Biseksuaalisuus tarkoittaa seksuaalista suuntautumista, jossa henkilö kokee seksuaalista mielenkiintoa kumpaakin sukupuolta kohtaan.[1][2][3][4][5] Setan sateenkaarisanastossa biseksuaalin kuvataan kokevan seksuaalista tai emotionaalista vetovoimaa sekä samaa että eri sukupuolta olevia kohtaan.[6] American Psychological Associationin määritelmän mukaan biseksuaali kokee vetoa useampaa kuin yhtä biologista sukupuolta tai sosiaalista sukupuolta kohtaan.[7] Biseksuaalisuus on tätä merkitsevä seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaali-identiteetti.
Seksuaaliseen suuntautumiseen vaikuttanevat sekä perintö-, hormoni- että ympäristötekijät. Tutkijat suosivat nykyään varsinkin biologisia selityksiä. Yhtä, yleisesti hyväksyttyä selitysmallia ei kuitenkaan ole. Biseksuaalisuus ei ole valinta, ja useimmilla henkilöillä seksuaalinen suuntautuminen kehittyy jo varhaislapsuudessa eikä sittemmin muutu.[8] Seksuaalisten suuntautumisten rajat ovat kuitenkin jossain määrin keinotekoisia,[9] ja ihmisen seksuaali-identiteetti voi elämän aikana muuttua.[8]
Biseksuaalisuutta esiintyy monissa eri kulttuureissa ja monilla eri eläinlajeilla. Käsite ”biseksuaalisuus” keksittiin kuitenkin vasta 1800-luvulla, jolloin sillä viitattiin sukupuolettomuuteen tai kaksineuvoisuuteen. Nykyisen merkityksensä sana sai 1900-luvulla. Biseksuaalisuutta pidettiin pitkään Sigmund Freudin vaikutuksesta kypsymättömänä seksuaalisuuden muotona tai epävarmuutena omasta identiteetistä, ja toisinaan biseksuaalisuuden olemassaolo kiistettiin kokonaan. Vasta aivan 1900-luvun lopulla biseksuaalinen identiteetti sai laajan tunnustuksen länsimaissa.[5]
Biseksuaalisuus on naisilla selvästi miehiä yleisempää. Naisista noin 1 % ja miehistä noin 0,5 % kokee yhtä paljon vetoa molempiin sukupuoliin. Huomattavasti suurempi osa väestöstä on enimmäkseen heteroseksuaalista, mutta on kiinnostunut myös omasta sukupuolestaan.[10] Kaikista ihmisistä 46 prosenttia on raportoinut reagoineensa samaan sukupuoleen tavalla, joka on biseksuaalinen. Siten biseksuaalisuutta voi pitää yhtä yleisenä kuin heteroseksuaalisuutta.[11]
Kuvaus
Biseksuaali kokee eroottista, seksuaalista, sosiaalista tai emotionaalista vetoa sekä miehiä että naisia kohtaan.[12][9][13] Vaihtoehtoisen määritelmän mukaan biseksuaali kokee vetoa useampaa kuin yhtä biologista sukupuolta tai sosiaalista sukupuolta kohtaan.[6][7]
Biseksuaali voi elämänsä aikana olla parisuhteessa sekä oman että vastakkaisen sukupuolen edustajiin.[9] Biseksuaalisuden määritelmä ei kuitenkaan ole täysin selkeä, ja biseksuaalisia seksuaalifantasioita saattaa esiintyä myös henkilöillä, jotka määrittelevät itsensä täysin hetero- tai homoseksuaalisiksi.[14] Tutkijat ovat erimielisiä siitä, riittääkö esimerkiksi yksi homoseksuaalinen kokemus elämän aikana määrittelemään muuten heteroseksuaalista henkilöä biseksuaaliksi.[15] Seksuaalinen suuntautuminen voi ilmetä seksuaalisessa käyttäytymisessä, mutta myös tunteiden ja romantiikan tasolla.[9]
