Espanjan laivasto
From Wikipedia, the free encyclopedia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Espanjan kuninkaallinen laivasto (esp. Real Armada Española) on Espanjan asevoimien merellinen puolustushaara ja se on samalla yksi vanhimmista edelleen palvelustaan jatkavista merivoimista maailmassa. Laivasto on vastannut useista merkittävistä saavutuksista olemassa olonsa aikana kuten Kolumbuksen matka sekä Magalhãesin ja Elcanon purjehdus maapallon ympäri.
| Espanjan laivasto | |
|---|---|
 Espanjan laivaston tunnus |
|
| Toiminnassa | 1714- |
| Valtio | Espanja |
| Puolustushaarat | Espanjan asevoimat |
| Aselajit | merivoimat |
| Koko |
95 alusta (250 000 t) 47 300 henkeä |
| Tukikohta | Rota |
| Vuosipäivät | 16. heinäkuuta |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | amiraali Manuel Rebollo Garcia |
Laivasto vastasi vuosisatojen ajan Espanjan valtakunnan ylläpitämisestä sekä sen edellyttämien Atlantin ylittäneiden Amerikan ja Euroopan välisten merireittien puolustamisesta samoin kuin Tyynenmeren Aasian ja Amerikan välisten reittien ylläpitämisestä. Laivasto oli merkittävin laivasto maailmassa 1500-luvulla ja 1600-luvun alussa. Bourbon-suvun valtaannousu palautti laivaston mahtia 1700-luvulla, mutta se jäi kolmanneksi merkittävimmäksi.
Laivastoon kuului vuonna 1987 noin 47 000 henkeä sisältäen merijalkaväen, joista noin 34 000 oli varusmiehiä. Vuoteen 2002 mennessä laivastosta oli tehty täysin ammattimainen. Laivastoon kuuluu lähes sata alusta, jotka on sijoitettu tukikohtiin maan eriosiin. Päätukikohdat ovat Rota, Ferrol, San Fernando ja Cartagena.
Nykyaikaisen Espanjan laivaston juuret alkavat jo ennen Espanjan valtion muodostumista. Keski-ajan lopulla Aragon ja Kastilia, jotka myöhemmin muodostavat Espanjan, perustivat laivastot. Aragonilla oli Keski-ajan lopulla Välimeren alueen kolmanneksi suurin laivasto Venetsian ja Genovan laivastojen jälkeen. 1300- ja 1400-luvuilla laivasto mahdollisti Aragonin siirtomaavallan luomisen liittäen alueisiinsa Baleaarit, Sardinian, Sisilian ja Etelä-Italian ja hetkeksi Ateenan herttuakunnan. Kastilia sitä vastoin käytti laivastoaan uskonnon levittämiseen vallaten alueita maureilta kuten Cadizin vuonna 1232 sekä avusti Ranskan hallitsijaa satavuotisessasodassa. Vuonna 1402 Juan de Bethencourtin johtama Kastilian laivasto osasto valtasi Kanariansaaret.
1400-luvulla Kastilia aloitti tutkimusretki kilvan Portugalin kanssa. Kristofer Kolumbuksen kaksi karavelia ja karakki saapuivat 1492 Amerikkaan etsiessään läntistä merireittiä Intiaan. Löytö avasi Espanjan hallitsemat läntiset merireitit ja Portugali hallinnoi itäisiä.
Amerikan mantereen löydyttyä ja Karibian saarten valtauksen jälkeen espanjalaiset Hernán Cortés ja Francisco Pizarro johtivat laivaston Meksikoon ja Peruun. Juan Ponce de León ja Álvarez de Pineda johtivat laivaston Pohjois-Amerikan rannikolle erityisesti vuonna 1519 Floridaan ja vuonna 1521 Texasiin. Vuonna 1519 Espanja lähetti ensimmäisen maapallon kiertäneen retikunnan, jota johti portugalilainen Ferdinand Magalhaes. Magalhaesin saatua surmansa Filippiineillä Juan Sebastian Elcano johti 1522 retkikunnan takaisin Espanjaan. Miguel López de Legazpin tutkimusmatka 1565 johti laivaston Meksikosta Guamin kautta Filippiineille, kun muodostettiin idänkaupan keskusta Espanjan Itä-Intiaa.
Kaksi ja puoli vuosisataa matkasivat kaljaasit Manilasta Acapulcoon.
