Ozzy Osbournen sooloalbumi vuodelta 1980 From Wikipedia, the free encyclopedia
Blizzard Of Ozz on Ozzy Osbournen ensimmäinen sooloalbumi (ja myös levyllä soittaneen yhtyeen silloinen nimi). Se julkaistiin syyskuussa 1980 Euroopassa ja maaliskuussa 1981 Pohjois-Amerikassa. Albumi on Osbournen myydyin yli kuuden miljoonan kappaleen maailmanlaajuisella myynnillä, ja pelkästään Pohjois-Amerikassa sitä on myyty nelinkertaisesti platinan verran.[3]
| Blizzard of Ozz Ozzy Osbourne | ||
|---|---|---|
 | ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 22. maaliskuuta – 19. huhtikuuta 1980 | |
| Julkaistu |  20. syyskuuta 1980  27. maaliskuuta 1981 | |
| Formaatti | LP, CD | |
| Tuottaja(t) | Ozzy Osbourne, Bob Daisley, Randy Rhoads, Lee Kerslake | |
| Tyylilaji | heavy metal | |
| Kesto | 39.19 | |
| Levy-yhtiö | Jet, Epic Records | |
| Listasijoitukset | ||
| Ozzy Osbournen muut julkaisut | ||
| |
Blizzard of Ozz 1980 |
Mr. Crowley (Live EP) 1980 |
Se on ensimmäinen yhtyeen kahdesta studioalbumista, joissa Randy Rhoads soittaa. Albumilla on muun muassa Osbournen kappaleet "Crazy Train", "Mr. Crowley" ja "Suicide Solution".
Ozzy Osbourne sai keväällä 1979 potkut Black Sabbath -yhtyeestä lähinnä pahojen päihdeongelmien ja heikon työmoraalinsa takia. Tämän jälkeen hän jäi Los Angelesiin, missä Sabbath oli tuolloin työskennellyt, ja alkoi suunnitella sooloyhtyettä manageri Don Ardenin rohkaisemana. Huolimatta Osbournen ongelmista Sabbathia manageroinut Arden uskoi Osbournen mahdollisuuksiin ja otti hänet Jet-yhtiönsä suojelukseen.[4] Alkuvaiheessa Osbourne teki yhteistyötä basisti Dana Strumin kanssa, jonka kautta Osbourne tutustui kitaristi Randy Rhoadsiin.[5] Rhoads oli soittanut kitaraa paikallisessa Quiet Riot -yhtyeessä ja opettanut kitaransoittoa äitinsä musiikkikoulussa. Hän ei aluksi ollut kiinnostunut yhteistyöstä Osbournen kanssa, koska ei pitänyt Black Sabbathin musiikista, mutta Strumin päättäväinen asenne ja Quiet Riotin junnaaminen paikallaan saivat hänet muuttamaan mieltään, ja koesoiton jälkeen Osbourne lupasi hänelle kitaristin paikan.[5] Projekti meni kuitenkin jäihin Osbournen palattua Britanniaan syksyllä 1979. Strum liittyi myöhemmin Slaughter-yhtyeeseenlähde?.
