Draken kaava

Draken kaava on yhdysvaltalaisen astrofyysikko Frank Draken 1960-luvulla kehittämä kaava, jolla arvioidaan elollisten planeettojen ja älykkäiden sivilisaatioiden tämänhetkistä määrää kotigalaksissamme Linnunradassa.^[1]

Kaavassa otetaan vaiheittain huomioon oikeanlaisten tähtien lukumäärä, tällaisten tähtikuntien elämänvyöhykkeellä kiertävien ja muutenkin elinkelpoisten planeettojen määrä, sekä tällaisten planeettojen todennäköisyydet tuottaa elämää, älyllistä elämää, ja lopulta myös teknologinen sivilisaatio, ottaen huomioon myös sellaisten keskimääräinen elinikä. Kaavalla voidaan saada hyvin vaihtelevia tuloksia, jotka riippuvat muuttujille annetuista todennäköisyyksistä.^[1]

Kaavan matemaattinen muotoilu:^[1]

${\displaystyle N=R^{*}~\cdot ~f_{p}~\cdot ~n_{e}~\cdot ~f_{l}~\cdot ~f_{i}~\cdot ~f_{c}~\cdot ~L}$

missä:

N on Linnunradassa elävien sivilisaatioiden määrä, jotka pystyvät viestimään.

ja

R* on Linnunradassa syntyvien tähtien määrä vuodessa.

f_p on niiden tähtien osuus, joilla on ympärillään planeettoja.

n_e on keskiarvo niiden planeettojen määrästä aurinkonsa ympärillä, joille voisi kehittyä elämää.

f_l on todennäköisyys monelleko edellä mainitulle planeetalle voisi syntyä elämää.

f_i on todennäköisyys miten usein syntynyt elämä edelleen kehittyy älylliseksi elämäksi.

f_c on todennäköisyys moniko älyllisestä elämästä kehittää viestintätekniikan, jolla se voi olla yhteydessä muihin sivilisaatioihin.

L on teknologisesti kehittyneen sivilisaation odotettu elinikä.

Vuonna 2024 astronomit Robert Stern ja Taras Gerya arvioivat Draken kaavan pohjalta, että sivilisaatiota tukevia planeettoja on Linnunradan planeetoista vain 0,0034–0,17 prosenttia. Kun otetaan huomioon ihmisen kaltaisen älykkyyden kehittymisen vaikeus, on tämän laskelman pohjalta mahdollista, että maapallon sivilisaatio on koko galaksin ainoa lajissaan.^[1]

Katso myös

• Fermin paradoksi
• SETI
• Astrobiologia