Enzo G. Castellari

Enzo G. Castellari (oik. Enzo Girolami, s. 29. heinäkuuta 1938 Rooma, Italia) on italialainen elokuvaohjaaja. Hän on ohjaaja Marino Girolamin poika. Castellari oli 1960-luvulta 1980-luvulle yksi merkittävimpiä italialaisen eksploitaation ohjaajia yhdessä Ruggero Deodaton, Lucio Fulcin ja Sergio Martinon kaltaisten ohjaajien kanssa.

Castellari signeeraa Kunniattomien paskiasten mainosjulisteita.

Castellari hankki itselleen 1960-luvulla mainetta ohjaamalla ns. spagetti-länkkäreitä. Hänen lännenelokuvilleen olivat tyypillisiä runsas väkivalta ja tulitaistelut, sekä Sam Peckinpah -tyyppiset hidastukset. Castellarin ohjaama Keoma (1976) mainitaan usein yhtenä genren viimeisistä suurelokuvista. Lännenelokuvien lisäksi Castellari oli yksi italialaisten rikoselokuvien pioneereista, saavuttaen mainetta High Crimen (1973) ja Big Racketin (1976) kaltaisilla elokuville. Vuosikymmenen lopulla ilmestynyt sota- ja toimintaelokuva Panssarijunalla helvettiin oli taloudellinen menestys. Nykyään elokuva tunnetaan myös siitä, että Quentin Tarantino on nimennyt sen suosikkisotaelokuvakseen ja tehnyt sen innoittaman elokuvan, Kunniattomat paskiaiset.

1980-luvulle tultaessa italialaisten genre-elokuvien valtavirta siirtyi huomattavasti eksploitatiivisempaan suuntaan. Castellari ohjasi näihin aikoihin kaksi post-apocalypseä uraauurtanutta elokuvaa: Uudet barbaarit ja Bronxin asfalttisoturit, jotka olivat taloudellisia menestyksiä, mutta monien mielestä taiteellisesti alamittaisia. Castellarin Tappajahai – surffaajien kauhu johti oikeusjuttuun Universal Picturesin kanssa, jossa häntä syytettiin Steven Spielbergin Tappajahain plagioinnista. Castellarin puoli hävisi oikeusjutun, ja elokuvan levittäminen Yhdysvalloissa kiellettiin.^[1]

Lähteet

• Elonet.fi^{[vanhentunut linkki]}

Viitteet

1. Piispanen, Tatu: L'ultimo squalo, Valkoinen tappaja (1981) :: elitisti.net. Elitisti. Viitattu 7.11.2009.

Tämä elokuvaohjaajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.