From Wikipedia, the free encyclopedia
Kreikan pimeät vuosisadat ovat mykeneläisen kulttuurin tuhoutumisen ja antiikin kreikkalaisen kulttuurin muotoutumisen välinen aikakausi noin 1100–900/800 eaa. Se oli levotonta aikaa, jolloin kulttuuri taantui, väestö väheni, yhteisöt köyhtyivät ja kirjoitustaito katosi. Samaan aikaan Kreikka siirtyi pronssikaudelta rautakaudelle.[1][2][3]
Pimeät vuosisadat ovat saaneet nimensä siitä, että aikakausi tunnetaan sitä edeltänyttä ja seurannutta aikaa huonommin. Ajalta on säilynyt vain arkeologista aineistoa, ja sitäkin muita kausia huonommin, sillä rakennuksia ei kaudella tehty kivestä. Esineistöstä tunnetaan pääasiassa keramiikkaa. Kirjoitustaidon puuttumisen vuoksi ajalta ei myöskään ole kirjallista aineistoa. Toisaalta uudempi arkeologinen tutkimus on lisännyt tietämystä ajasta huomattavasti, minkä seurauksena nimitystä ”pimeät vuosisadat” on myös arvosteltu tutkijoiden parissa. Aikaa voidaan kutsua myös Kreikan varhaiseksi rautakaudeksi.[2]
Arkeologisten kausien mukaan pimeät vuosisadat voidaan jakaa kahteen osaan. Mykeneläisen kulttuurin romahdusta välittömästi seurannut aika noin 1100–1050 eaa. tunnetaan submykeneläisenä kautena. Kreetalla sitä vastaa subminolainen kausi. Näitä seurasi noin 1050–900 eaa. protogeometrinen kausi.[1] Joskus pimeiden vuosisatojen katsotaan jatkuvan vielä tätä seuranneelle varhaiselle geometriselle kaudelle noin 900–800 eaa., tai käsittävän lähes koko geometrisen kauden ainakin noin vuoteen 776/750 eaa. saakka.[2]
Monet suuret mykeneläisaikojen suuret keskukset kuten Mykene, Knossos ja Pylos romahtivat kauden alussa, ja ulkomaankauppa taantui. Kaupunkien tuhon syynä pidetään monesti vieraiden valloittajien saapumista maahan. Vieraat valloittajat saattoivat olla merikansoja tai doorilaisia. Osan kaupungeista saattoivat kuitenkin hävittää katovuodet, maanjäristykset, sisäiset levottomuudet tai kaupunkien väliset keskinäiset sodat. Rauta saapui aiemman pronssin tilalle pimeän kauden alussa. Alussa jäljelle jääneitä keskuksia johti soturiaateli. Kauden keramiikka oli submykeneläistä, protogeometristä ja geometristä keramiikkaa. Kausi päättyi antiikin Kreikkalaisen kulttuurin nousuun, mikä näkyy muun muassa polisten eli kreikkalaisten kaupunkivaltioiden synnyssä sekä aakkoskirjoituksen käyttöönotossa.
Pimeät vuosisadat sekä niitä välittömästi edeltäneet ja seuranneet ajat voidaan jakaa kausiin seuraavasti:
| Ajoitus (noin) |
Kausi | Pimeiden vuosisatojen ajoitus | |||
|---|---|---|---|---|---|
| –1100 eaa. | Mykeneläinen | ||||
| 1100–1050 eaa. | Submykeneläinen (alimykeneläinen) | Pimeät vuosisadat (varsinaiset) |
Pimeät vuosisadat (laajemmissa ajoituksissa) |
Pimeät vuosisadat (laajimmissa ajoituksissa) | |
| 1050–950 eaa. | EPG tai PG I | Varhainen protogeometrinen | |||
| MPG tai PG II | Keskinen protogeometrinen | ||||
| 950–900 eaa. | LPG tai PG III | Myöhäinen protogeometrinen | |||
| 900–850 eaa. | EG | Varhaisgeometrinen | |||
| 850–800 eaa. | MG I | Keskigeometrinen I | |||
| 800–760 eaa. | MG II | Keskigeometrinen II | |||
| 760–700 eaa. | LG | Myöhäisgeometrinen | |||
Sotilaseliitin johtama mykeneläinen kulttuuri nousi noin 1500 eaa. hallitsemaan Kreikan mannerta. Lopulta se valtasi myös minolaisen kulttuurin alueet Kreetalla noin 1400 eaa. Mykeneläisen kulttuurin kukoistuskautta oli noin aika 1400–1200 eaa. Suuria palatseja syntyi muun muassa Mykeneen, Tirynsiin, Ateenaan ja Thebaan.[4] Pronssikautista mykeneläistä yhteisöä hallitsivat vahvat sotapäälliköt. Levottomat ajat alkoivat 1200-luvulla eaa., jolloin monia mykeneläisiä kaupunkeja linnoitettiin jykevin muurein. Näitä olivat muun muassa Mykene, Tiryns ja Ateena sekä Mideia ja Gla. Korintin kannaksen poikki rakennettiin suojamuuri. Kuitenkaan esimerkiksi Peloponnesoksen Pylosta ja Menelaionia ei linnoitettu.[5].
