saksalainen filosofi ja kirjallisuushistorioitsija From Wikipedia, the free encyclopedia
Karl Wilhelm Friedrich von Schlegel (10. maaliskuuta 1772 Hannover – 12. tammikuuta 1829 Dresden) oli saksalainen filosofi, kirjailija, kriitikko, kirjallisuushistorioitsija ja kääntäjä. Friedrich Schlegel oli yhdessä veljensä August Wilhelm Schlegelin kanssa perustamassa Jenan varhaisromantiikkaa. Klassismista irtautuneen varhaisromantiikan on väitetty olleen ensimmäinen moderni kirjallinen liike, joka ennakoi monia 1900-luvun kirjallisuudessa ja filosofiassa tärkeiksi tulleita teemoja.[1]
Friedrich Schlegel vaikutti yhdessä hermeneutikko Friedrich Schleiermacherin kanssa olennaisesti nykyaikaisten humanististen tieteiden perustamiseen.[2]
Friedrich Schlegel syntyi 10. maaliskuuta 1772 Hannoverissa protestanttisen papin poikana. Keskeytettyään ensin kaupanalan opinnot Leipzigissa Schlegel opiskeli Göttingenin yliopistossa ja myöhemmin Leipzigin yliopistossa oikeustiedettä, matematiikkaa, filosofiaa ja klassista filologiaa.[2]
Friedrich Schlegel muutti opintojensa jälkeen Dresdeniin. Hän pyrki toteuttamaan kirjallisuushistorian alalla saman työn, jonka Johann Joachim Winckelmann oli tehnyt antiikin taidehistoriassa. Schlegel julkaisi useita antiikin Kreikkaa ja antiikin Roomaa ja erityisesti niiden kirjallisuutta koskevia tutkimuksia. Hän muotoili teorian Kreikan apollonisesta ja dionyysisestä puolesta, joka ennakoi Friedrich Nietzschen teoksen Tragedian synty näkemyksiä. Ranskan vallankumous innoitti Schlegelin kirjoittamaan tutkielman tasavallasta.[1][2]
Friedrich Schlegel asui 1700- ja 1800-luvun vaihteessa Jenassa yhdessä veljensä August Wilhelm Schlegelin kanssa sekä Berliinissä ystävänsä Friedrich Schleiermacherin kanssa. Schlegel alkoi tällöin ottaa etäisyyttä nuoruutensa klassismiin. Tänä aikana hän kehitteli yhdessä A. W. Schlegelin, Schleiermacherin sekä mm. Friedrich von Hardenbergin (pseud. Novalis) ja Ludwig Tieckin kanssa uutta varhaisromanttista kirjallisuutta veljensä kanssa toimittamassaan Athenäum-lehdessä. Tällä kaudella Schlegelin tuotanto koostui keskeisesti fragmenttikokoelmista, joissa uutta kirjallisuutta ja filosofiaa ilmaistiin aforismin kaltaisessa katkelmallisessa muodossa. Fragmenttimuodon ajatuksena oli korostaa sitä, kuinka moderni romanttinen kirjallisuus oli lähtökohtaisesti keskeneräistä erona aiemman klassismiin pyrkimyksiin yhtenäiseen ja harmoniseen muotoon.[2]
Jenan varhaisromantikkojen piirin hajottua Friedrich Schlegel muutti Pariisiin, jossa hän opiskeli sanskriittia ja persiaa. Schlegel julkaisi tutkimuksen muinaisen Intian kielestä ja viisaudesta. Lisäksi Schlegel kehitteli federalistisia ajatuksia Euroopan yhdentymisestä, joka tapahtuisi Saksan ja Ranskan liittyessä yhteen. Schlegel asui vuodesta 1804 Kölnissä, jossa hän luennoi filosofiasta. Hän kääntyi vuonna 1808 katoliseksi.[2]
Friedrich Schlegel asui 1810- ja 1820-luvulla pääasiassa Wienissä. Hän työskenteli restauraatiopolitiikkaa ajaneen Klemens von Metternichin kanssa Wienin kongressissa. Schlegel oli nuorena kannattanut tasavaltaa, mutta nyt hän tuki keisariaatetta. Schlegel aateloitiin 1815. Friedrich von Schlegel toimi vuosina 1815–1818 poliitikkona ollen Itävallan edustajana Frankfurtin liittopäivillä. Hän ajatteli filosofiansa uudelleen 1820-luvulla, jolloin häneltä jäi jälkeen luentosarjoja, jotka käsittelivät elämänfilosofiaa, kielifilosofiaa sekä historianfilosofiaa. Friedrich von Schlegel kuoli 12. tammikuuta 1829 Dresdenissä.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
