historiallinen valtakunta Mesopotamiassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Babylonia oli valtakunta Mesopotamiassa, nykyisen Irakin valtion eteläosassa. Valtakunnan pääkaupunki oli Babylon[1]. Babylonian kulttuurin vaikutus levisi laajalle muun muassa aktiivisen kaupan ansiosta, ja muun muassa paino- ja mittajärjestelmät olivat perustana seuraavilla vuosisadoilla.[2]
Babylonian rajoina olivat Persianlahti, Tigris- ja Eufratvirrat ja autiomaa. Laajimmillaan Babylonia ulottui idässä Elaminvuoriin ja lännessä Välimereen.[2]
Babylonian sivistys oli pitkälti sumerilaisten luomaa. Babyloniassa kehittyi vuosisatojen aikana monipuolinen kulttuuri, josta on kirjallisia lähteitä 2500 eaa. alkaen. Babylonian kirjallisuudesta tunnettuja ovat muiden muassa luomistaru ja Gilgames-eepos.[2] Astrologia kehittyi pitkälle, ja babylonialaiset pystyivät määrittämään melko tarkoin vuosien ja kuukausien pituudet, sekä auringon- ja kuunpimennykset. Myös oikeuslaitos oli kehittynyt. Kostoperiaatteesta tunnetussa Hammurabin lakikokoelmassa oli talouteen ja perheeseen liittyviä säädöksiä. Käytössä oli savitauluille kirjoitetut nuolenpääkirjoitukset.[2]
Rakennuksista mainittavimpia olivat temppelit, palatsit ja zikkuratit, jotka rakennettiin kuivatuista ja myöhemmin myös poltetuista tiilistä. Lasitetuissa tiilissä oli monimutkaisia kohokuvia ja ornamentteja. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty muinaisia kaupunkeja, kuten Lagai, Nippur, Babylon ja Susa.[2]
Hammurabi yhdisti valtakunnan 1700-luvulla eaa. Toinen huomattava hallitsija oli Nebukadressar II, joka hallitsi Assyrian vallan jälkeen 616 eaa. syntyneessä uusbabylonialaisessa valtakunnassa. Persia valloitti alueen 539 eaa.[2] Poliittisesti Babylonia oli vahvimmillaan 612–539 eaa. Uus-Babylonian aikana. Silloin Babylonia valloitti muun muassa Israelin kuninkaansa Nebukadressar II:n johdolla vieden silloisia juutalaisia pakkosiirtolaisuuteen.
Babylonian pääkaupungin nimi tulee sanasta bab-ili, Jumalan portti, myöhemmin Bab-ilani, Jumalten portti, josta kreikan Babylon.[3]
Babylonin alueella on asuttu jo pitkään, ainakin vuodesta 5500 eaa. Babylon sijaitsi muinaisen Akkadin alueella pohjoisessa Etelä-Mesopotamiassa. Kaupunki oli olemassa jo kolmannella vuosituhannella Akkadin ja Sumerin aikoina. Kun Uus-Sumeri romahti noin vuonna 2000 eaa., lännestä saapuneet paimentolaiset, amorilaiset, ottivat kaupungin ohjakset käsiinsä noin 1950 eaa.
Kuningas Hammurabi rakensi suuren valtakunnan noin 1750 eaa. ja tuli tunnetuksi lainlaatijana. Tämä valtio hajosi heettiläisten ja Lounais-Iranin vuorilta saapuneiden kassiittien hyökkäykseen noin 1600 eaa. Kassiitit hallitsivat maata noin vuodesta 1350 eaa., ja sotivat ajoittain pohjoisen naapurin Assyrian kanssa. Noin 1100–1000 eaa. eräs itäinen kansa, elamilaiset ryöstivät Babylonin, minkä Babylonian kuningas Nebukadressar I kosti.
Noin 1000 eaa. aramealaisia alkoi saapua Pohjois-Arabiasta maahan ryöstelemään ja tappamaan, ja lopulta sekasorron jälkeen he ottivat maan ohjat käsiinsä. Maan väestöön tuli huomattava osa aramealaisia eli kaldealaisia. Assyria valtasi Babylonian 700-luvulla eaa., ja Babylonian toistuvat kapinat johtivat siihen, että Assyrian suurkuningas Sanherib hävitti Babylonin. Uus-Babylonia syntyi, kun Assyrian vasallikuningas Nabopolassar irrottautui emämaastaan. Hänen seuraajansa Nebukadressar II (Nebukadnessar II) teki Babyloniasta suurvallan valloittaen muun muassa Israelinkin. Babylonia tuhoutui persialaisten hyökkäykseen 539 eaa.
Babylonian alue oli ollut aikaisemmin 3000–2000 eaa. Sumerin ja Akkadin vallassa. Kiš oli alueen suuri seemiläinen valtakeskus sumerien aikana, samoin Akkad. Babylonia laajeni hiljalleen Hammurabin edeltäjien aikana noin 100 km:n läpimittaiseksi.