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Espanjan perimyssodan päätyttyä Espanjan 1500- ja 1600-lukujen merimahti oli tuhoutunut. Espanjan kuninkaallinen laivasto perustettiin vuonna 1714. Ennen perustamista ei ollut ollut yhtenäistä Espanjan laivastoa, vaan kaksitoista alueellista laivastoa.[1]
1700-luvulla lukuisat merkittävät laivastoministerit (esp. Secretario de Estado de Marina) palauttivat Espanjan laivaston mahdin. Ministereitä olivat muun muassa José Patiño (1717-1736), Marqués de la Ensenada (1737-1754), Julián Manuel de Arriaga y Ribera (1754-1775), Pedro González de Castejón (1776-1783) ja Antonio Valdés y Fernández Bazán (1783-1795). He eivät ainoastaan rakennuttaneet aluksia, vaan myös loivat laivastolle toimivan organisaation ja toiminnalle välttämättömän infrastruktuurin. Linnoitetut laivastotukikohdat ja arsenaalit rakennettiin Ferroliin, lähelle Cadizia Carracaan ja Cartagenaan. Lisäksi rakennettiin kaksi merkittävää telakkaa Havannaan ja lähelle Santanderia Guarnizoon. Telakoilta valmistui kaikkiaan runsaasti linjalaivoja: Havannasta 60, Ferrolista 41, Guarnizosta 34, Cartagenasta 20 ja Carracasta kuusi.[1]
|
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Marokossa riffisodassa laivasto osallistui rannikon operaatioihin kuten Alhucemasin maihinnousuun 1925. Espanjan toisen tasavallan muodostamisen jälkeen 1931 laivasto nimettiin Espanjan tasavallan laivastoksi. Nimenmuutos aiheutti joitakin muutoksia lippuun ja tunnuksiin sekä käytettyihin palvelusarvoihin. Heinäkuun 1936 vallankaappauksen, joka johti sisällissotaan, jälkeen laivasto jakautui kahtia. Sodassa tuhoutuivat kaksi taistelulaivaa, raskas risteilijä, hävittäjä, puoli tusinaa sukellusveneitä ja tukialuksia.
Madridiin sijoitetun laivaston esikuntapäällikön alaisuudessa on neljä alue-esikuntaa. Operatiiviset yksiköt on nimetty tehtävien mukaan ja ne on liitetty joko taistelu-, suojajoukkoihin tai tukeviin joukkoihin.
Taistelujoukkojen tehtävänä on hyökkäys- ja puolustusoperaatiot mahdollista vihollista vastaan sekä meriyhteyksien varmistaminen. Taistelujoukkoihin kuuluvat kaksi lentotukialusosastoa, laivaston ilmavoimat, kuljetus- ja maihinnousualuksia, sukellusveneet sekä ohjusveneet.
Suojajoukkojen tehtävänä on suojata meriyhteyksiä sekä avomerillä että rannikolla, turvata satamiin ja rannikkoterminaaleihin pääsyn. Sen käytössä on hävittäjiä, fregatteja, korvetteja sekä miinanraivaajia. Joukkoihin on liitetty myös merijalkaväkeä, jonka tehtävänä on suojata laivaston maissa olevia kohteita.
Taistelua tukevien joukkojen tehtävänä ovat erilaiset kuljetukset sekä merellä tapahtuvat täydennykset. Näiden lisäksi osastolle kuuluu merivalvonta, tieteelliset tehtävät sekä koulutukseen käytettyjen alusten ylläpito. Huoltoalusten ja tankkerien lisäksi osastoon kuuluu hävittäjiä sekä runsaasti erilaisia partioaluksia.
Vuonna 2012 laivaston vahvuus oli 20 800 henkeä.
Laivaston toiseksi suurin alus oli lentotukialus Principe de Asturias, joka poistettiin säästösyistä palveluksesta helmikuussa 2013. Espanjassa valmistettu alus oli otettu koeajojen päätyttyä palvelukseen 1988. Hyppyrillä varustetulla aluksella kykeni toimimaan 29 AV-8 Harrier II -hävittäjää tai 16 sukellusveneidentorjuntaan tai maihinnousun tukemiseen soveltuvaa helikopteria.[2]
Laivaston ilmavoimat on laivaston aluksilla toimiva ilma-ase.
Merijalkaväki (esp. Infanteria de Marina) on laivaston jalkaväkeä, johon kuuluu 11 500 sotilasta ja se on jaettu tukikohtien suojaus sekä maihinnousujoukkoihin. Kuhunkin laivastotukikohtaan, jossa on esikunta, on sijoitettu suojauspataljoona. Ryhmä on sijoitettu Madridiin ja Las Palmasiin Kanarialle. Rykmentti (esp. Tercio) on valmiustehtävässä San Fernandossa valmiina siirtymään aluksille. Merijalkaväen kalustona ovat kevyet panssarivaunut, miehistönkuljetusajoneuvot, telatykistö sekä panssarintorjuntaohjukset.
Kesällä 2021 laivastoon kuului 40 alusta, joihin sisältyi maihinnousutukialus, kaksi maihinnousualusta, 11 fregattia, kaksi sukellusvenettä, kuusi miinantorjunta-alusta, 15 partioalusta sekä joukko apualuksia.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
