brittiläinen muusikko ja laulaja-lauluntekijä From Wikipedia, the free encyclopedia
Freddie Mercury (syntyjään Farrokh Bulsara, gudžaratiksi ફ્રારુક બુલ્સારા) (5. syyskuuta 1946 Sansibar – 24. marraskuuta 1991 Lontoo) oli englantilaisen rockyhtye Queenin laulaja, lauluntekijä ja pianisti.
| Freddie Mercury | |
|---|---|
 Freddie Mercury esiintymässä Queenin kanssa New Havenissa Connecticutissa vuonna 1977. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Farrokh Bulsara 5. syyskuuta 1946 Sansibar, Sansibarin sulttaanikunta |
| Kuollut | 24. marraskuuta 1991 (45 vuotta) Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Larry Lurex |
| Aktiivisena | 1969–1991 |
| Tyylilajit | hard rock, rock, pop |
| Soittimet | laulu, koskettimet, kitara |
| Yhtyeet | Queen |
| Levy-yhtiöt | Columbia Records, Polydor Records, EMI, Parlophone ja Hollywood Records |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Mercury syntyi Sansibarin saarella Itä-Afrikan rannikolla parsiperheeseen. Hän aloitti laulajanuransa Englannissa vuonna 1969. Mercury toimi Queenin laulusolistina vuosina 1970–1991 ja nousi yhtyeen mukana maailmanmaineeseen. Hän julkaisi 1980-luvulla myös kaksi sooloalbumia ja muutaman singlen.
Mercury tunnettiin näyttävistä lavaesiintymisistään ja laaja-alaisesta äänestään, ja häntä on usein kutsuttu yhdeksi rockin suurimmista laulajista. Myös hänen pianonsoittotaitojaan on arvostettu.
Farrokh Bulsara syntyi 5. syyskuuta 1946 Sansibarin saarella Sansibarin kaupungin kuuluisassa Kivikaupungissa Afrikan itärannikolla. Hänen sukunsa oli Intiasta tulleita zarathustralaisia parseja. Hänen isänsä työskenteli Britannian hallituksen palveluksessa korkeimman oikeuden kassanhoitajana.[1] Farrokh lähetettiin kahdeksanvuotiaana Bombayhin Intiaan englanninkieliseen sisäoppikouluun, jossa hän sai koulukavereiltaan lempinimekseen Freddie.[2]
Freddie kiinnostui jo nuorena taiteesta ja musiikista ja alkoi ottaa pianotunteja sekä soittaa ystäviensä rock and roll -yhtyeissä.[1] Freddien ensimmäinen yhtye oli nimeltään The Hectics, jossa hän soitti pianoa. Hän myös lauloi koulun kuorossa ja näytteli kouluteatterissa. Freddie kertoi myöhemmin, että sisäoppilaitos opetti hänelle omatoimisuutta ja riippumattomuutta muista ihmisistä.[3] Koulunkäyntinsä loputtua Freddie palasi vanhempiensa luo Sansibariin.[2]
Bulsaran perhe pakeni Sansibarin poliittisia kuohuja Englantiin vuonna 1964. He asuivat Felthamissa Middlesexissä ensin sukulaistensa luona ja sitten paritalossa. Palvelijoistaan he olivat joutuneet luopumaan. Freddie joutui erilaisuutensa vuoksi kiusaamisen kohteeksi, mistä hän selvisi parodioimalla itseään esittämällä persialaista keikaria. Jälkeenpäin hän kieltäytyi puhumasta tästä elämänvaiheestaan. Freddie kävi Isleworthin koulua mutta läpäisi vain kolme oppiainetta. Hän suunnitteli muusikon uraa eikä menestynyt lyhyissä työsuhteissaan.[4]
Bulsara aloitti opinnot Ealingin College of Art -taidekoulussa ja valmistui vuonna 1969 sen grafiikan ja muotoilun koulutusohjelmasta.[5] Opiskeluaikanaan hän tutustui paikallisen yhtyeen Smilen soittajiin kuten Brian Mayhin ja Roger Tayloriin, joista tuli myöhemmin hänen yhtyetovereitaan Queenissä. Saadakseen rahaa elämiseen hän avasi Piccadilly Circukselle Lontooseen rockmuusikoille suunnatun myyntikojun Roger Taylorin kanssa.[1] Bulsara halusi kiihkeästi Smilen laulajaksi, ja odotellessaan paikan avautumista hän lauloi vuoden 1969 aikana muissa yhtyeissä. Pääasiassa Liverpoolissa esiintyneessä Ibexissä laulaessaan Bulsara oli jo kehittänyt luonteenomaisen esiintymistyylinsä, johon kuului pröystäilevä pukeutuminen sekä mahtailevat liikkeet ja poseeraukset kuten mikrofonitelineen käyttö kitarana. Bulsaran aloitteesta yhtyeen nimeksi vaihdettiin Wreckage. Kun se ei hänen mielestään esiintynyt tarpeeksi usein, hän liittyi lyhyeksi ajaksi musiikilehden ilmoituksella laulajaa etsineeseen Sour Milk Seahin. Se kuitenkin hajosi jo muutaman viikon kuluttua. Bulsara jatkoi Wreckagessa kunnes jätti sen vuoden 1970 alussa huomattuaan, ettei yhtyeestä tulisi koskaan kuuluisaa.[6]
