussa pankille haluttiin oma rakennus. Uutta rakennusta olivat mukana rahoittamassa muun muassa Rettigin suku sekä veljekset Ernst ja Magnus Dahlström, jotka olivat rahoittaneet aiemmin Strandellin suunnitteleman Verdandin talon.[36][37] Aurakatu 3:n tontilla sijaitsi entuudestaan C. L. Engelin vuonna 1829 arkkiatri Gabriel von Bonsdorffille suunnittelema kaksiosainen puutalo, joka päätettiin purkaa kokonaan uuden rakennuksen tieltä. Vanhassa rakennuksessa sijaitsi Johan Christopher Frenckellin kirjakauppa aina rakennusten purkamiseen vuoteen 1906 asti.[38]
Turkulaiset liikemiehet kutsuivat siis jälleen Frithiof Strandell suunnittelemaan uutta liikerakennusta. Strandellin suunnitelma valmistui keväällä 1907. Samaa aikaa uuden pankin rakennustöiden aikana vieressä sijainnutta Edgrenin taloa uudistettiin myös Strandellin suunnitelmien mukaan. Valmistunutta rakennusta pidettiin Turun ensimmäisenä uudenaikaisena pankkirakennuksena, ja se oli myös ensimmäisiä taloja Turussa, johon asennettiin vesiklosetti. Moni pitää rakennusta edelleen myös Strandellin hienoimpana työnä.[36]
Graniittista jugendtaloa hallitsee jykevä neliön muotoinen kulmatorni, johon sijoitettiin myöhemmin suuri kellotaulu. Pankkisalin sisutus on antiikkia ihannoivaa kertaustyyliä. Saleja rytmittävät kaksiväriset korinttilaiset pylväät. Rakennuksen toiseen kerrokseen johtaa massiivinen puuportaikko, jonka ikkunoihin valmistettiin myöhemmin 1920-luvulla komeat Berndt Lindholmin suunnittelemat lasimaalaukset. Maalaukset kuvaavat teollisuutta, kaupankäyntiä ja merenkulkua. Portaikkoa kiertää uurrettujen pylväiden ryhmä.[36] Rakennuksen ensimmäinen kerros on Kakolasta louhittua harmaata graniittia, ylemmät kerrokset on rapattu. Talon kulmatornit eivät ole tyypillisiä, ja rakennus on myös harvinaisen koristeellinen. Ikkunoiden lisäksi Willy Baer toteutti muitakin rakennuksen koriste-elementtejä. Pankin sisäänkäynti oli aluksi kulmassa, mikä oli jugendtaloissa muodikasta muutaman vuoden ajan 1910-luvun taitteessa. 1920-luvulla sisäänkäynti siirrettiin Aurakadun puolelle.[37]
Hamburger Börsin kohdalla Turun kauppatorin reunalla on ollut rakennuksia jo pitempään, ja majoitustoimintaakin ainakin 1840-luvulta lähtien, jolloin kauppatorin ympäristö alkoi muodostua Turun uudeksi kaupalliseksi keskustaksi.[16] Nykyinen Kauppiaskadun varrella sijaitseva Vanha Hamburger Börs oli alun perin vuonna 1832 rakennettu kaksikerroksinen asuintalo. Strandell sai tehtäväkseen suunnitella rakennuksen muuttamisen hotelliksi vuosina 1902–1903. Rakennusta korotettiin yhdellä kerroksella, ja se sai harvinaisen komeasti koristellun julkisivun, jota hallitsee keskeisesti sijoitettu pyöreämuotoisesti kehystetty ikkunaryhmä.[23] Uudessa rakennuksessa oli 14 huonetta, ja sen erikoisuus oli yläkerrosten matkustajahuoneissa olleet sähkövalot ja puhelimet. Hotellin menestyksen salaisuus oli sen tunnettu ja yritteliäs emäntä Wallina Valtin.[16][39]