Seksuaalisen suuntautumisen vaihtelua on yritetty selittää monin tavoin. Todennäköisesti mikään yksittäinen seikka ei riitä selitykseksi, vaan seksuaalinen suuntautuminen kehittyy perintö-, hormoni- ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Viime vuosikymmeninä asiantuntijat ovat suosineet varsinkin biologisia selitysmalleja. Kohdunaikainen hormonialtistus lienee ainakin osatekijä. Seksuaalinen suuntautuminen vakiintuu yleensä jo varhaislapsuudessa eikä sittemmin juuri muutu. Biseksuaalisuus ei ole valinta. Usein nuori henkilö kuvailee sanalla ”biseksuaalinen” ensin kokemaansa seksuaalista mielenkiintoa. Biseksuaalinen identiteetti omaksutaan toisinaan vasta vuosia myöhemmin.[8] Seksuaaliset suuntautumiset ovat kuitenkin jossain määrin keinotekoisia luokkia ja niiden rajat joustavia. Elämänsä aikana ihminen voi liikkua näiden rajojen yli.[9]
Biseksuaalit ja homoseksuaalit ovat kaikissa maailman maissa vähemmistönä. Miehet ovat useammin homoseksuaalisia kuin biseksuaalisia, kun taas naiset kokevat useammin vetoa molempiin sukupuoliin. Vuonna 2016 julkaistu tutkimus (Bailey ym.) teki koontia aiemmista länsimaissa tehdyistä tutkimuksista. Sen mukaan miehistä noin 0,5 % ja naisista noin 1 % kokee yhtä paljon vetoa molempiin sukupuoliin. Huomattavasti suurempi osa väestöstä on enimmäkseen heteroseksuaalista mutta kokee vetoa myös omaan sukupuoleensa: miehillä luku on 4 % ja naisilla 10 %. Sekä miehistä että naisista noin 0,5 % on enimmäkseen homoseksuaaleja mutta kokee vetoa myös vastakkaiseen sukupuoleen. Erilaisten seksuaalisten suuntautumisten suhteellinen osuus väestöstä ei todennäköisesti juurikaan vaihtele ajan ja paikan suhteen.[10]
Historia
Käsitteen alkuperä
Biseksuaalisuudella on historian saatossa tarkoitettu monia erilaisia ilmiöitä. Alun perin termi yleistyi 1800-luvun biologian sanastossa, jossa sillä viitattiin sikiön kaksineuvoisuuteen. Charles Darwin arveli selkärankaisten kaukaisen kantaisän olleen kaksineuvoinen, ja myös ihmissikiön katsottiin olevan kehityksensä alussa ”biseksuaalinen”. Sukupuolten eriytymistä pidettiin kehittyneen organismin merkkinä, kun taas toisiaan muistuttavat sukupuolet olivat alempien ihmisrotujen ja eliöiden ominaisuus. Vuosisadan jälkipuoliskolla Havelock Ellis ja Richard von Krafft-Ebing selittivät homoseksuaalisuuden kehityshäiriöksi, jossa yksilö on jumiutunut tai taantunut biseksuaaliselle kehitysasteelle. Biseksuaalisuus sinänsä ei siis ollut identiteetti tai seksuaalinen suuntautuminen vaan lähtötilanne, joka myöhemmin kehittyi joko homo- tai heteroseksuaalisuudeksi.[5]
Sigmund Freud rakensi psykoanalyyttisen teorian oletukselle biseksuaalisuuden alkukantaisuudesta. Freudin mukaan biseksuaalisuus sanan sukupuolettomassa merkityksessä ei ollut pelkästään biologinen vaan myös psykologinen lähtötilanne. Oidipuskompleksin myötä ihminen kehittää selkeämmin maskuliinisen tai feminiinisen identiteetin ja seksuaalisuuden. Sukupuolettomuuden ohella Freud käytti biseksuaalisuutta myös nimityksenä seksuaaliselle suuntautumiselle, jossa henkilö kokee kiihottaviksi sekä miehet että naiset. Freudin mukaan ihminen tuntee seksuaalista vetoa vain vastakkaiseen sukupuoleen. Siksi biseksuaalien sukupuoli-identiteetti oli Freudin mukaan alati muuttuva.[5]