Kun Smilessa vihdoin avautui paikka helmikuussa 1970, yhtyeeseen jo pitkään pyrkinyt Bulsara otettiin sen laulajaksi.[7] Smile otti heavyrock-vaikutteita Led Zeppeliniltä ja Jimi Hendrixiltä, lauluharmoniavaikutteita Beatlesilta sekä ulkonäköönsä vaikutteita glam rock -liikkeeltä kuten David Bowielta ja T. Rexiltä.[1]
Heinäkuussa 1970 Bulsara vaihtoi sukunimekseen Mercury, joka sopi hänen mielestään paremmin tulevalle rocktähdelle kuin liian etninen Bulsara. Nimen hän otti roomalaisen mytologian Mercuriuksesta, jumalten sanansaattajasta.[8] Passissa hänen nimensä oli Frederick Mercury.[9]
Mercury keksi Smilelle uudeksi nimeksi Queen ja suunnitteli sen logon. Yhtye julkaisi esikoisalbuminsa Queen vuonna 1973. Vähän ennen albumin julkaisua Mercury julkaisi kahdesta cover-kappaleesta koostuneen soolosinglen ”I Can Hear Music” / ”Goin’ Back”, jolla häntä säestivät Queenin Brian May ja Roger Taylor. Single julkaistiin Larry Lurex -taiteilijanimellä, sillä Mercury ei halunnut hämmentää kuulijoita Queenin albumin tullessa myyntiin pian singlen jälkeen. Taiteilijanimi oli tölväisy glamrokkari Gary Glitteriä kohtaan, minkä vuoksi jotkin DJ:t kieltäytyivät soittamasta sitä, eikä single myynyt hyvin.[10]
Mercury oli jo Queenin alkuajoista alkaen poikkeuksellisen näyttävä lavaesiintyjä niin pukeutumiseltaan, meikiltään kuin liikkumiseltaankin. Niillä hän halusi tehdä vaikutuksen lähinnä naispuoliseen ja homoseksuaaliseen yleisöönsä.[11] Queenin suosio kasvoi hitaasti mutta varmasti 1970-luvun aikana, ja heidän läpimurtokappaleensa, Mercuryn kirjoittama ”Bohemian Rhapsody” (1975) nosti Queenin yhdeksi rockin kärkiyhtyeistä. Mercuryn kirjoittamia hittejä Queenille olivat myös esimerkiksi ”Killer Queen”, ”Somebody to Love”, ”We Are the Champions”, ”Don’t Stop Me Now” ja ”Crazy Little Thing Called Love”.[1]
Mercury oli opiskellut nuorena klassista pianonsoittoa, ja hän sävelsi kappaleensa pianolla.[12] Häntä on kutsuttu taitavaksi rock-pianistiksi, vaikka itse hän ei pitänytkään itseään loistavana pianistina. Vuosien myötä Mercury käytti pianoa Queenin levytyksissä entistä vähemmän voidakseen liikkua lavalla vapaammin.[9][13][14]
1970-luvun loppuun tultaessa Mercury oli luopunut glam rock -imagostaan ja leikannut tukkansa lyhyeksi, kasvattanut viikset ja alkanut pukeutua nahkaan.[1]
Queen säilytti suosionsa 1980-luvullakin, ja sen esityksistä muistetaan erityisesti vuoden 1985 Live Aid -konsertti. Mercury toimi Queenin laulusolistina elämänsä loppuun asti.[1]
Mercury julkaisi vuonna 1985 ensimmäisen sooloalbuminsa Mr. Bad Guy.[1] Hän levytti vuonna 1983 kolme kappaletta Michael Jacksonin kanssa. Muokattu versio Jackson-duetosta ”There Must Be More to Life Than This” julkaistiin Queen-kokoelmalla vuonna 2014, mutta kahta muuta duettoa ei ole julkaistu.[10] Mercury julkaisi vuonna 1988 toisen sooloalbuminsa Barcelona, jolla hän laulaa yhdessä oopperalaulaja Montserrat Caballén kanssa. Mercury julkaisi 1980-luvun lopulla myös albumiensa ulkopuolelta singlet ”The Great Pretender” ja ”Time”.[1]
Mercury varjeli yksityisyyttään tiukasti koko elämänsä ajan eikä puhunut seksuaalisuudestaan julkisuudessa. Yksityisesti hän kertoi ensimmäisen homoseksuaalisen kokemuksensa tapahtuneen sisäoppilaitoksessa.[15] Mercuryn ensimmäinen tyttöystävä oli Rose Pearson, joka kuitenkin jätti Mercuryn.[16] Mercury asui vuonna 1970 tapaamansa Mary Austinin kanssa yhdessä seitsemän vuoden ajan.[10] Heidän erottuaan ystävinä vuonna 1977 Mercury aloitti kokonaan homoseksuaalisen elämän, johon kuului seuraavien vuosien aikana satoja irtosuhteita ja homoklubien kiertelyä. Hän oli noihin aikoihin aloittanut myös kokaiinin käytön.[17] Viimeiset kuusi elinvuottaan Mercury asui Lontoon Kensingtonissa kampaaja Jim Huttonin kanssa.[18]