Palattuaan Isoon-Britanniaan Osbourne tapasi lontoolaisessa yökerhossa basisti Bob Daisleyn, joka oli lähtenyt Rainbow-yhtyeestä jonkin verran aiemmin.[4][5][6] Osbourne pyysi yhteistyöstä kiinnostunutta Daisleyta yhtyeeseensä ja kutsui myös Rhoadsin Englantiin.[4][5][6] Kolmikko huomasi kemioidensa toimivan ja he alkoivat säveltää materiaalia ja etsiä sopivaa rumpalia yhtyeeseen. Daisley otti sanoitusvastuun Osbournen keskittyessä lähinnä laulumelodioihin.[4] Rhoadsin neoklassis-vaikutteinen, uuden aallon heavy metal-kitarointi tuli näkyväksi osaksi kappaleita. Daisleyn mukaan Rhoadsilla oli ainutlaatuinen taito työstää soolot valmiiksi päässään ja soittaa ne nuotilleen saman tien useaan kertaan peräkkäin.[5]
Bob Daisley on myöhemmin useaan otteeseen sanonut kyseessä olleen alun perin juuri tasavertainen yhtye eikä Osbournen sooloprojekti ja että myös Osbourne oli ollut tuolloin tätä mieltä[5] vaikkakin hän on myöhempinä vuosina esittänyt eriäviä mielipiteitä.[7] Myös Jet Records ja Don Arden näkivät projektin ennemmin Osbournen sooloprojektina kuin uutena bändinä[5], olihan Osbournella enemmän nimeä Black Sabbath-yhteyden ansiosta. Yhtyeen nimeksi Osbourne oli ehdottanut Blizzard of Ozz-nimeä, joka oli ollut hänen mielessään jo muutaman vuoden ajan.[5] Rumpali yhtyeeseen löytyi juuri ennen studioon menemistä kun Lee Kerslake (ex-Uriah Heep) osoittautui sopivaksi.[6] Kolmikko oli kokeillut useita rumpaleita ennen Kerslakea, joka oli viimeinen ehdokas, sillä seuraava vaihtoehto olisi ollut sessiomuusikon hankinta studioon.[5]
Albumi nauhoitettiin keväällä 1980 Ridge Farm-studioilla noin kuukauden aikana. Kappaleet sävelsivät talven 1979-1980 aikana Osbourne, Daisley ja Rhoads lukuun ottamatta "No Bone Movies"-kappaletta, joka sävellettiin Kerslaken liityttyä yhtyeeseen. Albumin tuotti yhtye itse Max Normanin toimiessa nauhoittajana. Norman tuotti myöhemmin muitakin Osbournen albumeja. Yhtye käytti alkuvaiheessa tuottajana Chris Tsangaridesia, mutta päätti kuitenkin tuottaa albumin itse.[6] Kosketinsoittimia albumilla soittaa studiomuusikkona Don Airey.
Albumin avaa suoraviivainen "I Don't Know", joka sisältää kuitenkin melodisemman väliosion. Singlenäkin julkaistu, myös nopeampaa tempoa edustava "Crazy Train" on noussut vuosien myötä Osbournen suosituimpiin kuuluvaksi kappaleeksi. Rhoadsin soolo kappaleessa on hänen tunnetuimpiaan ja arvostetuimpiaan.lähde?
"Goodbye to Romance" on rauhallinen, akustisvoittoinen balladi. Kappaleen nimi tulee Everly Brothersin kappaleesta "Bye Bye Love".[4] Lyriikat liittyvät Osbournen lähtemiseen Black Sabbathista.[4] "Dee" on Rhoadsin lyhyt akustinen improvisaatio, jonka nimi tulee D-sävellajista ja hänen äidistään (Delores Rhoads).[4]
"Suicide Solution" on keskitempoinen, raskaan riffin ja kosketinsoittimien myötä kulkeva kappale, jonka aiheena on alkoholin väärinkäyttö. Ozzy Osbourne on vuosien aikana kertonut kappaleen kertovan AC/DC:n laulajasta Bon Scottista, joka menehtyi helmikuussa 1980, mutta kappaleen sanoittajan Bob Daisleyn mukaan hän kirjoitti sen Ozzylle itselleen "varoitukseksi", koska Osbournella oli paha alkoholiongelma noihin aikoihin.[6][8] Kappale sai kyseenalaista julkisuutta 1980-luvun puolivälissä kun amerikkalaisteini teki itsemurhan ja oli tiettävästi kuunnellut kappaletta sitä ennen. Pojan vanhemmat nostivat oikeusjutun Osbournea kohtaan ja väittivät kappaleesta löytyvän itsemurhaan yllyttäviä kehotuksia. Juttu hylättiin myöhemmin oikeudessa. Osbournen mukaan kappale on Bon Scottin innoittama.[9]
Albumin tunnetuimpia kappaleita on "Mr. Crowley". Se alkaa Aireyn kosketinsoitin-introlla ja kappaleen neo-klassisvaikutteinen kitarasoolo on yksi Rhoadsin kehutuimmista sooloista. Lyriikoiden aiheena on maagikko Aleister Crowley.[4] Gootti-henkisen intron kehitteli alun perin yhtyeen harjoituksissa vieraillut kosketinsoittaja Bill Hunt, ja Don Airey muokkasi sen lopulliseen muotoon nauhoituksissa.[5][6]
Suoraviivaisesti rokkaavan "No Bone Movies"in aiheena ovat pornofilmit, joista kitaristi Randy Rhoads käytti termiä "bone movies".[4][10]
"Revelation (Mother Earth)" on hidas, tunnelmallinen kappale, jossa Aireyn piano ja kosketinsoittimet ovat vahvasti esillä. Se sisältää kuitenkin nopeamman loppuosion. Albumin päättää nopeatempoinen "Steal Away (The Night)". Sessioissa nauhoitettiin myös singlen b-puolena julkaistu kevyempi "You Lookin' at me Lookin' at You".lähde?
