järvi Burjatian tasavallassa, Venäjällä From Wikipedia, the free encyclopedia
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Baikaljärvi[2] tai Baikal[2] (ven. О́зеро Байка́л, Ozero Baikal) on Venäjällä Itä-Siperian eteläosassa, lähellä Mongolian rajaa sijaitseva maailman syvin järvi. Hallinnollisesti järvi sijoittuu Burjatian tasavaltaan ja Irkutskin alueelle.[3] Järven pinta on 456 metriä merenpinnan tason yläpuolella. Baikaljärven suurin syvyys on noin 1 642 metriä. Baikal on Aasian toiseksi suurin järvi. Se on tilavuudeltaan maailman suurin makean veden järvi ja sisältää noin 26 prosenttia maailman makean veden järvien veden yhteismäärästä ja 22,5 prosenttia kaikesta sulasta makeasta pintavedestä.[4] Baikaljärvi liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1996.
| Baikaljärvi | |
|---|---|
.jpg) Baikaljärvi |
|
| Valtiot | Venäjä |
| Paikkakunta | Burjatia, Irkutskin alue |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Angara |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 456 m |
| Pituus | 636 km |
| Leveys | 79 km |
| Rantaviiva | 2 100 km |
| Pinta-ala | 31 722 km2 |
| Tilavuus | 23 615,39 km3[1] |
| Keskisyvyys | 758 m |
| Suurin syvyys | 1 642 m |
| Valuma-alue | 560 000 km2 |
 Baikaljärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Baikal on myös maailman vanhimpia järviä. Baikaljärvi muotoutui vanhasta hautavajoamasta ja on siksi pitkä ja kapea.[5] Baikaljärven eläimistö on muotoutunut erilaiseksi kuin muualla. Sieltä tunnetaan yhteensä 2 500 kasvi- tai eläinlajia, joista yli puolet on kotoperäisiä.
Baikaljärvi on vuorten ympäröimä vajoamalaakso. Järvi on 636 kilometriä pitkä ja keskimäärin 48 kilometriä leveä.[5] Sen pinta-ala on 31 722 neliökilometriä,[6] ja se on pinta-alaltaan maailman seitsemänneksi suurin järvi. Se on maailman syvin järvi, ja siinä on yli viidennes maailman kaikesta sulasta makeasta vedestä.[7] Sen syvin kohta on 1 642 metrin syvyydessä 1 186,5 metriä merenpinnan tason alapuolella. Järven tilavuus on 23 615,390 kuutiokilometriä.[6]
Baikaljärveä reunustaa yli 2 000 metriin kohoavia vuoristoja. Sen länsipuolella ovat kapea Primorjevuoristo ja Baikalvuoristo. Idässä ovat Barguzinvuoristo ja Ulan-Burgasy, etelässä Hamar-Daban.[7]
Järven iäksi on arvioitu 25–30 miljoonaa vuotta[8], ja se on näin yksi maailman vanhimmista järvistä.[9]
Baikaljärvessä on 27 saarta, joista suurin, Olhon,[5] on pinta-alaltaan 730 neliökilometriä.[10]
Baikaljärveen laskee yli 330 jokea, joista suurimpia ovat Selenga, Ylä-Angara, Barguzin,[5] Turka, Snežnaja ja Sarma. Baikaljärven laskujoki on Angara,[5] joka yhtyy Jeniseihin, joka puolestaan lopulta laskee Pohjoiseen jäämereen.
