Claude Berri (oik. Claude Berel Langmann, 1. heinäkuuta 1934 Pariisi12. tammikuuta 2009 Pariisi) oli ranskalainen elokuvatuottaja ja -ohjaaja, alun perin näyttelijä.

Puolalais-romanialaiseen juutalaisperheeseen Pariisissa syntynyt Berri aloitti 16-vuotiaana opinnot René Simonin draamakoulussa, muttei pienen kokonsa takia koskaan saanut merkittäviä rooleja. Armeijan jälkeen ja vaihtelevia töitä tehdessään hän sai lehtijutusta idean lyhytelokuvaan Le Poulet, joka palkittiin Oscarilla 1966. Berri perusti oman elokuvayhtiön ja alkoi kirjoittaa, tuottaa ja ohjata omaelämäkerrallisia elokuvia kuten Me kaksi (Le Vieil homme et l’enfant, 1966), Le Pistonne (1970) ja Le Cinéma de papa (1971). Sen jälkeen Berri teki kevyitä komedioita kuten vuoden 1972 Sex Shop ja vuoden 1976 Ensimmäinen kerta. Vähitellen Berri siirtyi yhä enemmän tuottajan rooliin, kuten Roman Polańskin elokuvassa Tess – viattomuuden tarina 1979.[1]

Parhaiten Berri ehkä tunnetaan vuonna 1986 valmistuneesta, monia palkintoja saaneesta kahden elokuvan kokonaisuudesta, Marcel Pagnolin romaaniin perustuvista maaseutudraamoista Jean de Florette ja Rakkauden lähde.[1]

Berri oli 12 kertaa César-palkintoehdokkaana. Berrin tuottama Tess – viattomuuden tarina oli Oscar-ehdokkaana 1979.[2]

Ohjauksia

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikiwand in your browser!

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.

Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.