Blizzard of Ozz julkaistiin Isossa-Britanniassa syyskuussa 1980 ja se nousi heti Brittien albumilistalla top-10:neen (sij. 7). Singlenä julkaistiin "Crazy Train", b-puolenaan studiokappale "You Lookin' at Me Lookin' at You". Single nousi sijalle 49. Albumin kannessa on kuva Osbournesta makaamassa risti kädessään ilmeisesti kirkon lattialla. Kannessa Osbournen nimi on isolla ja "Blizzard of Ozz" pienellä, joka antaa ymmärtää että kyseessä on Osbournen soololevy, vaikkakin yhtye tunnettiin nimellä Blizzard of Ozz tuohon aikaan. Bob Daisleyn mukaan levyn julkaisun aikaan yhtyeen managerointia hoitamaan tullut Don Ardenin tytär Sharon Arden markkinoi yhtyettä nimenomaan Osbournen sooloprojektina.lähde?
Albumi sai hyvän vastaanoton Britanniassa. Osbournella riitti faneja edelleen Sabbath-vuosilta ja Randy Rhoadsin kitarointi herätti ihastusta yleisössä. Maassa oli menossa myös heavy metalin uusi nousukausi (NWOBHM), ja hevimusiikki oli jälleen pinnalla muutaman heikomman vuoden jälkeen. Yhtye teki syksyllä kiertueen Britanniassa albumin promoamiseksi ennen kuin ryhtyi levyttämään seuraavaa albumia. Kiertueen aikana julkaistiin live-ep "Mr. Crowley", joka sisälsi kyseisen kappaleen live-version sekä "You Said it All"-nimisen uuden, soundcheckissä nauhoitetun kappaleen ja lisäksi "Suicide Solutionin" live-version.lähde?
Albumi julkaistiin Pohjois-Amerikassa maaliskuussa 1981. Yhtye kiersi siellä uudistuneella kokoonpanolla (Tommy Aldridge ja Rudy Sarzo korvasivat Kerslaken ja Daisleyn) keväästä syksyyn 1981 ja pikkuhiljaa esiintymisareenat kasvoivat isommiksi ja albumin myynti nousi kun Osbournen kyseenalaisetkin lavan ulkopuoliset tempaukset ja Rhoadsin taiturimainen kitarointi alkoivat saada huomiota. Korkeimmillaan albumin nousi sijalle 21. Billboardin listalla ja single "Crazy Train" sijalle 9. Billboardin Rock Tracks-listalla. Albumi on myynyt tähän päivään mennessä yli 4-kertaista platinaa Pohjois-Amerikassa.[3]
Bob Daisley ja Lee Kerslake olivat haastaneet Osbournet oikeuteen maksamattomista korvauksista liittyen Blizzard of Ozz- ja Diary of a Madman-albumeihin 1990-luvun lopulla. Tästä suuttuneena Osbournen manageri ja vaimo Sharon Osbourne julkaisi albumit vuonna 2002 uudelleen korvaamalla Daisleyn ja Kerslaken osuudet Osbournen silloisella rytmisektiolla (rumpali Mike Bordin ja basisti Robert Trujillo). Julkaisut saivat kriittisen vastaanoton niin faneilta kuin kriitikoiltakin ja myös Ozzy Osbourne kertoi itsekin myöhemmin vastustaneen uudelleennauhoittamista.[6][7]
Vuonna 2011 albumit julkaistiin uudelleen alkuperäisinä versioina ja bonuskappalein varustettuina.lähde?
) linkki
) linkki[vanhentunut linkki]
)Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
