Dodekanesia

Dodekanesia
Δωδεκάνησα
	; Satelliittikuva Dodekanesian saarista.
Maantiede
Sijainti	36°30′N, 27°14′E
Merialue	Välimeri
Vesialue	Egeanmeri
Saaria yht.	163
Suurin saari	Ródos
Muita saaria	Kárpathos, Kos, Kálymnos
Valtio
Valtio	Kreikka
Alue	Etelä-Egean saaret
Väestö
Väkiluku	190 988
Asutuskeskukset	Ródos, Kos, Póthia
Tärkein kieli	kreikka
	Infobox OK

Dodekanesia (kreik. Δωδεκάνησα, Dodekánisa, ”Kaksitoista saarta”; turk. Onikiada; ital. Dodecaneso) on Kreikan Egeanmeren saariin kuuluva saariryhmä, joka sijaitsee Välimereen kuuluvan Egeanmeren kaakkoisosissa.^[2] Dodekanesian saarista käytetään myös nimitystä Eteläiset Sporadit (Νότιες Σποράδες, Nóties Sporádes). Useimmat saarista sijaitsevat lähellä Turkin rannikkoa.^[2]

Pikafaktoja Δωδεκάνησα, Maantiede ...

Sulje

Dodekanesia on saanut nimensä saariryhmän 12 pääsaaresta, jotka ovat Astypálaia, Kálymnos, Kárpathos, Kásos, Kastelórizo, Kos, Léros, Nísyros, Pátmos, Ródos, Sými ja Tílos. Kaiken kaikkiaan saariryhmään kuuluu 163 saarta.^[2] Saarista vain 26 on asutettuja.^[2] Saarten väkiluku on 190 988 (vuonna 2011). Saariryhmän saarista Ródos on ylivoimaisesti suurin sekä kooltaan että väkiluvultaan. Suurimmat kaupungit ovat Ródoksen kaupunki, Kosin kaupunki ja Kálymnoksen Póthia.^[1]

Saarista varsinkin Ródos ja Kos ovat erittäin suosittuja matkailukohteita.^[2] Nísyros tunnetaan tulivuorestaan ja Pátmos Ilmestyskirjan syntypaikkana sekä pyhiinvaelluskohteena.

Historia

Dodekanesia kuului 1500-luvun alusta Osmanien valtakuntaan.^[2] Osmanit sallivat Dodekanesian kreikkalaisten pitää uskontonsa ja kielensä. Suleiman Suuri myönsi saarille eräänlaisen itsehallinnon. Saarelaiset maksoivat veronsa Osmanien valtakunnalle, mutta tulot veroista menivät heidän hyväkseen, eivätkä osmanit vainonneet kreikkalaisia.

Kun Kreikka 1830-luvulla kävi vapaussotaa, saarten kreikkalaiset olisivat myös halunneet liittää alueen Kreikkaan, mutta eivät kuitenkaan liittyneet mukaan sotaan Kreikan puolelle, sillä Ródoksella ja Kosilla oli laaja turkkilainen siirtokunta.

Kun Italian ja Turkin sota alkoi 22. syyskuuta 1911 Libyassa, saaret julistautuivat itsenäiseksi nimellä Dodekanesian federaatio. Uusi itsenäinen Dodekanesian valtio joutui kuitenkin Italian alaisuuteen Italian Dodekanesiaksi. Italia miehitti koko Dodekanesian vuonna 1912 lukuun ottamatta pientä Kastelórizoa,^[3] joka joutui myöhemmin Ranskan alaisuuteen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kreikan pääministeri Elefthérios Venizélos ja Italian ulkoministeri Tommaso Tittoni allekirjoittivat 27. heinäkuuta 1919 sopimuksen, jossa Italia luopuisi omistuksistaan Dodekanesiassa Ródosta lukuun ottamatta. Seuraavan vuoden heinäkuussa Italian uusi pääministeri Giovanni Giolitti irtisanoutui sopimuksesta ja 10. elokuuta solmitussa Sèvresin rauhansopimuksessa Dodekanesia jäi osaksi Italiaa.^[4]

Kun Kreikka hävisi sodan Turkille vuonna 1922 ja uusi Turkin valtio perustettiin, sopimus ei ollut enää voimassa. Lausannen sopimuksen mukaisesti koko Dodekanesia joutui Italian alaisuuteen nimellä Possedimenti Italiani dell'Ege, Italian Egeanmeren departementti. Italia lupasi, että saarelaiset saisivat päättää itse äänestyksellä, halusivatko he kuulua Italiaan vai Kreikkaan.

