suomalainen maastohiihtäjä From Wikipedia, the free encyclopedia
Eero Antero Mäntyranta (20. marraskuuta 1937 Turtola – 29. joulukuuta 2013 Oulu) oli kilpahiihtäjä ja kolminkertainen olympiavoittaja. Hän oli kaikkien aikojen menestyneimpiä suomalaishiihtäjiä. Hän otti osaa neljiin olympialaisiin, joissa hän voitti seitsemän mitalia. Urheilu-uransa aikaan Mäntyranta toimi tullimiehenä ja liikunnanohjaajana ja urheilu-uran jälkeen yrittäjänä. Hän edusti Pellon Pontta vuodesta 1955 alkaen.
| Eero Mäntyranta | |
|---|---|
 Eero Mäntyranta vuoden 1964 talviolympialaisissa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. marraskuuta 1937 Turtola |
| Kuollut | 29. joulukuuta 2013 (76 vuotta) Oulu |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Uran tiedot | |
| Laji | maastohiihto |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi | |||
| Miesten hiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa | Squaw Valley 1960 | 4×10 km viesti | |
| Kultaa | Innsbruck 1964 | 15 km | |
| Kultaa | Innsbruck 1964 | 30 km | |
 Hopeaa | Innsbruck 1964 | 4×10 km viesti | |
| Hopeaa | Grenoble 1968 | 15 km | |
 Pronssia | Grenoble 1968 | 30 km | |
| Pronssia | Grenoble 1968 | 4×10 km viesti | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa | Zakopane 1962 | 30 km | |
| Kultaa | Oslo 1966 | 30 km | |
| Hopeaa | Zakopane 1962 | 4×10 km viesti | |
| Hopeaa | Oslo 1966 | 4×10 km viesti | |
| Pronssia | Oslo 1966 | 50 km | |
Squaw Valleyssä 1960 Mäntyranta osallistui yksilömatkoista vain 15 km:n hiihtoon, jossa jäi kuudenneksi voittajalle, Norjan Haakon Brusveenille 45,1 sekuntia hävinneenä. Pronssia hiihtäneeseen Veikko Hakuliseen nähden hän hävisi 37,6 sekuntia. Hän osallistui kuitenkin 4×10 km viestiin Suomen joukkueessa, joka voitti kyseisen kisan vajaalla sekunnilla toiseksi tulleeseen Norjaan nähden. Pronssia saavuttaneeseen Neuvostoliittoon nähden marginaalia olikin jo lähes kaksi ja puoli minuuttia.[1]
Mäntyranta oli vuoden 1964 olympialaisia edeltäneinä parina talvena esittänyt niin vakuuttavaa hiihtokuntoa, että häntä pidettiin olympialaisissa varteenotettavana seuraajana Veikko Hakuliselle. Hän voittikin 15 km:n hiihdon yli 40 sekunnilla toiseksi tulleeseen Norjan Harald Grønningeniin nähden ja yli 48 sekunnilla kolmanneksi tulleeseen Ruotsin Sixten Jernbergiin nähden.
30 km:n hiihdon hän voitti Grønningeniin nähden reilun minuutin erolla, ja pronssia ottaneeseen Neuvostoliiton Igor Vorontšihiniin nähden eroa oli jo 1 min 25 s.
50 km:n hiihdon voitti Ruotsin Jernberg Mäntyrannan jäädessä yhdeksänneksi, voittajalle yli neljä minuuttia jääneenä. Suomen Arto Tiainen otti kuitenkin tällä matkalla pronssia.
4×10 km viestissä Suomi sijoittui toiseksi Ruotsin jälkeen. Eroa näiden joukkueiden välillä oli vajaa kahdeksan sekuntia. Ankkurina hiihtäneen Mäntyrannan lisäksi Suomen viestinviejiä olivat Väinö Huhtala, Arto Tiainen ja Kalevi Laurila.[2]
Innsbruckin talviolympialaisten menestyksensä myötä Mäntyranta sai kisojen pitopaikan mukaan lempinimen “Mr. Seefeld”.[3]
Grenoblen talviolympialaisissa 1968 Mäntyranta jatkoi mitalikantaansa, vaikka voittoja ei enää tullutkaan. 15 km:n hiihdossa hän oli Norjan Grønningenin jälkeen toinen alle kaksi sekuntia jääneenä, ja 30 km:n hiihdossa kolmas voittajalle, Italian Franco Nonesille runsaat 1 min 16 s jääneenä ja hopeaa saavuttaneelle Norjan Odd Martinsenille runsaat 26 sekuntia jääneenä. 50 km:n hiihdossa hän jäi 15:ksi edellään myös suomalaisista Kalevi Laurila (11.) ja Hannu Taipale (14.).
