Bokseri

Bokseri (saks. Deutscher Boxer) on saksalainen molossikoira. Nykyisin bokseri on maailmanlaajuisesti tunnettu käyttö- ja seurakoira. Suomessa boksereita on koulutettu jälki-, haku-, viesti- ja suojelukoiriksi. Suomen ensimmäinen sokeiden opaskoira oli bokseri.^lähde? Suomessa boksereita rekisteröidään vuosittain noin 200.

Bokseri
Avaintiedot
Alkuperämaa	Saksa
Määrä	Suomessa rekisteröity 12 731[1]
Rodun syntyaika	1900-luku
Alkuperäinen käyttö	metsästys- ja taistelukoira
Nykyinen käyttö	seura- ja käyttökoira
Elinikä	9 vuotta keskimäärin[2]
Muita nimityksiä	boksu, Deutscher Boxer, Boxer, saksa bokser
FCI-luokitus	ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 2.1 Mastiffityyppiset molossikoirat #144
Ulkonäkö
Paino	uros 35-40kg narttu 25-35kg
Säkäkorkeus	uros 57–63 cm narttu 53–59cm
Väritys	keltainen tai tiikerijuovainen
Infobox OK

Tämä artikkeli käsittelee koirarotua. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Tiikerijuovaiset bokserit

FCI-maissa rotu kuuluu ryhmään 2 (molossit, pinserit, snautserit ja sveitsiläiset paimenkoirat),^[3] USA:ssa ja Englannissa ryhmään työkoirat (working dogs).

Ulkonäkö

Bokseri on keskikokoinen, uroksien säkäkorkeus 57–63 cm, narttujen 53–59 cm, paino uroksilla noin 35-40kg, nartuilla noin 25-35kg. Väriltään bokseri on joko "keltainen" (maskillinen soopeli eli fawn) tai juovikas (brindle). Valkoiset merkit sallitaan, mutta valkoista väriä ei saa olla yli kolmasosaa. Myös värivirheellisiä kokovalkoisia boksereita tavataan.^[3]

Rodun tunnusomaisin piirre on pää: kuono on lyhyehkö ja leuka vahva. Purenta on alapurenta.^[3]

Alun perin bokserilta on typistetty korvat ja häntä terhakamman vaikutelman luomiseksi.^[4] Tämä on nykyään kielletty useimmissa EU-maissa eläinsuojelulakien nojalla - Suomessa vuodesta 1971.^[5]

• 
  Fawn
• 
  Brindle
• 
  Valkoinen (ei sallittu)

Luonne ja käyttäytyminen

Bokseri on todella leikkisä ja vahtimisvietti on voimakas. Se on siisti ja helposti koulutettavissa. Bokseri on palveluskoirarotu ja rotumääritelmän mukaan sen tulee olla muun muassa vahvahermoinen, itsetietoinen, rauhallinen ja tasapainoinen, mutta varautunut vieraita kohtaan.^[3] Bokseri kiintyy omistajaansa lujasti ja haluaa olla mukana kaikissa arjen pikku askareissakin. Se rakastaa leikkejä toisten koirien ja ihmisten kanssa ikään, rotuun ja sukupuoleen katsomatta, ja on siksi myös oiva valinta lapsiperheeseenkin.

Alkuperä

Saksassa käytettiin bullenbeisser-koiria (häränpurija) metsästyksessä, erityisesti villisian metsästyksessä. Koiran tehtävänä oli ottaa kiinni ajokoirien esiin ajama riista ja pidellä sitä kunnes metsästäjä tuli lopettamaan saaliin. Myöhemmin niitä käytettiin markkinoilla härän- ja karhunpurijoina.

Bokseri on kehittynyt bullenbeissereista, kun jalostukseen valittiin leveäsuisia yksilöitä. ^[3] Ensimmäinen rotumääritelmä valmistui vuonna 1902. 1930-luvulla bokseri oli Saksassa suosittu suojelu- ja viestikoira.^[6] Ensimmäiset bokserit saapuivat Suomeen tiettävästi v. 1910.^[7]

Bullboxer

1990-luvulla tapahtui vahinkoastuminen bokserin ja staffordshirenbullterrierin välillä. Syntynyt pentue oli paitsi viehättävän näköinen, sillä ei myöskään ollut kantarotujensa terveysongelmia. Tämän vuoksi jalostusta päätettiin jatkaa eteenpäin tavoitteena kokonaan uusi rotu. Boksereiden ja staffordshirenbullterriereiden kasvattajat pitävät bullboxeria "huonona sekoituksena" ja ovat myös kyseenalaistaneet väitteet sen terveydestä.^[8]

Bullboxer on kantarotujensa välimuoto: pitkäraajaisempi kuin staffordshirenbullterrieri, suippokuonoisempi kuin bokseri. Sen säkäkorkeus on noin 41–53 cm ja paino 17–24 kg.^[8]