saksalainen kirjailija From Wikipedia, the free encyclopedia
Erich Maria Remarque, oikealta nimeltään Erich Paul Remark (22. kesäkuuta 1898 Osnabrück – 25. syyskuuta 1970 Locarno, Sveitsi) oli saksalainen kirjailija. Hän saavutti maailmanmaineen ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvalla, väljästi omaelämäkerrallisella romaanillaan Länsirintamalta ei mitään uutta.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Remarque syntyi katoliseen työläisperheeseen. Hänen isänsä Peter Franz Remark oli ammatiltaan kirjansitoja ja äiti Anna Maria Remark (o.s. Stallknecht) oli kotirouva.
Suoritettuaan kansakoulun Remarque kävi katolista opettajaseminaaria. Ensimmäinen maailmansota oli syttynyt vuonna 1914. Se katkaisi Remarquen opinnot ja hänet kutsuttiin palvelukseen vuonna 1916. Koulutusjakson jälkeen hän lähti länsirintamalle vuonna 1917 ja saman vuoden kesällä hän haavoittui kaulaan ja käteen. Haavoittumisensa jälkeen Remarque soti selustassa. Sodan päättyessä 11. marraskuuta 1918 hän oli sotilassairaalassa Duisburgissa.
Rauhan palattua Eurooppaan Remarque palasi keskeytyneiden opettajaopintojensa pariin ja työskenteli vuonna 1919 kansakoulun opettajana. Näihin aikoihin hän otti käyttöön isoisänsä nimen Remarque. Opettajan työ ei kuitenkaan tuntunut mukavalta, joten Remarque kokeili eri ammatteja. Hän toimi muun muassa liikemiehenä, kirjastonhoitajana sekä toimittajana. Hänen esikoisteoksensa Die Traumbude julkaistiin vuonna 1920 ja seuraava teos Station am Horizont vuonna 1927.
Remarquen elämä muuttui hänen maailmanmenestyksen saaneen romaaninsa Länsirintamalta ei mitään uutta (saks. Im Westen nichts Neues) myötä. Teos ilmestyi vuonna 1929. Se kuvaa ensimmäisen maailmansodan mielettömyyttä 20-vuotiaan päähenkilönsä Paul Bäumerin silmin nähtynä. Näkökulma on koko ajan rivimiehen ja se välittää sodan koko julmuuden: myrkkykaasut, konekiväärit, lähitaistelut, tarkka-ampujat ja kuukausia kestävät taistelut joilla ei saavuteta mitään. Päivittäin joku kuolee tai haavoittuu. Kotona lomilla käydessä ei voi kertoa kokemastaan, sillä kukaan ei kuitenkaan usko millaista sota todella on.
Teoksen päähenkilö liittyy armeijaan ja lähtee sotaan opettajansa kehottamana. Opettaja puhuu innostavia puheita Ranskan lyömisestä ja Pariisin valtaamisesta. Rintamalla yksittäinen sotilas ei kuitenkaan tajua mistään muusta mitään kuin miten selvitä hengissä omalla lohkollaan. Rintamalla Paul ystävystyy häntä vanhemman Stanislaus Katczinskyn eli Katin kanssa, joka opettaa kokematonta selviytymään. Kestettyään päiväkausia jatkunutta pommitusta päähenkilö ymmärtää, että sodassa ei ole mitään järkeä. Toinen oivallus liittyy siihen, että rauhan tultua ei ole mitään mihin palata: vanhemmilla miehillä on perheet ja ammatit joihin palata ja nuoremmat voivat palata kouluun. Niillä jotka joutuivat sotaan koulusta, parhaat nuoruusvuodet tärveltyivät ampumahaudoissa. Tätä kuvattiin 1920-luvun Euroopassa "kadotetuksi sukupolveksi". Teoksen lopussa Paul kuolee ja tilannetiedotus kertoo, että "länsirintamalta ei mitään uutta."
Teos oli valtava menestys, sillä se tuntui puhuttelevan sotasukupolven tuntoja kaikkialla Euroopassa. Ensimmäisen puolentoista vuoden kuluttua ilmestymisestään sitä oli myyty 2,5 miljoonaa kappaletta useilla eri kielillä. Vuonna 1930 Lewis Milestone sovitti teoksen elokuvaksi. Seuraava filmatisointi oli vuoden 1979 Delbert Mannin tv-elokuva ja kolmas on Edward Bergerin vuonna 2022 ohjaama elokuva, joka palkittiin mm. parhaana kansainvälisenä elokuvana Oscar-gaalassa vuonna 2023.
