Belgiansininen

Belgiansininen on lihakarjarotu, joka on kehitetty lähinnä keskisessä ja itäisessä osassa Belgiaa. Eläin on pienipäinen ja rakenteeltaan sirohkoluinen, mutta lihasmassaa on runsaasti; sen teurasprosentti voi olla jopa 80 prosenttia^[1] (muilla roduilla parhaimmillaankin noin 65 prosenttia^[2]). Erityisen silmiinpistävä piirre on niin sanottu kaksoislihaksikkuus^selvennä. Rotu on saanut nimensä väristään, joka on valkoisen ja sinimustan kirjava.^[1]

Tämä artikkeli käsittelee nautarotua. Belgian Blue voi tarkoittaa myös likööricocktailia.

Belgiansininen
Käyttötarkoitus:	liharotu
Alkuperä ja nimet
Alkuperämaa:	Belgia
Rodun syntyaika:	1800-luku
Polveutuminen:	paikalliset kannat ja shorthorn; ehkä charolais
Kantakirja perustettu:	1973
Muita nimityksiä:	Belgian Blue, Blue Pied, Blanc Bleu Belge, Race de la Moyenne et Haute Belgique
Esiintyminen
Merkitys Suomessa:	Lihajalostajien toimesta kielletty
Ominaisuudet
Sarvet:	sarvellinen
Paino:	sonnit 1 300 kg, lehmät 700 kg
Värit:	valkoinen, sinimusta, kirjava
Teuraana:	jopa 80 %
Aiheesta muualla
Belgiansininen Commonsissa
Infobox OK

Historia

Belgiansininen kehittyi Belgian keski- ja yläosissa 1800-luvulla, kun paikallista karjaa risteytettiin brittiläisten shorthorn-rodun ja mahdollisesti charolais-rodun kanssa. Alun perin rodussa oli sekä lypsy- että lihalinja. Nykymuotoonsa rodun kehitti 1950-luvulla professori Hanset, joka työskenteli Liègen provinssissa keinosiemennyskeskuksessa.^[3][4]

Ominaisuudet

Nykyisin rotu on hyvin pitkälle jalostettu, mistä on syntynyt eläimen terveydelle vakavia ongelmia. Lihasmassa on niin suuri, etteivät eläimen luut välttämättä kestä sitä. Vasikat ovat syntyessään pieniä ja siroja ja risteytyskäytössä syntyvät helposti, minkä vuoksi belgiansininen on erittäin suosittu rotu risteytykseen. Suurimmat ongelmat poikimisessa johtuvat kuitenkin emon suurista peräpään lihaksista eli poikimavaikeuksia on ainoastaan puhdasrotuisilla. Hyvin usein ensimmäistä kertaa poikivalle emolle joudutaan tekemään keisarileikkaus. Kaksoislihaksisuus periytyy risteytysjälkeläisiin.^[5][6]

Liha

Kaksoislihaksikkuuden^selvennä aiheuttaa poikkeama myostatiinihormonin tuotantoon vaikuttavassa geenissä. Muuntunut myostatiini ei kykene normaalilla tavalla rajoittamaan lihaskasvua. Mutaatio säilytetään rodussa linjajalostuksella. Se häiritsee myös rasvan varastoitumista, mistä johtuen rodun liha on erittäin vähärasvaista.^[7]

Eurooppalaisten kokkien järjestö Euro-Toques ilmoitti vuonna 1998 boikotoivansa rodun lihaa gastronomisesti turhana tuotteena.^[8]

Belgiansinisen peräpää.

Levinneisyys

Belgiansinistä kasvatetaan ympäri maailmaa muun muassa Euroopassa, Brasiliassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa.^[9] Suomessa rotua käytetään risteytyskäyttöön, mutta puhdasrotuisia eläimiä Suomessa ei ole. Rodun eläimiä ja alkioita ei ole tuotu Suomeen.^[5] Suomen Eläinlääkäriliitto, MTK ja monet muut järjestöt ovat ottaneet kielteisen kannan rodun kasvattamisesta Suomessa.^[5][6][10] Rodun lihaa myydään Suomessakin, ja sitä tuodaan Suomeen paljon Brasiliasta ja jonkin verran EU:n alueelta, mutta rodun nimeä ei mainita lihaa myytäessä.^[11]