Erzgebirge
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Erzgebirge (tšek. Krušnohoří, molemmat kirjaimellisesti malmivuoret ) on vuorijono ja vuoristoalue Saksan ja Tšekin rajalla. Vuoristo on ollut maiden välinen raja vuosisatoja. Nykyisin maiden välinen raja kulkee korkeimpien huippujen pohjoispuolella noin 150 km:n matkalla Saksin rajalta Elbelle. Korkeimmat huiput ovat Tšekin puolella Klínovec (saks. Keilberg), 1 244 metriä, ja Saksan puolella Fichtelberg, 1 214,6 metriä.[1]
Remove ads
Vuoristo oli uuden ajan alkuun asti lähes asumatonta ja metsien peittämää. Alueesta tuli keskiajalla Euroopan ja maailman tärkeimpiä kaivosalueita ja hopean lähteitä. Alueella on ollut kaivostoimintaa yli 800 vuoden ajan. Nykyisin vuoristo on myös suosittu talvilomakohde. Erzgebirgen kaivosalue valittiin Unescon maailmanperintölistalle 2019.[2]
Remove ads
Alueen ominaispiirteet
Erzgebirge/Krušnohoří on matala, noin 150 km pitkä ja 80 km leveä vuorijono, jonka huiput ovat noin kilometrin korkuisia. Vuoret ovat gneissiä, fylliittiä ja graniittia. Rajan eteläpuolinen Tšekin alue on profiililtaan selvästi jyrkempi kuin vuoriston pohjoispuoli. Ilmasto on ankara, vuotuinen keskilämpötila on noin 3–5 astetta Celsiusta. Alueelle sataa selvästi ympäröiviä alankoja enemmän. Noin 1100-luvulle saakka alueella kasvoi tiheää metsää.[3]
Alueen luonnossa näkyy ihmisen vaikutus. Lähes luonnontilaisten sekametsien ja purojen keskellä on ihmisen toiminnan seurauksena syntyneitä niittyjä ja rakennettuja kivimuureja. Alueen puusto kaadettiin intensiivisen kaivostoiminnan seurauksena kun tarvittiin polttopuuta ja materiaalia kaivoskäytävien tukemiseen. Koska puuta kuitenkin tarvittiin yhä, alueella ryhdyttiin kasvattamaan nopeasti kasvavaa kuusta, joka syrjäytti muut puulajit. Alueella on ihmisen seurauksena syntyneitä kaivantoja, lampia ja altaita.[3]
Vuorilla kasvaa useita harvinaisia vain paikallisesti esiintyviä kasvilajeja. Siellä on myös Euroopassa harvinaisten lintujen, esimerkiksi metsojen asuinaluetta. Suuri osa vuoristosta molemmilla puolilla rajaa kuuluu luonnonsuojelualueisiin.[3]
Remove ads
Historia ja kaivostoiminta alueella
Erzgebirgen/Krušnohořín alueen kulttuuri, maantiede ja maisema on kaivosteollisuuden muovaamaa.[5] Vuonna 1168 nykyisen Freibergin alueella Saksassa löydettiin hopeaa.[6] Alueella alkoi nimellä ”Bergkgeschrey” tunnettu kaivosryntäys.[3] 1400-ja 1500-luvuilla alue oli Euroopan tärkein hopean lähde.[5] Keskiajalla alueelta louhittiin myös tinaa.[3] 1800- ja 1900-luvuilla alueesta tuli varhainen uraanin lähde.[5] Yli 800 vuoden kaivoshistorian aikana alueelle on perustettu kaupunkeja ja kaivosmiesten leirejä. Kaivostoiminnassa on ollut nousuja ja laskuja. Alue on välillä kukoistanut taas taantuakseen. Alueen historiassa on erotettu kuusi selkeää kaivostoimintaan liittyvää historiallista kautta. Eri puolilla vuoristoa on eri malmien esiintymiä, mikä on vaikuttanut myös siihen, miten eri alueet ovat kehittyneet.[6]
Alueelta on kaivettu myös arsenikkia, lyijyä, kobolttia, nikkeliä, sinkkiä, kalkkia, kaoliinia, savea ja hiiltä. Alueen viimeiset kaivokset, joista louhittiin tinaa ja uraania suljettiin 1990-luvulla.[6] Viime aikoina alueella on kuitenkin kaivettu fluoriittia ja baryyttia.[6][7] Nykyisin vuoriston alue on yksi Euroopan tiheimmin asutuista ylänköalueista.[6] Alue on kärsinyt korkeasta työttömyydestä sekä Tšekin että Saksan alueella.[8] Alueella on useita laskettelukeskuksia molemmilla puolilla rajaa.[9] Vuoristo on tunnettu myös retkeilykohteena.[10][11]
Remove ads
Kulttuuri
Vuonna 2019 alue valittiin Unescon maailmanperintökohdelistalle[12] esimerkkinä maisemasta, jota ovat muovanneet ihmisen ja luonnon yhteistoiminta.[7] Maailmanperintökohde koostuu 22 kohteesta, joista 17 on Saksan ja 5 Tšekin alueella.
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads