Frederiksborgin rauha

Frederiksborgin rauha solmittiin Suuren Pohjan sodan loppuvaiheessa vuonna 1720 Ruotsin ja Tanskan välille. Se päätti vuodesta 1709 vallinneen sotatilan, jota norjalaisessa ja tanskalaisessa historiankirjoituksessa kutsutaan yksitoistavuotiseksi sodaksi. Rauha allekirjoitettiin 3. heinäkuuta 1720 (gregoriaanisen kalenterin mukaan 14. heinäkuuta) tanskalaisten osalta Frederiksborgin linnassa ja ruotsalaisten osalta Tukholmassa.^[1]

Frederiksborgin linnan ritarisali.

Syksyllä 1718 Ruotsin kuningas Kaarle XII oli kaatunut piirittäessään Fredrikstenin linnoitusta Norjan Haldenissa, mikä avasi toiveet rauhasta molemmilla puolilla. Neuvottelut aloitettiin pian tämän jälkeen, mutta sodankäynti jatkui muun muassa norjalais-tanskalaisten joukkojen hyökkäyksellä Bohusläniin, millä pyrittiin parantamaan neuvotteluasemaa. Marraskuussa 1719 solmittiin aselepo ja posti- sekä kauppayhteydet palautettiin normaaleiksi. Rauhanneuvottelut pääsivät kunnolla käyntiin kevättalvella 1720 Ison-Britannian ja Hannoverin välityksellä. Lopulliset sopimusehdot olivat Ruotsin kannalta edulliset. Tanskan oli palautettava sodassa valloittamansa Ruotsin alueet, joista Ruotsin puolestaan oli maksettava 600 000 riikintaalerin korvaukset. Lisäksi Ruotsin oli purettava sotilasliittonsa Holstein-Gottorpin herttuan kanssa Tanskan Slesvigin turvallisuuden takaamiseksi, eikä Tanska saanut liittoutua Venäjän kanssa. Ruotsin oli myös jatkossa maksettava tullia Juutinraumassa.^[1]