From Wikipedia, the free encyclopedia
Ernest Thiel (1859 Norrköping – 1947 Djursholm) oli ruotsalainen pankkiiri ja merkittävä taidemesenaatti.[1] Hän rikastui 1890-luvulla johtaessaan Stockholms Diskontobankia, mutta menetti omaisuutensa ensimmäistä maailmansotaa seuranneessa talouskriisissä. Menestysvuosinaan Thiel tuki rahallisesti useita kuvataiteilijoita ja elvytti Svenska Dagbladet -lehden.[2] Hän teki yhteistyötä Wallenbergien suvun kanssa Pohjois-Ruotsin kaivostoiminnassa ja perusti heidän kanssaan Saltsjöbadenin.[3]
Thiel muistetaan nykyisin erityisesti nimeään kantavasta Thielin taidegalleriasta, joka toimii hänen rakennuttamassaan, Ferdinand Bobergin suunnittelemassa jugendhuvilassa Tukholman Djurgårdenilla. Sinne hän kokosi suuren taidekokoelman. Valtio osti sen, ja se avautui julkisena museona vuonna 1924.[4]
Thiel syntyi Norrköpingissä vuonna 1859. Hänen isänsä oli vallonialaissyntyinen teknikko Jean-Jacques Thiel ja äitinsä saksalaisyntyinen juutalainen Fanny Thiel (o.s. Stiebel). Oltuaan harjoittelussa pankissa Saksan Hampurissa Thiel palkattiin Tukholman Enskilda Bankeniin. Siellä hän eteni nopeasti, ja vuonna 1891 hän perusti oman pankin. Vuosisadan vaihteessa hän oli jo Ruotsin rikkaimpia henkilöitä.[1]
Ensimmäisen vaimonsa Anna Josephsonin kautta Thielistä tuli Bonnier-kirjankustantajasukuun kuuluneen Karl Otto Bonnierin lankomies. Hänen välityksellään Thiel tapasi monia aikansa merkittävimpiä taiteilijoita, joiden kanssa hän ei kuitenkaan viihtynyt. Thiel rakastui pian vaimonsa kotiapulaiseen Signe Maria Hanseniin ja nai tämän vuonna 1897. Signe Maria kuului taiteilijapiireihin, joihin Thiel viehättyi enemmän. Hän alkoi kerätä maalauksia, muun muassa Bruno Liljeforsin luontoaiheisia tauluja. Kun hänen asuntonsa Strandvägenillä alkoi käydä kokoelmalle ahtaaksi, hän pyysi Ferdinand Bobergia suunnittelemaan huvilan Djurgårdenin Blockhusuddenille. Siitä tuli hänen kokoelmansa koti ja taiteilijoiden kohtaamispaikka. Thielin ystäviä olivat yllä mainitun Liljeforsin lisäksi muun muassa taidemaalarit Carl Larsson ja Edvard Munch sekä kirjailijat Oscar Levertin, Verner von Heidenstam ja Hjalmar Söderberg.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