Rauta tunnettiin kreikkalaisen kulttuuripiirin alueella jo pronssikaudella ainakin 1300 eaa., mutta merkittävästi se yleistyi välillä 1100–900 eaa., varsinaisen rautakauden alussa. Makedoniassa sijaitsevan Ássiroksen kaivausten mukaan rauta ilmestyi laajempaan käyttöön noin 1070 eaa.[6]
Noin 1200–1100 eaa.[7] mykeneläisen kulttuurin suuret keskukset luhistuivat asteittain yksi toisensa jälkeen, ja ne hylättiin. Palatsikeskuksista hallittu yhteiskunta romahti, kuninkaat menettivät valtansa ja kaukokauppa taantui. Väestö väheni ehkä nälänhädän, tautien ja/tai poismuuton takia. Jäljelle jäi vain paimentolaisia, kun monet kylätkin hylättiin. Yhteiskunta muodostui pienistä paikallisista heimoryhmittymistä. Sivistyksen merkki, kirjoitettu kieli, katosi.
Syynä mykeneläisen Kreikan kaupunkikulttuurin hajoamiseen lienee ollut kaupunkien väliset keskinäiset sodat,[8] sisäiset levottomuudet ja monien vieraiden valloittajien saapuminen maahan. Näitä olivat indoeurooppalaiset merikansat sekä doorilaiset. Yksi mahdollinen syy on myös kuivuudesta johtuneet katovuodet.[9]
Jokin vihollinen ryösti ja tuhosi Mykenen ja monia muita keskuksia noin 1200 eaa., jonka jälkeen Mykene elpyi vielä joksikin aikaa ja tuhoutui noin 1050 eaa. Linnoitukset tuhoutuivat noin 1250–1200 eaa. joko hyökkäyksiin tai maanjäristykseen.[5] Samoihin aikoihin Pylos vaikuttaa sieltä säilyneiden lineaari-B-kirjoitusten perusteella valmistautuneen hyökkäykseen mereltä päin, todennäköisesti merikansojen toimesta, ja tällaiseen hyökkäykseen se todennäköisesti myös tuhoutui. Lineaari-B-kirjoitus hävisi käytöstä monin paikoin noin 1200 eaa.
Lakonia oli mykeneläisen pronssikauden lopulla tiheästi asuttu mutta autioitui pariksi vuosisadaksi noin 1150 eaa.[9] Etelä- ja Länsi-Peloponnesoksen Lakonia ja Messenia tuhoutuivat pahemmin kuin Attika ja Euboia, joista myöhempi Kreikan kulttuuri nousi.[9] Mykene tuhoutui lopullisesti noin 1050 eaa.
Kreikan perimätiedossa on joitain viitteitä mykeneläisestä ajasta. Vaikka perimätietoon pohjautuva tarusto on monesti epäluotettavaa ja monitulkintaista, monet uskovat sen säilyttäneen asiallista tietoa Kreikan historiasta. Kreikan tarusto kertoo länsikreikkalaisen doorilaisheimon hyökkäyksistä. Näitä pidetään Kreikan tarustossa Herakleen jälkeläisinä.[10] Doorilaiset saapuivat Korintinlahden yli Peloponnesokselle luoteesta noin 1104 eaa.[10] ja hävittivät Pyloksen, Mykenen ja Tirynsin. Tarujen mukaan Agamemnonin poika Orestes pakeni Arkadiaan. Doorilaisten ryöstöretket tuhosivat mykeneläisten linnaherrojen kaupunkivaltiot ja köyhdyttivät maan. Hallitsijaylimystö pakeni ja/tai surmattiin. Muun muassa Mykene, Pylos, Theba, Troija ja Kreetan Knossos romahtivat[9] jo noin 1200 eaa.
