Erityisherkkyys

Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä, hermostollista ominaisuutta. Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin.^[1][2] Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi. Erityisherkkien ihmisten kokemukset omasta herkkyydestään vaihtelevat. Herkkyydestä voi olla sekä hyötyä että haittaa. Erityisen herkät ihmiset ovat usein luovia, intuitiivisia, pohdiskelevia ja tunnollisia. Toisaalta he kuormittuvat muita helpommin esimerkiksi kiireestä, melusta ja negatiivisesta ilmapiiristä.

Käsitteen "erityisherkkä" (highly sensitive person, HSP) on kehittänyt psykologian tohtori, psykoterapeutti Elaine Aron, joka on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta alkaen. Ilmiötä voidaan kuvata myös termillä tunne- ja aistiherkkyys.^[3] Aronin mukaan noin 15–20 % ihmisistä on hermostoltaan erityisen herkkiä.^[4][5][6] Herkkyys ilmenee niin aikuisissa, kuin lapsissakin kaikissa kulttuureissa.^[5] Ainakin sadalla eläinlajilla on havaittu samankaltaista herkkyyttä.^[6][7]

Suomessa erityisherkkyys on vielä melko tuntematon käsite, laajemmin siitä on alettu puhua vasta vuosien 2013–2014 aikana. HSP – Suomen Erityisherkät ry -yhdistys perustettiin marraskuussa 2013. Sen tarkoituksena on erityisherkkyyttä koskevan tiedon ja ymmärryksen lisääminen Suomessa sekä verkostojen luominen erityisherkille ihmisille.

Katso myös

• Aistiyliherkkyys
• Autismi
• Neurodiversiteetti
• Neurologinen poikkeavuus
• Positiivinen disintegraatio