Vuonna 1922 Benito Mussolinista tuli Italian pääministeri, ja hänen fasistihallintonsa ei halunnut luopua saarista. Mussolini aloitti laajan italialaistamisohjelman. Hän halusi rakentaa Rodoksesta modernin nykyaikaisen huoltokeskuksen, joka oli osa Italian Välimeren-imperiumia. Vaikka saarilla asui lähinnä kreikankielisiä, siellä oli myös turkinkielinen vähemmistö (noin 10 000) ja pieni ladinoa puhuva juutalaisväestö.

Mussolinin italialaistamispolitiikka merkitsi muun muassa, että italian kieli tuli alueen viralliseksi kieleksi.^[2] Italian kielestä tuli myös saarien virallinen hallintokieli. Kreikan kieli pysyi enimpien asukkaiden puhekielenä, mutta ei siis enää ollut alueella virallinen kieli.

Virkamiehet ja kaikki hallintoväki olivat italialaisia. Monta kreikkalaista lähti saarilta manner-Kreikkaan, mikä oli Italialle hyvä syy lähettää saarille italialaisia muuttajia. Dodekanesian pääkaupungiksi tuli Ródos, jonne Mussolini rakennutti suuria julkisia rakennuksia.

Italian vallan aikana satamia ruopattiin, joten isot laivat pystyivät ankkuroitumaan Dodekanesian satamiin. Nykyaikaisia sairaaloita rakennettiin, ja roomalaisten aikainen vesijohtoverkko uusittiin nykyaikaiseen malliin. Myös suuri sähköistämisohjelma otettiin käyttöön, ja Rodokselle rakennettiin sähkölaitos. Italian valta saarilla kesti 31 vuotta.

Dodekanesia oli sijaintinsa vuoksi hyvin tärkeä alue italialaisille sekä sotilasstrategisesti että taloudellisesti. Turkin rannikko ei ole kaukana. Kreikkalaiset joutuivat maksamaan veroa Italialle. Saaret olivat myös valvonta-asema Egeanmerellä. Kaikki laivat, jotka ohittivat Dodekanesian, joutuivat maksamaan tullia Italialle. Myös matkailu oli jo tuolloin yksi tärkeimmistä elinkeinoista. Saaret olivat suosittuja etenkin brittituristeille, sillä 1920-luvulla Egypti oli Britannian vaikutuspiirin alaisuudessa.

Toisen maailmansodan aikana Italia oli akselivaltioiden puolella kunnes Italia antautui vuonna 1943, Saksa miehitti Dodekanesian ja piti sitä hallinnassaan aina vuoteen 1945 saakka, vaikka saksalaiset vetäytyivät Manner-Kreikasta jo aikaisemmin. Saarella asunut ladinoa puhunut juutalaisväestö vietiin keskitysleireille. Sodan jälkeen saaret olivat jonkin aikaa brittien miehittäminä, kunnes ne liitettiin Kreikkaan vuonna 1947.^[2]

Saaret

Dodekanesian suurimmat saaret ovat:

Lisätietoja Saari, Pääkaupunki tai -kylä ...

	Saari	Pääkaupunki tai -kylä	Väkiluku (2011)	Pinta-ala (km²)
1	Ródos	Ródos	115 490	1 401,46
2	Kárpathos	Kárpathos (Pigádia)	6 181	300,15
3	Kos	Kos	33 388	287,61
4	Kálymnos	Póthia	16 179	110,58
5	Astypálaia	Astypálaia	1 334	96,42
6	Kásos	Fry	1 084	66,42
7	Tílos	Megálo Chorió	780	61,49
8	Sými	Sými	2 590	57,87
9	Léros	Agía Marína	7 907	54,05
10	Nísyros	Mandráki	1 008	41,26
11	Pátmos	Chóra (Pátmos)	2 998	34,14
12	Chálki	Chálki	478	26,99
13	Saría		45	20,43
14	Leipsoí	Leipsoí	790	15,84
15	Psérimos	Psérimos	80	14,62
16	Agathonísi	Megálo Chorió	185	13,41
17	Lévitha		0	9,12
18	Kastelórizo (Megísti)	Kastelórizo (Megísti)	492	9,11
19	Sýrna		0	7,87
20	Alimiá		0	7,43
21	Arkoí	Arkoí	44	6,70
22	Nímos		0	4,65
23	Télendos	Télendos	94	4,65
24	Kínaros		0	4,58
25	Gyalí		21	4,56
26	Farmakonísi	Farmakonísi	10	3,87
	Armáthia		0	2,57
	Kalólimnos		2	1,95
	Ofidoússa		0	1,80
	Sesklí		0	1,80
	Archángelos		0	1,61
	Ro		0	1,60
	Kandelioússa		0	1,36
	Argeloússa		0	1,32
	Kounoúpoi		0	1,30
	Zaforás		0	1,28
	Pacheiá		0	1,18
	Pergoússa		0	1,17
	Strongylí		0	1,00
	Pontikoúsa		0	0,98
	Astakída		0	0,98
	Gáidaros Megálou Chorioú		0	0,80
	Pláti		2	0,73
	Ágios Theódoros		0	0,65
	Makrý		0	0,58
	Megálo Fokionísi (Fokionísia)		0	0,57
	Antítilos		0	0,51
	Plakída (Tría Nisiá)		0	0,51
	Koutsomýti		0	0,46
	Chondró		0	0,39
	Tragonísi		0	0,38
	Gáidaros Livadeión		0