4×10 km viestissä Suomi sijoittui kolmanneksi, voiton vieneeseen Norjaan nähden yli 1 ½ minuuttia hävinneenä ja hopealle sijoittuneelle Ruotsille runsaat 43 s jääneenä. Suomen joukkueessa hiihtivät Kalevi Oikarainen, Hannu Taipale, Kalevi Laurila ja ankkurina hiihtänyt Mäntyranta.[4]
Grenoblen jälkeen Mäntyranta oli jo päättänyt lopettaa uransa kaiken saavuttaneena mestarina, kun hän alkutalvesta 1972 teki yllättävän paluun kilpaladuille päämääränään Sapporon olympiakisat Japanissa myöhemmin tuona talvena.
Menestystä ei kuitenkaan enää tullut, vaan Sapporossa Mäntyranta sijoittui 30 km:n hiihdossa 19:nneksi voittajalle yli viisi minuuttia hävinneenä. 50 km:n hiihdossa hän keskeytti. Muille hiihtomatkoille hän ei osallistunut.[5]
Mäntyranta oli ensimmäinen suomalainen dopingista kärähtänyt urheilija.[6] Hän jäi tammikuussa 1972 kiinni amfetamiinin käytöstä Vuokatissa SM-kisoissa 30 km:n kisassa, joka oli samalla myös olympiakatsastus, mutta käry salattiin ja asia paljastui vasta 25. huhtikuuta samana keväänä. Kesäkuun 1. päivänä Suomen Hiihtoliitto antoi Mäntyrannalle ”vakavan varoituksen” 16. tammikuuta Vuokatissa tapahtuneen ”amfetamiinijupakan vuoksi”. Mäntyranta itse kiisti asian ja sanoi, että hänelle ehkä annettiin amfetamiinia jollakin juottoasemalla hänen tietämättään.[5][7]
70-vuotissyntymäpäivähaastattelussaan vuonna 2007 Mäntyranta puuttui tähän tapaukseen: ”Loukkaannun, kun luen lehdistä, että olisin ollut kiellettyjen aineiden käyttäjä. Vuokatin testitulosta ei koskaan kunnolla tutkittu, vaan sain varoituksen. Muut pesivät kätensä ja minuun lyötiin leima”, hän sanoi.[8]
Mäntyrannan hemoglobiiniarvot olivat luontaisesti huomattavan korkeat.[9] Tämä johtui erytropoietiinin reseptorin geenin (EPOR) perinnöllisestä mutaatiosta. Hänen verensä hapenkantokyky oli jopa 50 % tavallista suurempi, minkä katsotaan antaneen hänelle merkittävää kilpailuetua.[10]
Eero Mäntyranta ja Rakel (o.s. Enbuske) avioituivat vuonna 1958. He saivat neljä lasta.[11][12]
Eero Mäntyranta kuoli pitkällisen sairauden murtamana 76-vuotiaana Oulun yliopistollisessa sairaalassa 29. joulukuuta 2013.[12]
Olympialaiset3 kultaa:
2 hopeaa:
2 pronssia:
|
MM-hiihdot2 kultaa:
2 hopeaa:
1 pronssi:
|
Mäntyranta valittiin Vuoden urheilijaksi kahdesti, vuosina 1964 ja 1966.[24] Hänelle myönnettiin opetusministeriön Pro Urheilu -tunnustuspalkinto vuonna 2000.[25] Pellossa on Eero Mäntyrannan "Kaarteetki täysillä" hiihtäjäpatsas. Patsaan on tehnyt kuvanveistäjä, professori Ensio Seppänen. Patsas julkistettiin vuonna 1997.[26] Pellossa oli myös Eero Mäntyranta -museo.[27] Helmikuussa 2017 hänet valittiin Hiihtomuseon pohjoismaisten hiihtolajien kunniagalleriaan.[28]
Mäntyrantaa pidettiin eri vaatimattomana ihmisenä, joskin itsepäisenä.
Susi-Kalle eli Kalevi Oikarainen luonnehti Mäntyrantaa seuraavasti:[29]
»Eero oli kilpakumppanina verraton, kova kisaaja ja mukava ihminen. Eikä yhtään isotellut. … Häneltä löytyi julmetun tiukkoihin nousuihin sellainen puristus, ettei niihin tahtoneet muitten voimavarat riittää.»
Juha Mieto kertoi tavanneensa Mäntyrannan jo nuorena poikana vuonna 1964: “Vaikka aikaa on kulunut viisikymmentä vuotta, muistan sen kuin eilisen päivän. Hän oli silloin Mr. Seefeld, ja me nuoret kuunneltiin häntä kuin pappia kirkossa. Oli hieno tilaisuus saada suunnannäyttäjältä ohjeita.”[3] Mäntyrannan vaatimattomuudesta Mieto sanoi näin:[29]
»Kaipa ne saavutukset olivat niin ylivertaisia, ettei ollut tarvetta tuoda niitä esiin.»
Mäntyrannan sisarenpoika Pertti Teurajärvi sanoi hänestä seuraavaa:[29]
»Eero korosti hiihdossa sitä, että opi kuuntelemaan itseäsi. Parhaiten on jäänyt mieleen hänen elämänohjeensa: älä tupakoi, älä juo alkoholia, ja muista käyttäytyä julkisilla paikoilla esimerkillisesti. … Ei huipulle pääse, jos ei ole määrätietoinen.»
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
