Bedžat ovat Sudanissa, Eritreassa ja Egyptissä asuva kuušilaista bedžan kieltä puhuva kansa[2]. He asuttavat alueita Niilin ja Punaisenmeren välissä. Heidät voidaan jakaa useampaan alaryhmään, joista suurimmat ovat ababdat, amararit, beni-amerit ja tigret. Bedžoja on arviolta 800 000[3] - 1 300 000[2].
Bedžat ovat asuttaneet perinteistä asuinseutuaan ainakin 5 000 vuotta. Heistä on mainintoja historiallisissa egyptiläisissä, roomalaisissa ja kreikkalaisissa kirjallisissa lähteissä. 5 000 - 3 000 vuotta sitten heidän alueensa olivat tärkeä kullan lähde egyptiläisille. 100-luvulla jaa. eteläiset bedžat joutuivat Aksumin kuningaskunnan alaisuuteen. Tällöin osa eteläisistä bedžoista omaksui tigrinjan kielen. 600-luvulla he kääntyivät kristinuskoon, mutta islamin vaikutus alueella alkoi jo 640-luvulla. Suurin osa bedžoista kääntyi islamiin 1300-lukuun mennessä. Osa bedžoista ja etenkin hadendowat osallistuivat vuonna 1882 alkaneeseen mahdistikapinaan mahdistien puolella. Osa bedžoista, amararit ja bisharit, osallistuivat sotaan brittien ja egyptiläisten joukkojen puolella. Nämä kärsivät tappion mahdisteille Tofrekin taistelussa vuonna 1885. Brittien ja egyptiläisten onnistui kuitenkin kukistaa mahdistit vuoteen 1898 mennessä. Sudan itsenäistyi vuonna 1956 ja vuonna 1978 aloitettiin bedžojen alueella sijainneen Port Sudanin suuret modernisointi- ja laajentamistyöt. Eritrea itsenäistyi vuonna 1993.[3] Egyptin bedžat ovat arabilaistuneet voimakkaasti[2]. Sittemmin bedžat ovat osallistuneet Sudanin sisällissotaan etelän puolella. Bedžojen sissiryhmät ovat muun muassa tehneet iskuja öljyputkia vastaan. Bedžojen mielestä heidän alueensa on jätetty köyhyyteen ja Sudanin hallitus on ajanut omaa näkemystään islamista väkivaltaisesti tehden hyökkäyksiä bedžojen moskeijoita ja uskonnollisia kouluja vastaan.[4]
Elinkeinot
Bedžat ovat perinteisesti olleet paimentolaisia, jotka kasvattivat lampaita, vuohia ja lehmiä. Bisharit erikoistuivat kamelien kasvatukseen. Eläimistä saatiin maitoa, voita ja lihaa. Miehet suorittivat karjanhoidon naisten viljellessä maata. Pääasialliset viljelyskasvit olivat durra ja puuvilla. Paimentolaisuus vaihteli eri ryhmissä, jotkin ryhmät olivat liikkeellä koko ajan, kun taas toiset liikkuivat kausiluontoisesti. Viime aikoina Sudanin hallinto on yrittänyt saada bedžoja asettumaan paikoilleen. Monet bedžat ja etenkin hadendowat ovatkin asettuneet maanviljelijöiksi. Marebjoen alueen puuvillanviljelys onkin pääasiassa bedžojen hallinnassa. Lisäksi monet bedžat ja etenkin amararit ovat siirtyneet Port Sudanin alueelle karjaa kasvattamaan ja työskentelemään satamassa.[5]
Yhteiskunta
Eri bedžaryhmillä on erilainen sosiaalinen järjestelmä. Jotkin ryhmät koostuvat yhdestä tai useammasta perheryhmästä, joita johtaa ryhmän kokenein mies. Jotkin, kuten esimerkiksi tigret, ovat jakaantuneet selvästi eri yhteiskuntaluokkiin, kuten ylhäisöön ja rahvaaseen. Bedžoilla oli aikoinaan maine hyvinä sotureina. Heidän perinteisen miekkamallinsa on uskottu olevan peräisin Euroopasta ja tulleen alueelle ristiretkien aikana.[5]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