Sulje

Hallinto

Dodekanesian alue kuuluu Etelä-Egean saarten alueeseen. Sen saaret on vuodesta 2011 jaettu neljään alueyksikköön, Kálymnoksen, Kárpathos-Kásoksen, Kosin ja Ródoksen alueyksikköön, ja nämä edelleen 15 kuntaan. Vuoteen 2011 saakka Dodekanesia muodosti Dodekanesian prefektuurin.

Alueyksiköt ja kunnat

Dodekanesian saaret kuuluvat seuraaviin alueyksiköihin ja kuntiin (väkiluvut vuodelta 2011):^[1]

Lisätietoja Alueyksikkö, Kunta ...

Alueyksikkö		Kunta	Väkiluku
Kálymnoksen alueyksikkö	4	Kálymnos	16 179
	2	Agathonísi	185
	3	Astypálaia	1 334
	8	Leipsoí	790
	9	Léros	7 917
	12	Pátmos	3 047
	Yhteensä: 29 452
Kárpathos-Kásoksen alueyksikkö	5	Kárpathos	6 226
	6	Kásos	1 084
	Yhteensä: 7 310
Kosin alueyksikkö	7	Kos	33 388
	11	Nísyros	1 008
	Yhteensä: 34 396
Ródoksen alueyksikkö	1	Ródos	115 490
	15	Chálki	478
	10	Megísti (Kastellórizo)	492
	13	Sými	2 590
	14	Tílos	780
	Yhteensä: 119 830

Sulje

Lähteet

[1]
Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Arkistoitu 25.12.2013. Viitattu 29.8.2014. (kreikaksi)
[2]
Miller, Korina et al.: Greek Islands, s. 273–275. Lonely Planet, 2010. ISBN 978-1-74179-227-0 (englanniksi)
[3]
Chilton, Lance; Dubin, Marc; Bapst, Don; Ellingham, Mark; Fisher, John; Jansz, Natania: The Rough Guide to the Greek Islands, s. 315. Rough Guides, 2004. ISBN 184353259X Teoksen verkkoversio (viitattu 27.3.2011). (englanniksi)
[4]
Kallis, Aristotle A.: Fascist ideology: territory and expansionism in Italy and Germany, 1922-1945, s. 109. Routledge, 2000. ISBN 0415216117 Teoksen verkkoversio (viitattu 27.3.2011). (englanniksi)
[5]
Myllyniemi, Kirsi: Rodoksen muurit kertovat johanniittaritareista. Kirkko & kaupunki, 16.6.2008. Helsingin seurakuntayhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.3.2011.

Kirjallisuutta

Schildt, Göran (suom. Mattila, Raija): Dianan saari. (Kirjailija ja taidehistorioitsija Schildt kertoo elämästään Leroksen saarella) Otava, 1990. ISBN 951-1-11323-2

Lisätietoja Pääsaaret, Muut suuremmat saaret ...