Muutaman toimintavuoden jälkeen hotellin ja ravintolan suosio oli niin suurta, että rakennusta oli jälleen vuonna 1909 laajennettava, jolloin Strandell kutsuttiin laajennusosan eli Uuden Hamburger Börsin suunnittelijaksi. Torin kulmalla vuodesta 1831 saakka sijainnut Forssin talo purettiin, jolloin Uuden Börsin linnamainen julkisivu oli nyt Eerikinkadulla ja näkyi näyttävästi Kauppatorille. Kahteen ylimpään kerrokseen sijoitettiin 30 uutta hotellihuonetta, ja alemmat kerrokset varattiin liikehuoneistoille. Talon sisäpihalle avattiin myös elokuvateatteri Metropol, jonka Strandell oli suunnitellut pihan vanhaan varastorakennukseen. Uudesta Börsistä tuli kaupungin paras hotelli, jonka sviitissä yöpyivät kaikki Turussa vierailleet merkkihenkilöt presidenteistä kuninkaallisiin.[39]
1970-luvulla Börsin omistajana toiminut Turun Osuuskauppa halusi tehostaa tontin rakennuskantaa, ja haki lupaa Uuden Börsin purkamiselle. Sekä vanha että uusi osa olivat Turun museolautakunnan suojelulistalla, mutta kaupunginvaltuusto hyväksyi uuden puolen purkamisen vuonna 1976. Päätös aiheutti Turussa valtavan vastustuksen ja ensimmäiset näkyvät purkumielenosoitukset. Rakennusta dokumentoineen museon työntekijät ja opiskelijat pudottivat rakennuksen ikkunoista mustaa kreppirullaa surunauhoiksi, ja käsite Turun tauti nousi käsiteltäväksi aiheeksi myös kansallisessa lehdistössä. Turun Osuuskauppa pelkäsi vastustuksen laajentuvan ja purki rakennuksen nopeasti joulukuussa 1976, vaikka viimeinen vieras vielä pakkasi tavaroitaan. Strandellin rakennuksen paikalle valmistui vuonna 1979 Urakoitsijat Oy:n Pauli Lehtisen piirtämä 9-kerroksinen rakennus.[39] Lehtisen rakennus purettiin jälleen pois Schauman Arkkitehdit Oy:n suunnitteleman uudisrakennuksen tieltä vuonna 2019.[40]
Turun Hirvensalon saaren Maanpään niemelle Strandell suunnitteli useita jugendhuviloita. Näihin lukeutuvat Strandellin perheen oma huvila Villa Solbacka sekä Villa Tallbacka ja Villa Lindbacka Seulussa sekä yhä jäljellä oleva Villa Allila.[41] Maanpään ja Ruissalon välissä sijaitsevalle Iso-Pukin saarelle Strandell suunnitteli vuonna 1904 Syreniuksen huvilan.[23]
Asunto Oy Minervan valmistuttua vuonna 1911 Linnankatu 59:ään Strandell alkoi hiljalleen lopetella uraansa, joka oli tuolloin kestänyt vain noin viisitoista vuotta. Strandell oli vasta alle 50-vuotias, mutta hän sairasteli usein. Varsinaisesti ura päättyi ensimmäisen maailmansodan vuosina, ja joitakin yksittäisiä rakennuksia, muutostöitä ja sisustuksia Strandell suunnitteli vielä 1920-luvun alussa. Hänen tyyliään pidettiin tuolloin kuitenkin jo vanhanaikaisena. Sairasteleva Strandell palasi viimeisinä vuosina erityisesti rakastamansa purjehduksen pariin. Keuhkotauti vei hänet lopulta hautaan keväällä 1925 kaksi päivää 60-vuotispäivän jälkeen.[16]
Strandellin arkkitehtuuri sijoittuu pääosin vuosien 1897–1911 välille, jolloin hän suunnitteli suuren määrän liike- ja asuintaloja Turkuun.[16]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
