From Wikipedia, the free encyclopedia
Charles Fabry (11. kesäkuuta 1867 Marseille, Ranska – 11. joulukuuta 1945 Pariisi) oli ranskalainen fyysikko, joka yhdessä Henri Buissonin kanssa löysi maapallon ilmakehän otsonikerroksen.[1][2]
| Charles Fabry | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. kesäkuuta 1867 Marseille, Ranska |
| Kuollut | 11. joulukuuta 1945 (78 vuotta) Pariisi |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Jules Macé de Lepinay |
|
|
|
Fabry valmistui Pariisin yliopistosta vuonna 1892 ja liittyi Marseillen yliopiston henkilökuntaan vuonna 1894. Hänen varhaiset tutkimuksensa keskittyivät valon interferenssi-ilmiöihin. Hän mullisti nopeasti optiikan ja spektroskopian alat kehittämällä Fabry-Pérot-interferometrin yhdessä Alfred Pérot'n kanssa vuonna 1896. Tätä laitetta käytettiin laajalti valon aallonpituuksien mittaamiseen ja siihen liittyviin tutkimuksiin. Soveltaessaan sitä Auringon ja tähtien spektrien tutkimiseen Fabry osoitti, että auringon ultraviolettisäteilyä suodattaa yläilmakehän otsonikerros. Vuonna 1914 Fabry ja Buisson pystyivät kokeellisesti vahvistamaan valon Doppler-ilmiön laboratoriossa.[1][2]
Vuonna 1921 Fabrysta tuli Sorbonnen fysiikan professori ja myöhemmin Pariisin Institut d'Optique -instituutin ensimmäinen johtaja. Fabry sai muun muassa Lontoon Royal Societyn Rumford-mitalin vuonna 1918 ja Benjamin Franklin -mitalin Yhdysvalloissa vuonna 1921. Hän oli tuottelias kirjoittaja, joka kirjoitti tieteellisten artikkeleiden lisäksi myös populaariartikkeleita.[1][2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
