Eduskuntavaalit 1922

Suomen kymmenennet eduskuntavaalit järjestettiin 1. ja 3. heinäkuuta 1922. Suurimpana puolueena säilyi SDP, jonka kannatus kuitenkin laski huomattavasti, kun vaaleihin ensimmäistä kertaa osallistunut Suomen Sosialistinen Työväenpuolue vei siltä ääniä. Edellisvaaleissa kaksi kansanedustajaa saanut Kristillinen työväenliitto ei asettanut ehdokkaita. Vaalien perusteella muodostettiin Kallion I hallitus, jota seurasi Cajanderin II hallitus.

Eduskuntavaalit 1922

1919 ← 1.–3. heinäkuuta 1922 → 1924

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan Äänestysprosentti 58,5 % 8,6 %-yks.   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja Väinö Tanner P. V. Heikkinen Antti Tulenheimo Puolue Sosiaalidemokraatit Maalaisliitto Kokoomuspuolue Saadut paikat 53 45 35 Paikkojen muutos 27 3 7 Äänet 216 861 175 401 157 116 Kannatus 25,06 % 20,27 % 18,15 %   Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue   Johtaja Niilo Wälläri Eric von Rettig Oskari Mantere Puolue SSTP Ruotsalainen kansanpuolue Edistyspuolue Saadut paikat 27 25 15 Paikkojen muutos 27 3 11 Äänet 128 181 107 414 79 676 Kannatus 14,81 % 12,41 % 9,21 %

Pääministeri ennen vaaleja Aimo Cajander Sitoutumaton Uusi pääministeri Kyösti Kallio Maalaisliitto

Uusia kansanedustajia olivat mm. SDP:n Tuomas Bryggari, Aino Malkamäki, Viljo Rantala ja Reinhold Svento, Maalaisliiton Viljami Kalliokoski, Jooseppi Kauranen, Tyko Reinikka, Juho Sunila ja Mikko Tarkkanen, Sosialistien Laura Härmä, Toivo Långström ja Matti Väisänen, Kokoomuksen Oskari Jussila, Kyösti Järvinen ja Yrjö Pulkkinen, sekä RKP:n Amos Anderson, Levi Jern ja Ferdinand von Wright. Eduskuntaan palanneita taas olivat mm. SDP:n Anni Huotari, Albin Koponen, Taavi Tainio ja K. H. Wiik, Maalaisliiton Väinö Kivilinna, Kokoomuksen Lauri Ingman, Kaarlo Kares, Matti Pesonen ja Pekka Pennanen, sekä Edistyspuolueen Rudolf Holsti ja Erkki Pullinen.

Eduskunnasta jäivät pois mm. Maalaisliiton Santeri Alkio, Kokoomuksen Juhani Arajärvi, Edvard Hannula, Theodor Homén, Ernst Nevanlinna ja Hugo Suolahti, sekä Edistyspuolueen Aleksanteri Fränti, Juho Kaskinen ja Mikael Soininen.

Parlamentarismista poiketen istunut Cajanderin hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi vaalien jälkeen.^[1][2]

Tulokset

Äänestysaktiivisuus	58,5 %[3][4]	−8,6

Puolue		Edustajat		Äänet
				Osuus		Lukumäärä
	Suomen Sosialidemokraattinen Puolue	53	−27	25,06 %	−12,9	216 861	−148 185
	Maalaisliitto	45	+3	20,27 %	+0,6	175 401	−13 896
	Kansallinen Kokoomuspuolue	35	+7	18,15 %	+2,4	157 116	+6 098
	Suomen Sosialistinen Työväenpuolue	27	–	14,81 %	–	128 181	–
	Ruotsalainen kansanpuolue	25	+3	12,41 %	+0,3	107 414	−9 168
	Kansallinen Edistyspuolue	15	−11	9,21 %	−3,6	79 676	−43 414
	Muut			0,09 %	–	772	–
	Yhteensä	200		100 %		865 421	−95 680
Lähde: Tilastokeskus[5]

Lähteet

1. Taulukko: Eduskuntavaalit 1907-2011, ajankohdat, äänestysprosentit (PDF) (Arkistoitu – Internet Archive) Eduskuntavaalit, Vaalit, Vaalit.fi, Oikeusministeriö
2. Hallitukset aikajärjestyksessä Valtioneuvosto. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 28.1.2014.
3. Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
4. Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
5. Tiedosto "552. Eduskuntavaalit 1919-1999" (vaali_03.xls) (www.stat.fi 2005)