Jenny Kangasvuon (2014) mukaan Ellis, Freud ja Alfred Kinsey ”luonnostelivat sen puhetavan, jolla biseksuaalisuutta käsitellään, ja johon nykyinenkin tapa puhua biseksuaalisuudesta juontaa juurensa ja joka on tunnistettavissa myös suomalaisessa biseksuaalisuuskeskustelussa.”[16] Myös Darwin ja käsitykset biologisesta biseksuaalisuudesta vaikuttivat asenteisiin, vaikka niillä tarkoitettiin eri asiaa kuin eroottisella biseksuaalisuudella: ”Biseksuaalisuus sekä ruumiillisena että halullisena ilmiönä rakentui evoluutioteoriassa merkitsemään kehittymättömyyttä ja primitiivisyyttä. Biseksuaalisuuden käsite on olennainen länsimaisen sivistyneen (civilised) seksuaalisuuden rakentumisen kannalta olemalla sen kehittymätön ja primitiivinen edeltäjä niin lajinkehityksessä, alkionkehityksessä kuin kulttuurinkin kehityksessä.”[17]
Psykoanalyysin käsitteestä identiteetiksi
Sigmund Freud kuoli vuonna 1939, ja seuraavina vuosina hänen käsityksensä biseksuaalien sukupuolettomuudesta hylättiin sekä psykoanalyysin että psykiatrian saralla. Noin vuosina 1940–1970 seksuaalisuuden tutkimus keskittyi ympäristötekijöihin ja sopeutumiseen. Vallitsevan näkemyksen mukaan biseksuaalisuus oli epävakaa ”bipotentiaalinen” tila, jonka oletettiin normaalisti kehittyvässä seksuaalisuudessa ennen pitkää kypsyvän joko homo- tai heteroseksuaalisuudeksi. Monet aikakauden psykoanalyytikot pitivät mahdottomana, että ihminen voisi todella kiihottua sekä miehistä että naisista. Heteroseksuaalisuutta pidettiin ihmisen luonnollisena olotilana ja homoseksuaalisuutta poikkeamana, jonka aiheutti kuormitus, mielisairaus, sopivien kumppanien puute tai muu häiriötekijä. Biseksuaalisuuden olemassaolo kiistettiin siten kokonaan, koska se ei mahtunut binäärisen seksuaalisuuden malliin. Sosiologiassa biseksuaalisuuden käsite oli hyväksytympi, koska sillä voitiin kuvata verrattain yleistä seksuaalisen käyttäytymisen muotoa.[5]
Alfred Kinsey esitti vuonna 1948 julkaisemassaan tutkimuksessa, että biseksuaalisuus oli olennainen osa ihmislajin käyttäytymistä. Kinseyn mukaan 46 prosenttia miehistä ja 14 prosenttia naisista oli aikuisiällä harjoittanut sekä hetero- että homoseksuaalista seksiä. Tämän perusteella hän katsoi, että homoseksuaalisuus ja heteroseksuaalisuus eivät olleet mielekkäitä luokkia, vaan ihmisen seksuaalisuus muodosti jatkumon ja yksittäisen ihmisen seksuaalisuus oli yksinkertaisesti tilastollisen vaihtelun ilmentymä. Hän myös esitti seitsemänkohtaisen mittarin, jonka toisessa ääripäässä oli mielenkiinto pelkästään vastakkaiseen sukupuoleen ja toisessa ääripäässä mielenkiinto pelkästään omaa sukupuolta kohtaan.[5]
