suomalais-yhdysvaltalainen arkkitehti From Wikipedia, the free encyclopedia
Eero Saarinen (20. elokuuta 1910 Hvitträsk, Kirkkonummi – 1. syyskuuta 1961 Ann Arbor, Michigan, Yhdysvallat) oli suomalais-yhdysvaltalainen arkkitehti. Hän loi näyttävän uran arkkitehtina ja huonekalusuunnittelijana. Toisen maailmansodan aikana Saarinen työskenteli CIA:n edeltäjälle Office of Strategic Servicesille suunnitellen rakennuksia ja tiloja, kuten Valkoisen talon "sotahuoneen".
| Eero Saarinen | |
|---|---|
 Saarinen Amerikan-vuosinaan |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1910 Hvitträsk, Kirkkonummi, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 1. syyskuuta 1961 (51 vuotta) Ann Arbor, Michigan, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
Suomi Yhdysvallat (vuodesta 1940) |
| Arkkitehti | |
| Koulutus | Académie de la Grande Chaumière, Yale School of Architecture ja Yalen yliopisto |
| Taidesuuntaus | modernismi |
| Merkittävät työt |
Gateway Arch (1963–1965) JFK:n lentokentän terminaali (1959) |
Eero Saarinen syntyi Hvitträskissä isänsä, arkkitehti Eliel Saarisen 37-vuotispäivänä ja vietti paljon aikaa tämän ateljeessa. Perhe muutti pysyvästi Yhdysvaltoihin Eeron ollessa 13-vuotias, mutta he viettivät kesiä Suomessa.[1] Saarinen valmistui arkkitehdiksi 1934 Yalen yliopistosta. Hän opiskeli lyhyen aikaa myös kuvanveistoa Pariisissa Académie de la Grande Chaumièressa.[2] Valmistuttuaan arkkitehdiksi Saarinen matkusteli Euroopassa ja osallistui eri projekteihin ja kilpailuihin. Palattuaan Euroopasta hän toimi jonkin aikaa opettajana Cranbrook Academy of Art -koulussa, missä myös hänen isänsä oli opettajana.[2] Vuonna 1938 Saarinen alkoi työskennellä isänsä toimistossa ja työskenteli siellä aina tämän kuolemaan saakka. Eero Saarinen teki läpimurtonsa Jeffersonin muistomerkin (St Louis) suunnittelukilpailussa 1948[3]. Hän oli rationalistis-konstruktivistisen suunnan edustaja[3].
Vuonna 1950 hän perusti oman arkkitehtitoimiston. Itsenäisen arkkitehdin ura kesti kuitenkin vain kymmenisen vuotta, sillä hän kuoli jo 51-vuotiaana aivoleikkauksessa. Yhdysvaltain kansalaisuuden Saarinen oli saanut vuonna 1940.
Eero Saarinen oli naimisissa kuvanveistäjä Lilian Swannin kanssa 1939–1953, sekä 1954 alkaen taide- ja arkkitehtuurikriitikko, myöhemmin televisiotoimittaja Aline Saarisen (omaa sukua Aline Bernstein, myöhemmin Louchheim) kanssa.[4] Elokuvaaja ja mainoselokuvaohjaaja Eric Saarinen on Eero Saarisen ja Lilian Swannin poika. Eeron muihin lapsiin kuuluu Lilianin kanssa saatu tytär Susan ja Alinen kanssa saatu poika Eames.
Saarinen osallistui usein ja menestyksekkäästi arkkitehtuurikilpailuihin. Varsinainen läpimurto oli voitto Yhdysvaltojen entisen presidentin Thomas Jeffersonin muistomerkin suunnittelukilpailussa vuonna 1948. Kilpailu oli myös ensimmäinen, johon Eero osallistui isänsä Elielin kanssa eri ehdotuksilla. Muistomerkki rakennettiin vasta kymmenisen vuotta myöhemmin. Muistomerkin lisäksi yksi Saarisen tunnetuimpia töitä on vuonna 1962 valmistunut Trans World Airwaysin (TWA) terminaali Kennedyn lentokentällä New Yorkissa.
Suomeen tehtyjä suunnitelmia ovat Hvitträskin muutostöiden suunnittelu vuonna 1928 ja Ruotsalaisen teatterin korjaussuunnitelma 1934.
Media ja suuri yleisö pitivät Saarisesta, mutta kriitikot suhtautuivat hänen töihinsä epäilevästi: toisin kuin monet muut modernistit, hän ei pysynyt vain yhdessä tietyssä tyylissä vaan muutteli sitä kunkin työn vaatimalla tavalla. Monet Saarisen töistä olivat vasta rakenteilla hänen kuollessaan. Hän ei siis ollut juhlimassa suunnitelmiensa valmistumista käytännössä eikä vastaamassa arvosteluihin. Saarisen työt unohtuivat 1960- ja 1970-luvulla niin, ettei niistä kirjoitettu paljoakaan arkkitehtuurin historiankirjoissa.[5] Saarisen arkkitehtitoimistossa työskenteli monia myöhemmin tunnetuksi tulleita arkkitehteja, kuten Cesar Pelli, John Dinkeloo ja Kevin Roche.[6]
Yhdysvalloissa
Euroopassa
Saarisen suunnittelemia rakennuksia on Euroopassa kolme:[7]
Vuonna 2010 lyötiin Saarisen kunniaksi nimellisarvoltaan 10 €:n hopeinen juhlaraha. Rahan tunnuspuolella on kuvattuna St. Louisin Gateway Arch ja arvopuolella Tulppaani-tuoli.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
