Etelä-Afrikan maantiede
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Etelä-Afrikan maantiede koostuu matalasta, suurimmalta osalta kapeasta, rannikkokaistaleesta ja sen takana kohoavasta vuoristoisesta alueesta, joka erottaa rannikon sisämaan ylängöstä. Paikoittain, erityisesti KwaZulu-Natalin provinssissa rannikkoalanko on laajempi.[1] Sen rantaviiva on yli 2 500 km pitkä ja ulottuu Namibin aavikolta Atlantin valtamereltä Mosambikin subtrooppiselle alueelle Intian valtameren rannalle.
Remove ads
Etelä-Afrikan ilmasto vaihtelee paljon alueittain. Sisämaan suuri Karoon tasanko on kuivaa aroa ja se muuttuu luoteeseen mentäessä hitaasti Kalaharin autiomaaksi. Idässä Karoo ei ulotu yhtä pohjoiseen kuin lännessä vaan muuttuu Oranjessa kosteammaksi. Vaal-joen pohjoispuolella Highveldillä sataa enemmän ja ylänkönä se ei ole yhtä kuuma kuin viereinen rannikkoalue. Maan koilliskulmassa on jälleen keskimäärin kuumempaa ja tällä alueella Bushveldilla sijaitsevat maan kuuluisimmat luonnonpuistot. Itäinen rannikkoalue on puolestaan vehreää ja kosteaa. Maan lounaisosissa on välimerenilmasto sateisine talvineen ja kuumine, kuivine kesineen.[1] Maan Atlantinpuoleisella merialueella kulkee kylmä Etelämantereelta lähtöisin oleva Benguelanvirta, jonka plankton ylläpitää rikkaita kalavesiä. Itärannikolla kulkevat puolestaan lämpimät Mosambikin ja Agulhasin merivirrat. Merivirroilla on merkittävä osuus maan ilmaston muodostumisessa.[1]
Maan tärkeimmät joet ovat Limpopo-joki Zimbabwen vastaisella rajalla sekä Oranje-joki ja sen sivujoki Vaal, joka virtaa lännestä itään ja laskee Atlanttiin Namibian rajalla. Oranje-joen merkitys muun muassa maanviljelylle maan kuivassa keskiosassa on suuri.[1] Etelä-Afrikassa on hyvin vähän sisämaan vesistöjä ja siksi vettä pyritään säästämään ja sen käyttöä kontrolloidaan. Veden kulutuksen kasvu on nopeampaa kuin sen tarjonnan kasvu.[2]
Remove ads
Geologia
Etelä-Afrikan maaperä on poikkeuksellisen vanhaa ja mineraalirikasta. Maa oli jo osa Gondwana-mannerta, joka 100–300 miljoonaa vuotta sitten hajosi lukuisiin osiin muodostaen uusia mantereita, kuten Afrikan. Tätä seuranneiden vuosimiljoonien aikana geologiset, tektooniset ja vulkaaniset prosessit sekä eroosio muovasivat Etelä-Afrikan nykyisen kaltaiseksi.[3]
Etelä-Afrikan rannikkoa kiertää Suureksi jyrkänteeksi kutsuttu vuoristojono, joka koostuu useista erillisistä vuoristoista. Idässä Lohikäärmevuorilla vuoristojono kohoaa yli 4 000 metrin korkeuteen merenpinnasta.[3] Etelä-Afrikan mineraalimuodostumista merkittävimpiä ovat kultaa sisältävä Witwatersrandin kvartsiitti, platinaa sisältävä Bushveldin magmakivikompleksi sekä Karoon sedimenteistä muodostuneet hiilivarat.[4] Lisäksi Etelä-Afrikassa sijaitsevat Swartbergin vuoristo sekä Sudwalan luolat ja Cangon luolat.[5]
Remove ads
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads