Bruce Kulick

Bruce Howard Kulick (s. 12. joulukuuta 1953 Brooklyn, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko, lauluntekijä ja tuottaja. Kulick on soittanut vuodesta 2000 lähtien rock-yhtye Grand Funk Railroadin kitaristina. Kulick muistetaan myös urastaan rock-yhtye Kissin pitkäaikaisena kitaristina. Hän liittyi yhtyeeseen vuonna 1984 korvaten yhtyeen jättäneen Mark St. Johnin, ja soitti yhtyeessä vuoteen 1996.^[3] Kulick levytti yhtyeen kitaristina viisi studioalbumia.

Bruce Kulick
Bruce Kulick vuonna 2002.
Henkilötiedot
Koko nimi	Bruce Howard Kulick
Syntynyt	12. joulukuuta 1953 (ikä 71)
Ammatti	Muusikko, lauluntekijä, tuottaja
Puoliso	Christina Harrison (1989–1996)[1] Lisa Lane (2014–)[1][2]
Muusikko
Laulukielet	englanti
Aktiivisena	1975–
Tyylilajit	Hard rock, heavy metal, glam rock, glam metal
Soittimet	Kitara, basso, laulu, kosketinsoittimet
Yhtyeet	Kiss, Grand Funk Railroad, Eric Singer Project, Blackjack, Union, The Good Rats
Aiheesta muualla
Kotisivut
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Ennen uraansa Kiss- ja Grand Funk Railroad -yhtyeissä Kulick oli ansioitunut kiertue- ja sessiomuusikkona, ja soittanut muun muassa myös Michael Boltonin kanssa perustamassaan yhtyeessä Blackjack. Kissin kitaristina soittaessaan hän myös lauloi yhtyeen vuoden 1997 albumilla Carnival of Souls: The Final Sessions julkaiseman kappaleen ”I Walk Alone”. Hän jätti Kissin vuonna 1996, jolloin yhtyeen alkuperäinen kitaristi Ace Frehley palasi takaisin yhtyeeseen. Sittemmin hän on vaikuttanut esimerkiksi yhtyeissä Union ja Eric Singer Project, sekä vieraillut eri yhtyeiden ja artistien levytyksillä. Hän on levyttänyt myös sooloartistina.

Elämäkerta

Kiss (1984–1996)

Kulick teki ensiesiintymisensä Kiss-yhtyeen kitaristina vuoden 1984 Animalize World Tour -maailmankiertueella, kun yhtyeen kitaristi Mark St. John sairastui niveltulehdukseen ja Reiterin tautiin,^[4] eikä pystynyt soittamaan. Kiertueesta muodostui St. Johnin osalta hyvin rikkonainen, ja hän soitti vain muutamissa yhtyeen konserteissa.^[5] Kulick oli luontainen valinta St. Johnin väliaikaiseksi korvaajaksi, sillä hän oli sijaistanut tätä sessiomuusikkona jo yhtyeen Animalize-albumin kappaleissa ”Lonely is the Hunter” ja ”Murder in High Heels”.^[4][6] Kulick soitti valtaosan kiertueen konserteista.^[3] St. Johnin terveydellinen tila ei enää kohentunut, joten hän joutui jättämään Kissin lopullisesti vuoden 1984 joulukuussa.^[5] Näin Kulickista tuli yhtyeen virallinen kitaristi.^[3]

Ensimmäisellä varsinaisella Kiss-albumillaan Asylum (1985) Kulick kunnostautui myös laulunkirjoittamisessa, sillä hän oli mukana kirjoittamassa albumille kappaleita ”King of the Mountain”, ”Trial By Fire” ja ”I’m Alive”. Asylum sekä sitä seuranneet Crazy Nights (1987) ja Hot in the Shade (1989) edustivat musiikillisesti 1980-luvulla suosiotaan kasvattanutta glam metalia, eivätkä ne nojanneet kovinkaan vahvasti Kissin 1970-luvun tuotannon hard rockiin. Yhtyeen maskittoman aikakauden jokainen albumi ylitti Yhdysvalloissa platinalevyrajan lukuun ottamatta Hot in the Shadea, joka saavutti kuitenkin kultalevyn myyntimäärän. Vuoden 1992 albumi Revenge edusti puolestaan raskasta rockia ja esitteli yhtyeen heavy metal -vaikutteita.

Kiss teki vuonna 1996 menestyksekkään Alive/Worldwide Tour -kiertueen alkuperäisessä kokoonpanossaan, mikä merkitsi Kulickin siirtymistä syrjään yhtyeen kokoonpanosta. Ajatus alkuperäisen kokoonpanon paluusta yhteen oli saanut alkunsa jo vuonna 1995, kun Kiss esiintyi Music Televisionin suositussa MTV Unplugged -ohjelmassa alkuperäisen kitaristi Ace Frehleyn ja alkuperäisen rumpali Peter Crissin kanssa. Kulick ja yhtyeen silloisen kokoonpanon rumpali Eric Singer saivat vuonna 1996 viikoittain palkkaa yhtyeen toiminnasta paluukiertueesta huolimatta.

Vuonna 1997 Kiss julkaisi niin kutsutun maskittoman aikakautensa viimeisen studioalbumin Carnival of Souls: The Final Sessions, joka oli levytetty jo vuonna 1995. Yhtyeen alkuperäisen kokoonpanon tekemä kiertue oli kuitenkin viivästyttänyt albumin julkaisua, ja albumi oli ehtinyt tällä välin myös vuotaa internetiin ja levitä bootleg-versioiden muodossa. Albumilla Kulickin musiikillinen panos oli huomattava, sillä hän oli osallistunut albumin 12 kappaleesta yhdeksän säveltämiseen. Albumilla on myös mukana ensimmäinen hänen laulamansa Kiss-kappale ”I Walk Alone”, jonka hän oli kirjoittanut yhdessä basisti-laulaja Gene Simmonsin kanssa.

Diskografia

Kiss

Pääartikkeli: Kissin diskografia

• Asylum (1985)
• Crazy Nights (1987)
• Smashes, Thrashes & Hits (1988)
• Hot in the Shade (1989)
• Revenge (1992)
• Alive III (1993)
• MTV Unplugged (1996)
• Carnival of Souls: The Final Sessions (1997)

Union

• Union: Union (1998) tuottajat John Corabi, Bruce Kulick ja Curt Cuomo
• Union: Live in the Galaxy (1999) miksaus: Bruce Bouillet ja Bruce Kulick
• Union: The Blue Room (2000) Co-Produced by Bruce Kulick.
• Union: Do Your Own Thing Live (2005) DVD

Soolotuotanto

• Audio Dog EP (2001)
• Audio Dog (2001)
• Transformer (2003)
• BK3 EP (2009)
• BK3 (2010)

Michael Bolton

• Michael Bolton: Michael Bolton (1983)
• Michael Bolton: Everybody's Crazy (1985)

Blackjack

• Blackjack: Blackjack (1979)
• Blackjack: Worlds Apart (1980)

Muut

• Billy Squier: Tale of the Tape (1980)
• The Good Rats: Great American Music (1981)
• Don Johnson: Let It Roll (1989)
• Eric Carr: Rockology (2000) tuottaja: Bruce Kulick.
• KISS Tribute Spin The Bottle (2004)
• Gene Simmons: Asshole (2004)
• Bruce & Bob Kulick: KISS Forever (2005) DVD
• Lordi: The Arockalypse (2006) Kitarasoolo kappaleessa It Snows in Hell.
• Paul Stanley: Live to Win (2006)
• Lordi: Babez for Breakfast (2010)
• Tomas Bergsten's Fantasy: Caught in the Dark (2013)

Lähteet

• Leaf, David ja Sharp, Ken: Kiss - Maskin takaa. Like Kustannus, 2004. ISBN 978-952-471-950-6

Viitteet

1. KISSMONSTER - Band Members: Bruce Kulick kissmonster.com. KISSMONSTER. Viitattu 17.5.2017. (englanniksi)
2. Kiss, Grand Funk Railroad Guitarist Bruce Kulick Gets Married ultimateclassicrock.com. 6.1.2014. Ultimate Classic Rock. Viitattu 17.5.2017. (englanniksi)
3. Leaf, Sharp s. 138
4. Leaf, Sharp s. 436
5. Leaf, Sharp s. 437
6. Leaf, Sharp s. 439