Baikaljärven ympäristössä vallitsee mannerilmasto, ja siksi alueen lämpötila vaihtelee merkittävästi vuodenajan mukaan. Talvet ovat pitkiä, kuivia ja kylmiä. Tammikuun päivän keskilämpötila on −25 astetta ja heinäkuun +18 astetta. Baikaljärvi vaikuttaa selvästi ympäristönsä ilmastoon, koska vesi lämpenee ja kylmenee hitaasti. Järven rannoilla lämpötila voi olla talvisin jopa viisi astetta korkeampi ja kesäisin viisi astetta matalampi kuin hieman kauempana sisämaassa.[7]
Vuosittainen sademäärä järven pohjoisosassa on 200–350 millimetriä ja eteläpäässä 500–900 millimetriä. Pääosa sateista tulee kesämyrskyjen aikana. Sumuja on keväisin ja syksyisin.[7]
Talvisin kylmät mannertuulet puhaltavat järvelle lounaasta, kesäisin taas tuulen suunta on järveltä mantereelle. Vuoristoista puhaltavat tuulet voivat olla myrskyisiä ja saada aikaan järvelle voimakasta aallokkoa.[7]
Vain muutamassa järvessä on yhtä monta kasvi- ja eläinlajia kuin Baikaljärvessä. Baikaljärvestä ja sen lähiympäristöstä on tunnistettu 1 085 kasvia ja yli 1 500 eläinlajia. Näistä yli 80 prosenttia elää vain Baikaljärven alueella. Kuuluisin kotoperäisistä eläimistä on baikalinhylje (Phoca sibirica). Toinen paikallisesti tärkeä laji on siiansukuinen kala omulsiika (Coregonus autumnalis migratorius), jota sitäkin tavataan ainoastaan Baikaljärvessä. Määrällisesti runsaimpia kaloja ovat rasvasimppu (Comephorus baicalensis) ja pikkurasvasimppu (Comephorus dybowskii), jotka elävät ulappavedessä 700–1 600 metrin syvyydessä ja ovat baikalinhylkeen pääravintoa.[11]
Baikaljärven rannalla on vain vähän asutusta. Suurin osa ihmisen aiheuttamasta kuormituksesta tulee Selengajoen mukana.lähde?
Järvi on alkanut houkutella matkailijoita, etenkin koronapandemian matkustusrajoitusten aikana sinne tuli paljon venäläisiä. Turistit majoittuvat usein Olhon-saareen, jossa ei ole viemäröintiä.[12]
Baikaljärven etelärannalle Baikalskiin rakennettiin vuonna 1966 suuri sellu- ja paperitehdas. Tehdas valkaisi sellun klooridioksidilla ja päästi saasteet järveen. Noin 200 000 tonnia selluloosaa vuodessa tuottanut tehdas oli vuosikymmenten ajan ympäristöliikkeen protestien kohteena. Syyskuussa 2008 tehdas siirtyi viimein suljettuun jätevesikiertoon. Lähes heti tämän jälkeen tehtaan toiminta seisautettiin kannattamattomana. Alkuvuodesta 2010 pääministeri Vladimir Putin antoi kuitenkin tehtaalle luvan jatkaa tuotantoa. Ympäristönormeja helpotettiin, ja valtio tukee tappiollista toimintaa. Ympäristöliike reagoi päätökseen voimakkaasti.[13][14][15] Venäjän viranomaiset tekivät jälleen keväällä 2013 päätöksen lopettaa tehtaan järveä saastuttava tuotanto.[16] Suljetun tehtaan yhteyteen jäi kuitenkin suuri lietelampi, joka on ympäristöriski etenkin alueella esiintyvien maanjäristysten takia. Se on määrätty tyhjennettävälsi vuoteen 2024 mennessä.[17]
Transneft-öljy-yhtiö suunnitteli rakentavansa öljyputken, joka olisi kulkenut 800 metrin päästä Baikaljärvestä alueella, jossa maanjäristykset ovat yleisiä. Presidentti Vladimir Putinin määräyksestä vuonna 2006 suunniteltua reittiä kuitenkin siirrettiin kauemmaksi järvestä niin, että putki ei kulje minkään luonnonsuojelualueen läpi.[18]
Baikal Neutrino Telescope NT-200 on Baikaljärvessä 3,6 kilometriä rannikosta 1,1 kilometrin syvyydessä sijaitseva neutriinoilmaisin. Muodoltaan sateenvarjomainen ilmaisin koostuu 192 optisesta moduulista.[19] Se on yhdistetty rannikolle kolmella merikaapelilla.lähde?
Huhtikuussa 1993 NT-200:n ensimmäinen osa, ilmaisin NT-36 (36 OM:ää) aktivoitiin, ja se keräsi dataa maaliskuuhun 1995 asti. Vuosina 1995–1996 käytössä oli 72 optisesta modulista koostunut NT-72. Se korvatiin vuonna 1996 vielä suuremmalla NT-96-ilmaisimella. Suurempi NT-144 otettiin käyttöön 6. huhtikuuta 1997, ja nykyinen NT-200-ilmaisin valmistui noin vuotta myöhemmin huhtikuussa 1998.[20]
Baikal tarkoittaa mongolin kielellä luontoa. Järveä kutsutaan myös ”Siperian helmeksi”.[21][22] Se on burjaattien pyhä järvi, pyhin paikka on järven rannalla kohoava Shamaanin kiveksi kutsuttu rantakallio, jota reunustavat 13 rukouspylvästä.[12]