Kinseyn tutkimusta on myöhemmin kritisoitu voimakkaasti. Metodologisista puutteistaan huolimatta tutkimus teki kuitenkin ensimmäistä kertaa tiettäväksi biseksuaalisen käyttäytymisen yleisyyden. 1900-luvun jälkipuoliskolla tutkimus on yhä useammin kiistänyt tiukkarajaisten seksuaalisten suuntautumisten olemassaolon ja korostanut seksuaalisuuden monimuotoisuutta ja kulttuurisidonnaisuutta. 1900-luvun jälkipuoliskolla tutkimus osoitti, että biseksuaalisuutta esiintyy monilla eri eläinlajeilla ja monissa eri kulttuureissa. Biseksuaalisuuden olemassaolon kiistäminen oli silti yleistä vielä 1970-luvullakin, ja siihen suhtauduttiin epäkypsänä seksuaalisuuden muotona tai epävarmuutena omasta identiteetistä. Biseksuaalit eivät jääneet marginaaliin pelkästään valtakulttuurissa vaan myös homo-, lesbo- ja feministiaktivistien keskuudessa.[5]
Biseksuaalisuus identiteettinä sai länsimaissa laajan tunnustuksen vasta aivan 1900-luvun lopulla.[5] Suhtautuminen seksuaalivähemmistöjä kohtaan on muuttunut suvaitsevammaksi, ja samalla biseksuaalina itseään pitävien henkilöiden määrä on kasvanut.[3]
Merkityksen laajeneminen
Biseksuaalisuuden käsite on 2000-luvulla murroksessa, eikä sen merkityksestä olla yksimielisiä. Kirjaimellisesti termi perustuu edelleen käsitykseen binäärisestä sukupuolisuudesta, miehestä ja naisesta, mihin viittaa termin etuliite bi-, ’kaksi’. Biseksuaalilla onkin perinteisesti tarkoitettu henkilöä, joka kiinnostuu sekä miehistä että naisista. Kun sukupuolen käsite on nykyaikana moninaistunut tarkoittamaan useampaa kuin kahta sukupuolta, jotkut ovat hylänneet biseksuaalisuuden käsitteen binäärisyyden ja alkaneet tarkoittaa biseksuaalisuudella kiinnostusta ”kahteen tai useampaan sukupuoleen”. Toiset ovat puolestaan halunneet luopua koko käsitteestä ja korvata sen panseksuaalisuuden käsitteellä, johon toisaalta kuuluu myös kiinnostus transihmisiin ja kaikkiin muihinkin sukupuoliryhmiin. Jotkut ovat ottaneet itsestään käyttöön muita nimityksiä, kuten queer, siihen asti kunnes pääsevät itse selvyyteen omasta seksuaalisuudestaan. Jotkut kutsuvat itseään biseksuaaliksi vain puhuessaan binäärisen sukupuolikäsityksen kannattajan kanssa mutta muilla nimityksillä gender-teoriaa tuntevien seurassa. Koska biseksuaalisuudella on binäärisenä käsitteenä pitkä historia identiteettinä, jotkut biseksuaalit pyrkivät nykyisinkin säilyttämään termin merkityksen alkuperäisenä.[18]
Suomessa
Homoseksuaalinen identiteetti mahdollistui Suomessa toisen maailmansodan jälkeen,[19] ja samansukupuolinen haureus poistui rikoslaista 1971.[20] Biseksuaalisuus oli 1970- ja 1980-luvuilla kuitenkin lähinnä lääketieteellinen ja seksuaalivähemmistöpoliittinen termi.[21] Biseksuaaleiksi kutsuttiin enimmäkseen miehiä, jotka julkisesti seurustelivat tai olivat avioliitossa naisen kanssa, mutta jotka yksityisesti harrastivat samansukupuolisia suhteita. Yleensä määritelmän antoi joku ulkopuolinen, ja vain harva kuvaili itseään biseksuaaliksi. Biseksuaalisuutta käsiteltiin julkisuudessa lähinnä sen aiheuttaman huolen kautta.[22] Biseksuaalinen identiteetti mahdollistui Suomessa vasta 1990-luvun alussa, jolloin käsitteen identiteettipoliittinen merkitys kasvoi.[21]
