yhdysvaltalais-kanadalainen näyttelijä From Wikipedia, the free encyclopedia
Catherine Anne O’Hara (s. 4. maaliskuuta 1954 Toronto) on kanadalais-yhdysvaltalainen näyttelijä, koomikko ja käsikirjoittaja. Hän on tunnettu improvisaatiotaidoistaan sekä kyvystään tuoda syvällisyyttä ja inhimillisyyttä komediarooleihinsa.[1]
| Catherine O’Hara | |
|---|---|
.jpg) O’Hara Toronton elokuvajuhlilla vuonna 2024. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. maaliskuuta 1954 Toronto, Ontario, Kanada |
| Ammatti | näyttelijä, koomikko, käsikirjoittaja |
| Puoliso | Bo Welch ( 1992) |
| Lapset | 2 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1974– |
| Merkittävät roolit | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Vuonna 1974 uransa aloittanut O’Hara tuli tunnetuksi taitavana imitaattorina ja luomistaan henkilöhahmoistaan sketsisarjassa SCTV vuosina 1976–1984. Hänen myöhempiä merkittävimpiä töitään ovat roolit sekä elokuvissa Beetlejuice (1988), Yksin kotona (1990), Yksin kotona 2 – Eksynyt New Yorkissa (1992), Painajainen ennen joulua (1993) että televisiosarjassa Schitt’s Creek (2015–2020). O’Hara teki paljon yhteistyötä Christopher Guestin kanssa 1990- ja 2000-luvuilla, jolloin hän näytteli yhteensä neljässä Guestin ohjaamassa elokuvassa: Broadwayn kutsu (1996), Best in Show – näyttelyn kunkut (2000), Hei me folkataan (2003) ja Ja Oscarin saa… (2006).
Uransa aikana O’Hara on palkittu muun muassa kahdella Primetime Emmyllä, kahdella Screen Actors Guild -palkinnolla ja Golden Globella. O’Haralle myönnettiin korkein Kanadan kansalaiselle myönnettävä Order of Canada -kunniamerkki vuonna 2017, jolloin hän sai upseerin arvonimen.[1]
Catherine Anne O’Hara syntyi yhteensä seitsenlapsiseen irlantilaistaustaiseen katoliseen perheeseen Torontossa 4. maaliskuuta vuonna 1954 ja varttui Toronton esikaupunkialueella Etobicokessa suuressa perheessä, jossa huumori oli tärkeää. Yksi hänen sisaruksistaan on laulaja-lauluntekijä Mary Margaret O’Hara.[1][2][3]
Valmistuttuaan high schoolista O’Hara työskenteli tarjoilijana komediaklubilla, The Second Cityn improvisaatioteatterissa Torontossa. Hänestä tuli pian Gilda Radnerin varanäyttelijä ja lopulta seurueen jäsen Radnerin lähdön jälkeen vuonna 1974. O’Hara ja muut teatteriseurueen jäsenet loivat sketsisarjan SCTV, jota esitettiin vuodet 1976–1984. Sarjan aikana O’Hara tuli tunnetuksi taitavana imitaattorina ja luomistaan henkilöhahmoistaan.[1] Hän ja sarjan muut käsikirjoittajat olivat ehdolla yhteensä viiden Primetime Emmyn saajaksi, ja heidät palkittiin kyseisellä palkinnolla vuonna 1982.[4] SCTV:n aikana O’Hara esiintyi myös muissa kanadalaisissa komediasarjoissa ja -elokuvissa.[1]
SCTV:n jälkeen O’Hara alkoi saada parempia rooleja. Hän näytteli sivurooleissa esimerkiksi Martin Scorsesen ohjaamassa elokuvassa Illasta aamuun (1985) ja Mike Nicholsin Sydän karrella (1986). Hän sittemmin teki mieleenpainuvan roolisuorituksen Tim Burtonin ohjaamassa hittielokuvassa Beetlejuice (1988), jossa hän näyttelee Delia Deetziä, yhtä kummitustalon ei-tervetullutta elävää omistajaa. Myöhemmin O’Hara ääninäytteli kahta hahmoa Burtonin tuottamassa animaatioelokuvassa Painajainen ennen joulua (1993) ja kolmea hahmoa Burtonin ohjaamassa Frankenweenie (2012).[1][2]
Vuonna 1990 O’Hara teki kansainvälisen läpimurtoroolinsa, kun hän näytteli poikansa yksin kotiin vahingossa unohtavaa perheenäitiä Chris Columbuksen ohjaamassa jouluelokuvassa Yksin kotona. Hän uusi roolinsa elokuvan jatko-osassa Yksin kotona 2 – Eksynyt New Yorkissa (1992). Näistä menestyselokuvista sittemmin muodostui klassikoita, ja O’Haran näyttelemästä Kate McCallisterista tuli yksi hänen tunnetuimmista rooleistaan. Yksin kotona -menestyksen jälkeen O’Hara näytteli muun muassa sivuroolissa Ron Howardin ohjaamassa elokuvassa Etusivu (1994).[1][3]
