Edmond Halley

Aikansa johtava tähtitieteilijä From Wikipedia, the free encyclopedia

Edmond Halley

Edmond Halley (joskus "Edmund", 29. lokakuuta 165614. tammikuuta 1742) oli englantilainen tähtitieteilijä, geofyysikko, matemaatikko, meteorologi ja fyysikko. Hän oli aikansa johtava tähtitieteilijä. Vuodesta 1720 hän oli Greenwichin observatorion johtaja.[1] Hän havaitsi matkoillaan Afrikassa ja Amerikassa magneettisen ja maantieteellisen pohjoisen eron eli erannon sekä toimitti 1701 ensimmäisen aihetta käsittelevän kartan.[2] Revontulet Halley selitti magneettiseksi ilmiöksi ja hän keksi peilioktantin sekä käytti ilmapuntaria korkeusmittauksiin.[3] Hän toimi Kunin­kaalli­sena tähti­tieteilijänä (Astronomer Royal) ja Green­wichin kunin­kaallisen observa­torion johtajana vuosina 1720–1742.[4] Halley luetteli 341 eteläisen taivaanpallon tähteä ja julkaisi ensimmäisenä maailmassa Maapallon tuulikartan. Hän auttoi Newtonia Principian julkaisemisessa.[5][1] Hänen tutkimuksensa koskivat suurelta osin samoja asioita kuin Newtonin mutta ovat jääneet Newtonin varjoon.[6]

Thumb
Edmond Halley vuoden 1687 tienoilla, jolloin hän kustansi Isaac Newtonin teoksen Philosophiae Naturalis Principia Mathematica julkaisemisen.

Nykyään Halley muistetaan parhaiten Halleyn komeetasta, jonka uudelleenesiintymisen Halley ennusti oikein. Lisäksi Halleyn mukaan on nimetty asteroidi 2688 Halley.[7]

Lähteet

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.