Eino Juhani Raitio (2. heinäkuuta 1882 Sortavala – 7. huhtikuuta 1936 Helsinki) oli suomalainen viulisti, viulunsoiton opettaja ja orkesterinjohtaja.[1] Hänen veljensä oli säveltäjä Väinö Raitio.[2]
Raitio opiskeli Helsingin musiikkiopistossa 1901–1906 Viktor Nováčekin oppilaana ja sen jälkeen Münchenissä 1906–1907, Pietarissa 1908–1910 Leopold Auerin johdolla sekä Berliinissä 1919–1923. Hän oli opettajana Helsingin musiikkiopistossa 1911–1936. Raitio johti 1930–1934 perustamaansa Helsingin teatteriorkesteria, ja hän perusti myös Helsingin työväenorkesterin ja johti sitä.[1] Äänielokuvan tulo Suomeen vuonna 1929 aiheutti sen että elokuvateattereissa ei enää tarvittu mykkäelokuvien esitystä säestäneitä orkestereita ja suuri joukko elokuvateatterimuusikkoja joutui työttömiksi. Eino Raitio kokosi syksyllä 1930 työttömistä muusikoista 24 miehisen Helsingin teatteriorkesterin, jolle järjestyi työtä Helsingin kolmessa suurimmassa teatterissa.[3]
Eino Raitio oli mukana IKL:n toiminnassa ja johti liikkeen omistaman Musta Karhu -ravintolan orkesteria Helsingissä. Eino Raition veli Väinö Raitio sävelsi 1933 liikkeelle omistetun Mustapaitojen marssin, jonka sanoitti Heikki Asunta.[4]
Urkuri Janne Raitio oli Eino Raition poika.[2]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
