suomalainen näyttelijätär From Wikipedia, the free encyclopedia
Dolores Gabrielle Lina ”Dolly” von Alfthan (myöh. Castillon du Perron; 24. tammikuuta 1919 – 28. marraskuuta 2000)[1][2][3] oli suomalaissyntyinen näyttelijä. Hän nousi maineeseen Helsingin Ruotsalaisen teatterin näyttelijänä juuri ennen sotia, mutta joutui sodan jälkeen pakenemaan Ruotsiin Suomen vastavakoilulle tekemänsä työn takia. Filmitähdeksi Alfthan tuli kahden tähdittämänsä Fenno-Filmin jännityselokuvan kautta. Hän oli myös ajan suosittujen tanssien valloittava esittäjä sekä teatterissa että elokuvassa. Kansalle Alfthan oli suomalaisen elokuva- ja teatteritaiteen hurmaava tähti enemmän kuin salaperäisyyden verhoama vakoojatar, mutta lehdet alkoivat kirjoitella kyseenalaistavasti siitä, että hän eläisi niin sanottua "kaksoiselämää".
.jpg)
Dolly von Alfthan syntyi Helsingissä suomalaisen isän Otto Bertil von Alfthanin ja latvialaisen äidin Lina Elisabetin von Alfthanin (o.s. Rudsing) ainoaksi lapseksi.[4] Aatelissukua oleva perhe asui Helsingissä Svenska Teaternia vastapäätä. Dollylle oli selvää jo lapsesta saakka, että hän hakee Ruotsalaisen teatterin näyttelijäkouluun ja ryhtyy näyttelijäksi. Hän valmistui näyttelijäksi 20-vuotiaana vuonna 1939, ja vaikka hän sai aluksi vain pieniä teatterirooleja, nuoren Dollyn kauniit ja älykäsilmeiset kasvot sekä luonnollisen notkea liikehdintä saivat heti suurta huomiota. Lehtien arviot vilisivät sanoja "ihastuttava" tai "hurmaava". Ohjaajat alkoivat kosiskella häntä elokuva-alalle.[5] Hän puhui kuutta kieltä, suomea, ruotsia, latviaa, venäjää, saksaa ja englantia.[6]
Talvisodan syttyessä von Alfthanin kihlattu, aatelissukuinen Henrik von Markkala komennettiin työskentelemään Suomen vastavakoilun hyväksi. Myös Dolly keräsi näyttelijäntyön ohessa vakoilutietoja päämajan valvontaosastolle, loi kontakteja ja piti silmällä muun muassa Helsinkiin jääneitä talvisodan vapaaehtoisia. Soluttautuminen oli von Alfthanille luonnollista ja helppoa, olihan hän kaunis näyttelijä ja osasi kuutta eri kieltä.
Suomen valtiollinen poliisi tarkkaili kuitenkin von Alfthania ja tämän kihlattua heidän vakoilutyönsä takia. Jatkosodan alkaessa vuonna 1941 Markkala komennettiin vakoiluosaston palvelukseen Petsamoon. Vaikka parin kihlaus purkautui, työsuhde ja ystävyys säilyivät.[5]
Sodan päätyttyä Helsinkiin saapui venäläisten valvontakomissio. Alfthanin tähdittämä vakoiluaiheinen elokuva, Yrjö Nortan ohjaama Hiipivä vaara (1944) ei saanut kovin mairittelevia arvosteluja. Aikalaiskriitikot kiittelivät von Alfthania roolisuorituksestaan Soilena, mutta ruotsinkielisen näyttelijän replikointia kritisoitiin. Sen sijaan aikaisempi Varjoja Kannaksella (1943) sai pääosin hyvät arvostelut, ja Alfthan sai loistaa tanssijattaren osassaan Erkki Uotilan ohjaamassa vakoilujännärissä.
Poliittinen ilmapiiri Suomessa kääntyi toisen elokuvan julkaisun jälkeen von Alfthaneja vastaan, ja koko perhe muutti Ruotsiin vuonna 1944. Alfthanin näyttelijänura Suomessa päättyi, vaikka "toinen ammatti" ei käytännössä pilannut hänen mainettaan kotimaassa. Hänen työnsä vakoojana katkesi vasta Ruotsissa.
Von Alfthan oli naimisissa kolmesti, kaksi ensimmäistä liittoa päättyivät avioeroihin. Ensimmäinen puoliso oli vuosina 1944–1946 suomalainen aatelismies Edvard Ramsay ja toinen vuonna 1946 Gustaf Backlund. Vuodesta 1953 hän oli naimisissa ranskalaisen aatelisen Jean Pierre Castillon de Perronin kanssa.[1] Heille syntyi Henry Castillon du Perron -niminen poika. Von Alfthan ei enää muuttanut pysyvästi takaisin Suomeen. Ranskassa hän toimi muun muassa pariisilaisen muotitalon ja saksalaisen kauppakeskusketjun palveluksessa.[5]
Von Alfthanista on tehty Robert Alfthanin ja Tapani Itärannan ohjaama dokumenttielokuva Dolly – näyttelijätär (2008).[7]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
