EHF (taajuusalue)

EHF (erittäin korkea taajuus, millimetriaallot^[1][2], engl. Extremely High Frequency^[3]) on Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) termi radiotaajuusalueelle, joka kattaa 30 GHz–300 GHz:n radioaallot (aallopituusalue 1 –10 mm; 'millimetriaallot')^[3][4]. EHF on akronyymi englannin kielen sanoista 'Extremely High Frequency' (suom. erittäin korkea taajuus).^[3]

ITU:n määrittelemät radiotaajuusalueet

Jotkut määrittelevät millimetriaallot alkamaan jo 24 GHZ:n kohdalta, jolloin ne kattavat koko FR2-taajuuskaistan (24,25–71 GHz).^[5][6]

EHF-aallot kantavat vain muutaman kilometrin, mutta samalla niiden havaitseminen, kuuntelu ja häirintä on lähialuetta lukuun ottamatta lähes mahdotonta.

Voimakkaasti suuntaava antenni on mahdollista saada erittäin pieneen tilaan.^lähde?

Sääilmiöt, lähinnä sade, vaikeuttavat merkittävästi millimetriaaltojen etenemistä. Myös perusvaimennus ilmakehässä on niin suurta.^lähde?

Radioaallon taajuuden kasvaessa ensimmäinen suuri ilmakehän aiheuttama lisävaimennus on 60 GHz:n kohdalla.^lähde?

Taajuusalueen käyttökelpoisuutta lisää ratkaisevasti mikropiirien valmistuksen siirtyminen 1980-luvun lopulla kyseiselle alueelle (vrt. MIMIC)^selvennä.