Biseksuaalisuuden historiaa Suomessa tutkineen Jenny Kangasvuon mukaan biseksuaalisuuteen liitetyt mielikuvat olivat 1900-luvun jälkipuoliskolla kahtalaiset. Biseksuaaleja pidettiin yliseksuaalisina, ja heidän himonsa oletettiin kohdistuvan kehen tai mihin tahansa. Toisaalta biseksuaalisuus kuvattiin yleisinhimilliseksi ilmiöksi, joka luonnehtii kaikkia ja kaikkien seksuaalisuutta. Jälkimmäistä assosiaatiota hyödynsivät seksuaalivähemmistöjen etujärjestöt, jotka pyrkivät tekemään homoseksuaalisuutta ymmärrettävämmäksi ja perustelemaan sen hyväksyttävyyttä. 1990-luvulta alkaen biseksuaalisuutta yritettiin kuvata aiempaa neutraalimmin ja media pyrki valistamaan yleisöä asian suhteen. Korostettiin, että biseksuaalisuus ei ole pelkästään seksuaalista mielenkiintoa, vaan siihen kuului romanttinen rakkaus ja kyky sitoutua parisuhteeseen. Valtamedia halusi kuvata biseksuaalisuuden normaalina seksuaalisuuden muotona, mutta samalla se jatkuvasti kuitenkin myös selitteli ja hämmästeli ilmiötä.[23]
Vuosituhannen vaihteesta lähtien biseksuaalisuus on esiintynyt mediassa aiempaa enemmän ja myönteisemmässä valossa. Toisaalta se on kuvattu seksuaalisen vapautumisen aikaansaamana uutena ja trendikkäänä ilmiönä. Biseksuaalisuus itsessään ei ole muoti-ilmiö, mutta median kiinnostus sitä kohtaan on tehnyt ilmiötä tunnetummaksi ja biseksuaaliksi identifioitumisen hyväksyttävämmäksi.[23] Usein media kuvaa biseksuaalisuutta nuorten, naimattomien naisten kautta.[24] 2010-luvulla biseksuaalisuuden esitystapa on viihteellistynyt,[21] ja populaarikulttuurissa on nähty yhä enemmän biseksuaalisia henkilöhahmoja.[25]
Suomessa biseksuaalisuutta ovat Kangasvuon lisäksi tutkineet sosiaalipsykologi Annukka Lahti, sosiaalitieteilijä Irma Lehtonen sekä kirjallisuudentutkija Pauliina Haasjoki. Näistä Lahti[26] ja Lehtonen[27] tutkivat biseksuaalien parisuhteita ja Haasjoki biseksuaalisuutta ja ambivalenttiutta suomalaisessa kirjallisuudessa[28].
Syrjintä
Muiden seksuaalivähemmistöjen tavoin biseksuaalit voivat joutua syrjinnän kohteeksi, ja samaa sukupuolta edustaviin pareihin kohdistuu erilaisia ennakkoluuloja, bifobiaa. Tämä voi aiheuttaa haittaa fyysiselle tai henkiselle terveydelle. Biseksuaaliset nuoret oireilevat psyykkisesti muita useammin, käyttävät tavallista enemmän päihteitä ja yrittävät itsemurhaa selvästi heteroseksuaaleja useammin.[8]
Jenny Kangasvuon mukaan biseksuaaleihin kohdistuu ennakkoluuloja myös muiden seksuaalivähemmistöjen taholta. Voidaan esimerkiksi väittää, että ”biseksuaali ei vain osaa päättää, onko homo vai hetero”. Biseksuaalisuus voidaan selittää myös ohimeneväksi muoti-ilmiöksi tai kokeiluvaiheeksi. Lisäksi biseksuaaleihin kohdistuu stereotypia hillittömästä seksuaalisuudesta sekä kyvyttömyydestä sitoutua yhteen kumppaniin.[29]
Amerikkalaiset biseksuaalit eivät pidä identiteettiään yhtä tärkeänä kuin homomiehet tai lesbot.[30]
Eläinmaailmassa
Biseksuaalisuutta esiintyy myös eläinmaailmassa. Lähes kaikki bonobot ovat biseksuaalisia, ja noin 75 prosenttia bonoboiden harjoittamasta seksistä ei liity lisääntymiseen.[31] Myös delfiinien on havaittu harjoittavan biseksuaalista seksiä.[32]
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