Valta siirtyi nyt aiemmilta palatsien kuninkailta, (w)anaks, paikallisille heimopäälliköille, basileus.[9] Välimerellä liikkuvat merirosvot saattoivat katkaista kaukokaupan. Ennen kaupunkivaltioiden romahdusta oli katovuosia.[9] Doorilaiset olivat joko linnanherroja vastaan kapinoinut kreikkalainen ryhmä, tai sitten he saapuivat muualta maahan ennen asettumista keskiseen ja eteläiseen Kreikkaan. Doorilaiset lienevät lähteneet liikkeelle pohjoisempaa Balkanin niemimaalta ja saapuneen monen sukupolven aikana etelämmäksi.[7]
Aivan kaikki mykeneläiskaupungit eivät tuhoutuneet. Doorilaiset eivät onnistuneet valtaamaan esimerkiksi Attikaa. Ateenan Akropolis lienee säilynyt doorilaisvalloituksessa ehjänä,[9] samoin kuin Thessalian Iolkos.[5] Myös Tirynsin seuduille jäi asutusta. Perimätiedon mukaan Pyloksesta pakenivat Nestorin kuningassuvun viimeiset jälkeläiset Ateenaan.[10] Mykenen tuhon aikoihin rauta saapui Kreikkaan.
Doorilaiset perustivat Spartan noin 950 eaa. Joillain seuduilla uudet valloittajat sulautuivat alkuperäisiin asukkaisiin, toisilla seuduilla, kuten Spartassa, he erottuivat omaksi hallitsevaksi soturikastikseen. Ihmiset asuivat pienemmissä yhteisöissä, kansainvälinen kauppa oli lakannut, eikä muualta tullut kulttuurivaikutteita. Kreikassa saattoi olla nälänhätää. Monet Kreikan alkuperäiset asukkaat siirtyivät saarille, jonne doorilaiset saapuivat heidän perässään. Doorilaisten saavuttua pimeät vuosisadat olivat luultavasti rauhallisempaa aikaa.
Doorilaisten lisäksi maata hävittivät merikansat, jotka olivat merirosvousta Välimerellä harrastavia heimoja. He saattoivat vallata Kreikan joksikin aikaa. Monet historiantutkijat epäilevät koko doorilaisvalloitusta, koska siitä ei ole säilynyt selviä arkeologian keinoin havaittavia jälkiä. Toisaalta merikansat saattoivat olla ainakin osittain doorilaisia. Mykenen romahtamista on selitetty myös sisäisillä syillä. Kreikan mantereella oli sisäisiä sotia, mahdollisesti kaupunkien sisäisiä kapinoita. Sotia käytiin jalkaväen, ei sotavaunujen avulla. Doorilaisvalloitus saattoikin olla vain yksi Mykenen romahtamisen syy.
Ihmisiä siirtyi noin 1200 eaa. alkaen harvaan asutuille seuduille, Luoteis-Peloponnesokseen ja idempänä Attikaan, Euboialle ja Kykladien saarille.[5] Kreetalla kreikkalainen väestö levittäytyi luultavasti sotien aikaisemman kansan alueelle. Mykeneläistä väestöä muutti Tarsokseen Etelä-Anatoliaan, Kyprokselle ja Länsi-Anatoliaan. Kreetalla säilyi vuorilla muun muassa luolissa vanhaa pronssikautista perinnettä noin 1100-luvulla eaa.[5]
Kreikan heimot jakautuivat doorilaisvalloituksen takia itäisen ja läntisen Kreikan kansoihin. Itäkreikkalaiset, kuten arkadia-kyproslaiset, aiolialaiset ja joonialais-attikalaiset olivat mykeneläisten perillisiä, ja Länsi-Kreikan doorilaiset maahanmuuttajia[9]. Luultavasti doorilaiset tulivat pohjoisesta ja asettuivat ensin Peloponnesokselle Lakoniaan, Argoliihin ja myös Messeniaan. Heitä siirtyi myös Fokikseen ja Luoteis-Kreikan Korkyraan ja Leukakseen[4]. Sitten doorilaiset valtasivat Kytheran, Meloksen, Kreetan, Theran, Kosin, Karpathoksen ja Rhodoksen sekä lounaisen Vähän-Aasian. Kreikan heimot asuttivat pimeinä vuosisatoina Vähän-Aasian rannikon. Mykeneläinen kreikka säilyi Arkadian vuorilla.[9]
Boiotian ja Thessalian aiolialaisia muutti Vähän-Aasian rannikon pohjoisosiin Aiolikseen ja Lesbokselle. Euboian ja Attikan joonialaisia muutti etelämmäs ja monille Kykladien saarille, ja doorilaisia lounaiselle Länsi-Turkin rannikolle sekä Kreetaan ja eteläisille Kykladeille. Joonialaisia Kykladien saaria olivat muiden muassa Andros, Paros, Naksos, Ikaria ja Khios.[4] Peloponnesoksen arkadialaisia vaelsi Kyprokselle.[7] Muun muassa Lemnoksella asui vielä pelasgeja, joilla oli oma uskontonsa. Heitä siirtyi muun muassa etruskeiksi Italiaan.[9] Kyproksella asui pelasgeja ja foinikialaisia.
