Finnegans Wake on James Joycen viimeinen romaani, ja se julkaistiin 1939. Joyce kirjoitti romaaniaan 17 vuotta, ja työtä vaikeutti näön heikkeneminen. Yli 600-sivuisessa romaanissa on kehämäinen rakenne: sen alkulause on romaanin päättävän virkkeen jälkimmäinen lause. Se heijastelee Joycen kehämäistä historiankäsitystä, johon hän oli saanut idean italialaiselta filosofilta Giambattista Vicolta (1668–1744).[1]
| Finnegans Wake | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | James Joyce |
| Kieli | englanti |
| Genre | sui generis |
| Kustantaja | Faber and Faber |
| Julkaistu | 1939 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Finnegans Wake on Joycen kokeellisin työ. Hän käyttää romaanissa yli 60:tä kieltä, ja kieli saattaa vaihtua saman sanankin sisällä. Romaanin kieli sisältää lukuisia sanauudennoksia ja sanataskuja, ja Joyce oli ottanut vaikutteita muun muassa Lewis Carrollin runosta "Pekoraali"[2] sekä irlantilaisesta ja norjalaisesta tarustosta. Romaanin juoni perustuu uneen, henkilöhahmot yhtyvät ja jakautuvat, eikä kirjassa ole selvää tila- ja aikakäsitystä.[3] Penguin Booksin vuoden 1999 painoksen esipuheessa John Bishop kuvaa romaania: "Ei ole yksimielisyyttä, mistä Finnegans Wake kertoo vai 'kertooko' se mistään tai onko se edes 'luettavissa' missään sanan tavanomaisessa merkityksessä".[4] Samuel Beckett on sanonut, että Finnegans Wake ei ole romaani jostain vaan tuo jokin itse eikä sitä voi lukea vaan se pitää katsella ja kuunnella.[5] Romaanista on kuitenkin tehty vuonna 1966 Yhdysvalloissa pitkä elokuva Passages from James Joyce's Finnegans Wake, jonka on ohjannut Mary Ellen Bute[6].
Lähteet
Kirjallisuutta
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