1990-luvun puolivälissä O’Hara aloitti Christopher Guestin kanssa yhden hänen antoisimmista yhteistyökumppanuuksistaan, kun hän näytteli Guestin ohjaamassa, arvostelumenestyksen saaneessa ja pitkälti improvisoidussa pseudodokumentaariseen tyyliin tehdyssä komediaelokuvassa Broadwayn kutsu (1996).[1] Elokuva kertoo parodisesti pikkukaupungin harrastelijateatterista, joka harjoittelee Broadway-tyylin esitystä kaupungin juhliin.[5] Broadwayn kutsun jälkeen O’Hara näytteli vielä kolmessa Guestin ohjaamassa komediaelokuvassa, jotka ovat viiden näyttelykoiran omistajista kertova Best in Show – näyttelyn kunkut (2000), ikääntyvästä folkduosta kertova Hei me folkataan (2003) ja Ja Oscarin saa… (2006), jossa hän näyttelee Oscar-voittoa toivovaa ikääntyvää näyttelijää.[1] Elokuvasta Ja Oscarin saa… O’Hara oli ehdolla parhaan naissivuosan Critics’ Choice -palkinnon saajaksi.[6] Vuonna 2007 O’Hara nimitettiin Kanadan Walk of Fameen, jolloin hänelle omistettiin vaahteranlehden muotoinen tähti Torontossa.[2]
O’Haran muihin 2000-luvun elokuviin lukeutuvat muun muassa Orange County (2002), Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja (2004), Penelope (2006) ja Kohti uutta (2009). 2000-luvun aikana O’Hara näytteli televisiossa komedioiden lisäksi muun muassa neuroottista ja itsekästä tuottajaa Carol Wardia draamasarjassa Mullan alla vuosina 2003 ja 2005.[1]
2010-luvun alussa O’Hara näytteli Ann-tätiä arvostelumenestyksen saaneessa, autistisen Temple Grandinin elämästä kertovassa HBO:n televisioelokuvassa Temple Grandin (2010), josta hän oli ehdolla roolisuorituksestaan parhaan naissivuosan Primetime Emmyn ja parhaan naisnäyttelijän Screen Actors Guild -palkinnon saajaksi.[1][4][7]
Vuosina 2015–2020 O’Hara näytteli entistä saippuasarjatähteä, omalaatuista Moira Rosea, televisiosarjassa Schitt’s Creek, joka on saanut sekä kriitikoilta että katsojilta ylistävän vastaanoton. Kuusi tuotantokautta käsittävä tilannekomedia kertoo varakkaasta Rosen perheestä, joka kavalluksen seurauksena menettää omaisuutensa, joutuu muuttamaan pikkukaupungin motelliin ja sopeutumaan uuteen elämäänsä varattomana.[1][2] O’Hara palkittiin kriitikoiden ylistämästä roolisuorituksestaan sarjan viimeisellä tuotantokaudella parhaan naispääosan Primetime Emmyllä, Golden Globella, Critics’ Choicella sekä TCA- ja SAG-palkinnoilla. Vuonna 2021 hänestä tuli historian neljäs näyttelijä, joka voitti kaikki televisioalan viisi tärkeintä palkintoa yhdestä tuotantokaudesta.[8] Hänet on palkittu lisäksi kuudella peräkkäisellä Kanadan elokuva- ja televisioakatemian palkinnolla parhaasta naispääosasta komediasarjassa.[9]
O’Hara näytteli tohtori Georgina Orwellia arvostelumenestyksen saaneen Netflixin mustan draamakomediasarjan Surkeiden sattumusten sarjan ensimmäisellä ja toisella tuotantokaudella vuosina 2017–2018. Hän oli sarjan ainoa vuonna 2004 ensi-iltansa saaneen Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja -elokuvan näyttelijä, joka elokuvan lisäksi näytteli myös sarjassa.[10]
O’Hara tapasi lavastaja Robert ”Bo” Welchin (s. 1951) elokuvan Beetlejuice kuvauksissa vuonna 1988. He menivät naimisiin vuonna 1992, ja heillä on kaksi poikaa (s. 1994 ja 1997).[11]
O’Haralla on Kanadan ja Yhdysvaltain kaksoiskansalaisuus.[3][12]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