Pääsaaret	Astypálaia Kálymnos Kárpathos Kásos Kastelórizo (Megísti) Kos Léros Nísyros Pátmos Ródos Sými Tílos
Muut suuremmat saaret	Agathonísi Alimiá Arkoí Farmakonísi Gyalí Kínaros Lévitha Leipsoí Nímos Psérimos Saría Télendos
Pienet saaret	Adelfoí Áfoti Ágios Antónios Agía Kyriakí, Astypálaia Agía Kyriakí, Kálymnos Agía Kyriakí, Léros Agía Marína Agía Thékla Ágios Andréas Ágios Geórgios, Megísti Ágios Geórgios, Pátmos Ágios Theódoros Agriélaia Ammoúdi Antítilos Ánydro Apanonísia Archángelos Archangélou Arefoúsa Argeloússa Armáthia Artikonísi Aspronísia Makrý Aspronísi Megálo Aspronísi Mikró Aspronísi Aspropníchtis Astakidonísia Astakída Astakidópoulo Chténi Siál Aváptistos Avgó Balámou Chálavra Káppari Makronísi Piáto Piláfi, Leipsoí Psómos Stavrí Chamilí Charkiás Chiliomódi Chína Chondró Chondronísi Chondrós Despotikó Diakóftis Diavátes Karavalonísi Megalonísi Divoúnia Drosonísi Exonísi Faradonísia Fokionísia Frágkos Ftenó Gáidaros Livadeión Gáidaros Megálou Chorioú Gialesíno Gláros, Agathonísi Gláros, Léros Glynó Griá Ímia Kalapódia Kalavrós Kalólimnos Kalóvolos Kandelioússa Karávolas Karofýlla Káto Prasoúa Katsagrélli Katsikópoula Kentronísi Kolófonas, Chálki Kolófonas, Kásos Kómaros Kouloúndros Kouloúra Kounéli Kounoúpoi Koúrika Koutsomýti Krevátia Krevatió Kténia Liádia Megálo Livádi Pláka, Léros Lígkia Líra Lítra Maelonísi Makronísi, Kásos Makronísi, Pátmos Makrý Manóli Márathos Marmarás Mávra Mávro Poïní Megálo Mávro Poïní Megálo Trístomo Mikrí Kouloúra Mikró Sofráno Mikró Trístomo Moíra Moní Nekrothíki Nerá, Agathonísi Nerá, Kálymnos Nípouri Nisáki Nisí Nisierós Ofidoússa Oxiá Pacheiá Palaiókastro Páno Prasoúa Páploma Patelída Paximáda Pentánisa Pénte Vráchoi Pergoússa Petrokáravo Piganoússa Piláfi, Pátmos Pítta Pláka, Kásos Plateía Pláti, Kálymnos Pláti, Kásos Pláti, Sými Polýfados Pontikonísia Megálos Pontikós Mikrós Pontikós Pontikoúsa Porionísi Práso Prasonísi, Kárpathos pohj. Prasonísi, Kárpathos itä Prasonísi, Pátmos Prasonísi, Ródos Prasoúda Psathonísi, Agathonísi Psathonísi, Pátmos Psomí Psoradiá Ro Safonídi Saráki Savoúra Sélli Sesklí Sfýra Skláves Smyneronísi Sochás Sókastro Spoláto Strongylí, Agathonísi Strongýli, Chálki Strongýli, Kásos Strongylí, Léros Strongylí, Megísti Strongylí, Nísyros Strongyló, Pátmos Strongyló, Ródos Sýrna Tigáni Tragonéra Tragonísi Tragoúsa Tría Nisiá Mesonísi Plakída Stefánia Troumpéto Trypití Tsoúka, Chálki Tsoúka, Pátmos Tsoukáki Vasilikí Velóna Xéra Xóplakes Zaforás

Sulje

Dodekanesia

[Elstat-1] [1]
Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Arkistoitu 25.12.2013. Viitattu 29.8.2014. (kreikaksi)

[miller-2] [2]
Miller, Korina et al.: Greek Islands, s. 273–275. Lonely Planet, 2010. ISBN 978-1-74179-227-0 (englanniksi)

[3] [3]
Chilton, Lance; Dubin, Marc; Bapst, Don; Ellingham, Mark; Fisher, John; Jansz, Natania: The Rough Guide to the Greek Islands, s. 315. Rough Guides, 2004. ISBN 184353259X Teoksen verkkoversio (viitattu 27.3.2011). (englanniksi)

[4] [4]
Kallis, Aristotle A.: Fascist ideology: territory and expansionism in Italy and Germany, 1922-1945, s. 109. Routledge, 2000. ISBN 0415216117 Teoksen verkkoversio (viitattu 27.3.2011). (englanniksi)

[myllyniemi-5] [5]
Myllyniemi, Kirsi: Rodoksen muurit kertovat johanniittaritareista. Kirkko & kaupunki, 16.6.2008. Helsingin seurakuntayhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.3.2011.

[2]

[1]

[3]

[4]

[5]