Vuonna 1931 Remarque muutti Sveitsiin, Ponto Roncoon. Kansallissosialistit vainosivat Remarqueta hänen pasifisminsa takia ja esittivät julkisuudessa valheellisen väitteen, että hän olisi Ranskan juutalainen, oikealta sukunimeltään Kramer. Nämä täysin väärät tiedot saattavat edelleen tulla vastaan aitoina tietoina. Päästyään valtaan kansallissosialistit kielsivät Remarquen teokset ja polttivat niitä kirjaroviolla. Vuonna 1938 häneltä poistettiin Saksan kansalaisuus.
Remarque julkaisi maanpaossa ollessaan vuonna 1937 teoksen Kolme toverusta, joka käsittelee elämää ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa. Se sijoittuu nimeltä mainitsemattomaan kaupunkiin, jossa kolme nuorehkoa miestä, Robert Lohkamp, Otto Köster ja Gottfried Lenz, korjaavat vanhoja autoja omassa verstaassaan. Kaikkien elämää sävyttävät sotavuosien aikaansaama pettymys ja illuusiottomuus. Taustalla kerrotaan talousvaikeuksista ja oikeiston ja vasemmiston välisistä katumellakoista.Yksi päähenkilöistä, Gottfried Lenz, kuolee kadulla kansallissosialistien pahoinpitelemänä.Teos sovitettiin Yhdysvalloissa elokuvaksi vuonna 1938 ja sen ohjasi Frank Borzage. Käsikirjoituksen elokuvaan teki F. Scott Fitzgerald. Hollywoodin studiojohtaja tosin olisi halunnut vaihtaa kirjan kansallissosialistit kommunisteiksi, mutta käsikirjoittaja piti pintansa.[1]
Vuonna 1943 Erich Maria Remarquen sisar Elfriede Scholz tuomittiin natsi-Saksan kansantuomioistuimessa kuolemaan. Oikeusistuimen puheenjohtaja Roland Freisler sanoi: "Ikävä kyllä veljenne pääsi käsistämme, mutta te ette pääse käsistämme." Elfriede teloitettiin joulukuussa 1943.[2]
Sveitsissä Remarque tutustui jo sinne aikaisemmin siirtyneisiin saksalaisiin kirjailijoihin, kuten Thomas Manniin ja Carl Zuckmayeriin. Vuonna 1939 hän muutti Yhdysvaltoihin puolisonsa tanssijatar Jeanne Zambouin kanssa. Remarque oli Zambouin kanssa kahdesti naimisissa ja hän myös erosi puolisostaan kahdesti. Yhdysvallat myönsi Remarquelle kansalaisuuden vuonna 1947. Seuraavana vuonna hän päätti kuitenkin palata Eurooppaan ja asettui loppuelämäkseen Sveitsiin. Yhdysvalloissa oleskelun aikana hänen kerrotaan olleen suhteissa niin Marlene Dietrichin kuin Greta Garbonkin kanssa.
Maanpakolaisuuden tuntoja Remarque käsitteli vuonna 1946 ilmestyneessä romaanissaan Riemukaari. Sen tapahtumat sijoittuvat vuoden 1939 Pariisiin. Sen päähenkilö on nimeltään Ravic, ammatiltaan kirurgi. Kansallissosialistit ovat riistäneet häneltä Saksan kansalaisuuden. Hänellä ei ole toimilupaa Ranskassa, mutta ansaitakseen elatuksensa hän tekee vaikeita leikkauksia taitamattomien ranskalaisten kollegoidensa puolesta. Ravic ei usko enää rakkauden mahdollisuuteen, mutta elämä antaa hänelle vielä uuden mahdollisuuden. Teos on sovitettu elokuvaksi kahdesti: vuonna 1948 sen ohjasi Lewis Milestone ja 1985 Waris Hussein.
Remarque avioitui vuonna 1958 näyttelijätär Paulette Goddardin kanssa ja avioliitto kesti loppuelämän ajan. Goddard oli saavuttanut kuuluisuutta olemalla Charles Chaplinin entinen vaimo.
Remarque ansaitsi hyvin kirjoillaan ja niiden elokuvasovituksilla. Hän testamenttasi 20 000 000 Yhdysvaltain dollaria New Yorkin yliopistolle Euroopan tutkimista varten. Häneltä ilmestyi 1971 postuumi teos Schatten im Paradies.
Saksan liittotasavalta myönsi Remarquelle vuonna 1967 korkea-arvoisen kunniamerkin ja vuodesta 1991 alkaen on hänen syntymäkaupunkinsa Osnabrück jakanut joka toinen vuosi hänen nimeään kantavan rauhanpalkinnon.
Kirjallisina vaikuttajinaan Remarque piti Immanuel Kantia, Karl Mayta, Frank Wedekindia ja Rainer Maria Rilkeä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