Mercury ystävystyi Walesin prinsessa Dianan kanssa 1980-luvulla. Hän sai yhdessä televisioesiintyjä Kenny Everettin kanssa mieheksi pukeutuneen Dianan vierailemaan ainakin kerran lontoolaisella Royal Vauxhall Tavern -homoklubilla.[10]
Mercury keräili antiikkia, posliinia ja arvokasta taidetta, etenkin japanilaista taidetta. Kotonaan hän piti useita kissoja sekä koikarppeja.[19] 9–12-vuotiaana hän keräili postimerkkejä.[20][21]
Kun Mercuryn entisiä rakastajia oli alkanut kuolla aidsiin, hän kävi testissä vuoden 1985 lopulla, mutta tartuntaa ei vielä silloin havaittu. Keväällä 1987 Mercury sai aids-diagnoosin. Sairauden edetessä Mercury laihtui ja sai ihoonsa läikkiä, joita hän pyrki peittelemään meikillä. Hän ei kuitenkaan puhunut sairaudestaan edes ystävilleen.[22]
Mercuryn viimeinen konserttiesiintyminen oli lokakuussa 1988 Barcelonan La Nit -ulkoilmafestivaalilla, missä hän esitti kappaleensa ”Barcelona”. Hänen oli alun perin ollut tarkoitus laulaa, mutta kurkkukivun vuoksi laulu tuli taustanauhalta. Sen jälkeen hän vältteli näyttäytymistä julkisuudessa. Hän kasvatti kasvojensa peitoksi myös parran, joka hänellä nähdään joillain noiden vuosien musiikkivideoillakin. Lehdistössä Mercuryn sairaudella spekuloitiin kiihtyvällä tahdilla.[23]
Mercuryn vointi huononi vuonna 1991 nopeasti, ja hänellä oli jatkuvia kipuja, jotka tekivät levytysstudiossa työskentelyn melkein mahdottomaksi. Hän kuitenkin levytti vuoteen 1991 asti ja osallistui Queenin musiikkivideoiden kuvauksiin. Hänen viimeinen videonsa ”These Are the Days of Our Lives” kuvattiin toukokuussa 1991.[24]
Mercury kuoli 24. marraskuuta 1991 kotonaan Lontoossa. Hän oli julkistanut tiedon sairaudestaan vain päivää aiemmin.[1][10] Mercury tuhkattiin sukulaisten ja valittujen ystävien todistamassa zarathustralaisessa seremoniassa ja haudattiin Mercuryn omasta toiveesta salaiseen paikkaan Länsi-Lontoossa.[25] Hautapaikan tietää vain hänen entinen elämänkumppaninsa Mary Austin.[26]
Mercury jätti omaisuudestaan suurimman osan Mary Austinille sekä vanhemmilleen ja siskolleen. Austin sai Mercuryn 22 miljoonan euron arvoisen Garden Lodgen kartanonsa Lontoon Kensingtonissa ja 10 miljoonaa euroa rahaa. Queen-yhtyeen jäsenille hän jätti neljänneksen neljän viimeisen albumin tuotoista.[27] Mercuryn kotona asuneille ystävilleen kuten viimeiselle kumppanilleen Jim Huttonille hän jätti puoli miljoonaa puntaa kullekin.[28][18]
Queen järjesti Mercurylle hyväntekeväisyysmuistokonsertin Wembleyn stadionilla huhtikuussa 1992. Konsertissa esiintyi suuri joukko rockin ja popin tähtiä. Viimeisiä Mercuryn kirjoittamia ja laulamia kappaleita kuullaan hänen kuolemansa jälkeen julkaistulla Queen-albumilla Made in Heaven (1995). 1990-luvulla julkaistiin myös joitain Mercuryn soolokokoelma-albumeja, ja vuonna 2000 julkaistulla The Solo Collection -albumilla ovat kaikki Mercuryn soololevytykset ja videot.[1]
Mercuryn ja Queenin vaiheista kertova elokuva Bohemian Rhapsody sai ensi-iltansa marraskuussa 2018. Mercurya näyttelee elokuvassa Rami Malek.[29]
.jpg)
Freddie Mercurya pidetään yhtenä rockin historian suurimmista laulajista.[30] Rolling Stone -lehti nimesi Freddie Mercuryn vuonna 2008 kaikkien aikojen 18. suurimmaksi laulajaksi.[31] Billboard-lehti sijoitti Mercuryn kakkoseksi vuoden 2015 listallaan rockin kaikkien aikojen laulusolisteista.[32]
Mercuryn mukaan nimettiin vuonna 2016 asteroidi 17473 Freddiemercury, joka oli löydetty Mercuryn kuolinvuonna 1991.[30]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
