ranskalainen satiirinen julkaisu From Wikipedia, the free encyclopedia
Charlie Hebdo (suom. Viikkolehti Charlie) on ranskalainen viikoittain ilmestyvä satiirilehti, joka edustaa Ranskan poliittista vasemmistoradikalismia.[5][6] Charlie Hebdon päätoimittaja, Stéphane Charbonnier kuvaili lehteä sekularistiseksi ja ateistiseksi.[7] Lehti julkaisee artikkeleita kulttuurista, uskonnosta, politiikasta ja eritoten Ranskan kansallismielisestä poliittisesta oikeistosta (etenkin Kansallinen rintama puolueesta)[8]
| Charlie Hebdo | |
|---|---|
 |
|
| Lehtityyppi | viikkolehti |
| Aihealue | poliittinen pilalehti |
| Kustantaja | Les Éditions Rotative |
| ISSN | ISSN 1240-0068 |
| Levikki | 48 000[1] (2010) |
| Perustettu | 1970[2], 1992 |
| Päätoimittaja | Stephane Charbonnier (Charb)[3] |
| Sitoutuneisuus | vasemmisto, sekularismi, ateismi, antirasismi[4] |
| Kotikunta | Pariisi |
| Kotimaa | Ranska |
| Sivukoko | tabloid |
| Ilmestymistiheys | kerran viikossa |
| Kieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| OCLC | |
| Kotisivu | |
Lehti on ilmestynyt keskiviikkoisin, ja lisäksi se julkaisee epäsäännöllisesti erikoisnumeroita.
Lehden toimitukseen tehtiin tammikuussa 2015 aseellinen hyökkäys, jossa suuri osa sen piirtäjistä surmattiin.
Charlie Hebdo on sävyltään epäkunnioittava ja äänekkäästi toisinajatteleva. Se vaalii hullun vuoden 1968 vallankumouksellista henkeä.
Omien sanojensa mukaan lehti pilkkaa kaikenlaista ääriajattelua ja uskonnollista fundamentalismia. Ääri-islamilaisuuden ohella se on pilkannut yhtä lailla katolisen kirkon johtajaa paavia.[9]
Lehden piirtäjän Willemin mukaan lehden satiiri on vahvasti kulttuurisidonnaista, ja sen huumori toimii vain ranskan kielellä.[10]
Charlie Hebdo sai alkunsa, kun marraskuussa 1970 Hara-Kiri-lehti kiellettiin Charles de Gaullen kuoleman jälkeen julkaistun pilkallisen etusivun vuoksi. Virallisena syynä oli tosin sukupuolisiveellisyyden loukkaaminen.[9] Lehden toimittajat perustivat uuden lehden nimellä Charlie Hebdo.[2]
Alun perin lehteä julkaistiin vuosina 1970–1981, minkä jälkeen se lakkautettiin lukuisten oikeusjuttujen tuottamien kustannusten vuoksi. Lehti herätettiin uudelleen henkiin 1992. Vuodesta 2009 tammikuun 2015 hyökkäykseen asti päätoimittaja oli hyökkäyksessä kuollut sarjakuvantekijä Stéphane Charbonnier alias Charb. Hänen edeltäjiään olivat François Cavanna (1970–1981) ja Philippe Val (1992–2009).
Siné-tapaus 2008 liittyi pilapiirrokseen, jossa Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn poika kääntyy juutalaisuuteen taloudellisista syistä.[11][12] Taustana oli Jean Sarkozyn avioliitto varakkaan juutalaisen perijättären kanssa.[12] Pilapiirros johti 20 vuotta Charlie Hebdossa toimineen poliittisen pilapiirtäjän Sinén (oik. Maurice Sinet) irtisanomiseen.[12][11] Charlie Hebdon päätoimittaja Philippe Val pyysi Sinétä pyytämään anteeksi, mutta tämä kieltäytyi.[12] Vuonna 2008 lehteen piirtänyt taiteilija Siné sai tappouhkauksia juutalaiselta Jewish Defense League -järjestöltä.[11] Ligue contre le racisme et l’antisémitisme (LICRA) haastoi Sinén oikeuteen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, mutta hänet vapautettiin syytteistä.[13] Charlie Hebdo tuomittiin Sinén perusteettomasta irtisanomisesta 90 000 euron korvauksiin.[14]
Lehden julkaistua vuonna 2005 Jyllands-Postenin pilakuvan se joutui oikeuteen, mutta vapautettiin syytteistä.[15] Oikeudenkäynnin aikana sisäministeri Nicolas Sarkozy ilmaisi tukensa Charlie Hebdolle.[16] Vuotta aiemmin pääministeri Dominique de Villepin oli luonnehtinut lehden toimintaa vastuuttomaksi.[17]
Kun 2. marraskuuta 2011 julkaistiin lehden erikoisnumero Charia Hebdo, jonka vierailevana toimittajana oli olevinaan profeetta Muhammad, lehden toimitustilat tuhottiin polttopulloiskulla.[3][18]
Lehden toimitukseen 7. tammikuuta 2015 tehdyssä hyökkäyksessä sai surmansa 12 ihmistä.[19] Hyökkäyksen jälkeistä numeroa painettiin 7 miljoonaa kappaletta.[20] Kannessa profeetta Muhammedilla on kyltti, jossa lukee "Minä olen Charlie". Kannessa on myös teksti: "Kaikki on annettu anteeksi". Kannen piirsi Renald Luzier, joka selvisi iskusta. Toukokuussa 2015 hän kuitenkin ilmoitti eroavansa lehden palveluksesta, sillä jatkaminen lehdessä kävi raskaaksi. Hän on poliisin suojeluksessa, kuten muutkin selviytyneet.[21][22] Lehden tilaajien määrä nousi iskun jälkeen kymmenestä tuhannesta kahteensataan tuhanteen.[23]
Toimitukseen tehdyn hyökkäyksen jälkeen lehti jäi tauolle julkaistuaan yhden numeron 14. tammikuuta.[24] Seuraava numero ilmestyi 25. helmikuuta 2015.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