Pimeinä vuosisatoina alkoi orastaa uusi, antiikin Kreikkaa ounasteleva kulttuuri, joka tunnetaan keramiikkansa mukaan geometrisena kautena. Sen varhaisin vaihe, protogeometrinen kausi ja keramiikka, sai alkunsa noin 1050 eaa. Ateenassa ja Euboialla, jotka olivat selvinneet doorilaisvalloitusten ajasta vähemmin vaurioin. Protogeometrinen kulttuuri kehittyi ajan myötä geometrisen kauden kulttuuriksi. Joskus pimeiden vuosisatojen loppu sijoitetaan protogeometrisen kauden vaihtumiseen varsinaiseksi geometriseksi kaudeksi noin 900 eaa.[1]
Geometrinen kausi merkitsi suuria muutoksia yhteiskunnassa. Kauteen ajoittuu uusien kauppaa käyvien kaupunkivaltioiden, poliksien, synty noin 1000–800 eaa. Poliksien syntyä edelsi ja siihen liittyi asteittainen aiempien sotapäälliköiden, basileusten vallan pieneneminen. Heidän tilalleen nousivat rikkaat maanomistajat ja moneen kaupunkivaltioon syntyi tasavalta, joiden hallintoa johtivat hallitsevat klaanit.[7] Lisääntynyt kauppa vaurastutti väestön ylempiä ja keskimmäisiä kerroksia.
Varhaisimmat kaupunkivaltiot syntyivät Vähän-Aasian länsirannikolle joonialaisten ja aiolilaisten piiriin. Samoihin aikoihin Kreikan manneralue oli vielä epäjärjestyksessä, mutta alkoi sekin vaiheittain elpyä. Noin 900-luvulla eaa. Kreetalle syntyivät ensimmäiset kaupunkivaltiot, kuten Dreros, ja Kreikan mantereelle muun muassa Ateena, Argos, Korintti ja Sparta. Smyrnaan rakennettiin suojavalli jo 850 eaa. Joskus pimeän kauden loppu ajoitetaan noin vuoteen 800 eaa.[9][3] Lopullisesti pimeät vuosisadat päättyivät viimeistään kreikkalaisen aakkoskirjoituksen syntyyn noin 750 eaa. Geometrinen kausi jatkui vielä tämän jälkeenkin noin vuoteen 725/700 eaa., ja paikoin geometrista keramiikkaa valmistettiin myöhemminkin.
Pimeän kauden päättymistä seurasi antiikin Kreikan kulttuurin nousu ja sen ensimmäinen kausi, Kreikan arkaainen kausi (noin 725/700 eaa. alkaen). Taidehistoriassa geometrista kautta seurasi orientalisoiva kausi (noin 725/700–600 eaa.).
Pimeään kauteen liittyvät subminolainen ja submykeneläinen keramiikka (noin 1100–1050/1000 eaa.), sekä varhaisrautakautinen protogeometrinen keramiikka (noin 1050–900 eaa.) ja ainakin varhaisvaiheen geometrinen keramiikka. Hautoihin pantiin runsaasti esineitä. Merirosvot ryöstelivät rannikkoa, ja yhdyskunnat taistelivat keskenään pelloista, laitumista jne. Maaseutuasutukset olivat omavaraisia ja kauppaa vähän. Pimeinä vuosisatoina maassa oli monia aristokraattisia perheklaaneja, jotka taistelivat keskenään.
Arkeologiassa aika tunnistetaan ennen kaikkea (proto)geometrisesta keramiikasta, jonka saviastiat on kuvioitu yksinkertaisin kuvioin. Mykeneläisen kulttuurin piirteet hävisivät keramiikasta noin 1050 eaa. mennessä. Uusi geometrinen keramiikka tuli käyttöön asteittain ja sitä valmistettiin vielä pimeiden vuosisatojen jälkeenkin aina noin 700 eaa. saakka. Rauta tuli käyttöön noin 1050 eaa. ja oli hyvin yleistä viimeistään 900 eaa. mennessä. Ratsuväki korvasi sotavaunut. Sankarikulttiin liittyvää polttohautausta alettiin harrastaa, uusia vaatetyylejä ilmeni. Kreikka jakautui joonialaiseen, aiolialaiseen ja doorilaiseen murrealueeseen.[11] Mykeneläisen johtajan (w)anaksin paikalla oli nyt basileus, joka johti ylimystöä. Ylimystön valta perustui maa-alueiden hankintaan muun muassa sotilaiden avulla ja myös taloudelliseen omistukseen.
Manner-Kreikassa merkittäviä kauden löytöpaikkoja ovat muun muassa Nikhoria, joka oli pieni kyläryhmä aiemman mykeneläisaikaisen keskuksen tilalla, sekä Lefkantín (Lefkandi) haudat. Kreetalla merkittävä on muun muassa Karfín subminolainen asutus.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