Babylon oli olemassa Akkadin valtakunnan perustajan Sargonin aikana noin 2350–2300 eaa. Se mainitaan Akkadin kuninkaan Sharkalisharrin aikaisissa asiakirjoissa,[3] mutta nousi merkittäväksi Akkadin alueen keskukseksi vasta Urin III dynastian aikaan noin 2100 eaa. Babylon nousi merkittäväksi paikalliseksi keskukseksi jo sumerien aikana. Babylonilla alkoi olla itsenäisiä kuninkaita ehkä noin 1960 eaa., jolloin Uus-Sumerin valtakunta oli luhistunut. Tämän jälkeen Babyloniassa piti valtaa Isinin dynastia. Idästä saapuneet Ammanumin heimoon kuuluneet amorilaiset paimentolaiset valtasivat kaupungin noin 2000–1940 eaa.[4]
Vanhan Babylonian varhaiset kuninkaat Su-abusta Sin-Muballitiin hankkivat hieman maata Babylonin ympäristöstä. Alussa seemiläiskuninkaiden valloitukset olivat pieniä ja epävarmoja. Varhaisten Vanhimman Babylonian historian varhaisvaiheessa Mesopotamia ja sen lähialueet olivat paikallisten keskenään sotivien mahtimiesten hallinnassa. Uus-Sumerin kukistuttua valtaa piti Mesopotamian eteläosissa Isin, mutta Larsa alkoi pian valloittaa alueita.
Babylonian varhaisin kuningas lienee ollut muualta saapunut amorilainen šeikki Sumu-Abum eli Su-Abu 1894–1881 eaa.[3] Kaupunki oli pieni ja miltei linnoittamaton. Niinpä Sumu-Abum aloitti muurin rakennustyöt. Kuningas teki liiton Isinin kanssa ja sen takia rakennutti Isinin herrattarelle Ninsinnalle ja Nanna-Sinille, Urin jumalalle, temppelin. Babylonia on saattanut ulottua Eufratia pitkin pohjoisesta Sipparista kaakkoiseen Dilbatiin. Ehkä tämän Babylonin dynastian ensimmäisen kuninkaan aikana kauppa vapautui temppelin ohjauksesta, niin kuin muuallakin Mesopotamiasta näihin aikoihin.[5]
Sumu-Abumin jälkeen tullut Sumulailu eli Sumu-la-el 1816–1786 eaa. jatkoi kaupunginmuurin rakennuttamista, linnoitti etenkin Isinin vastaista rajaa, kävi sotia paimentolaisheimoja ja naapurikaupunkeja Kišiä ja Kazallua vastaan. Myöhempää suurjumala Mardukia ei vielä tunnettu, ja temppelit tehtiin sotaisalle Kišin jumala Zababalle ja sään jumala Ishkurille. Sumulailun maan läpimitta oli noin 100 km. Babylonin hallitsema alue oli laajentunut muutamaan lähikaupunkiin Sumu-la-elin hallitessa 1880–1845 eaa. (keskimmäinen kronologia), 50x25 km alueelle. Babylonialaisilla oli valtansa alla Babylon, Kiš ja Dilbat.
Pian Larsan Sinidinnan aloitti sodan ja voitti Babylonian. Seuraava kaupunkiruhtinas Sabum eli Sabium 1844–1831 eaa. oli varovainen, pohjoisen Eshnunna oli edennyt maan rajoille. Etelässä elamilaisen Jamutbalin kuningas oli pannut poikansa Waradsinin Larsan johtoon. Samum rakennutti Mardukin temppelin, myöhemmin Esangilan, "pään kohottamisen talon". Apil-Sin eli Apilsin 1830–1813 eaa. tai lyhyen kronologian mukaan 1766–1749 eaa. rakennutti muuria Baylonin ympärille, ja myös Borsippaan.
Šamši-Adad I rakensi suuren valtakunnan tyhjästä pohjoisessa Assyriassa 1813–1781 eaa. Näihin aikoihin Mesopotamiassa oli monta kohtalaisen voimakasta keskenään kilpailevaa valtiota. Pohjoisen Eufratin varrella Syyriassa olevassa Marissa hallitsivat Yasmah-Adad 1796–1780 eaa. ja Zimri-Lim 1779–1757 eaa. Zimri-Lim oli ainoa Assyrian hyökkäyksestä eloon jäänyt edellisen marilaisen kuninkaan poika. Mesopotamian eteläosassa muinaisen Sumerin alueella Larsa oli kasvanut suureksi Isinin kustannuksella ja aikaisempi alueen mahti Isin kukistui lopullisesti joko hieman ennen Hammurabia tai Hammurabi kukisti sen. Hammurabin edeltäjän Sin-muballit (1812–1783 eaa.) aikana Babylon ulottui lopulta etelän Maradista pohjoiseen Sippariin kattaen 80x100 km alueen. Eteläisen Larsan Rim-Siniin Babylonian välit olivat kireät, toisaalta Sin-muballit piti yllä hyviä välejä pohjoiseen Assyriaan. Assyrian kuninkaalle oli hyötyä pienestä puskurivaltiosta Larsaa vastaan. Sin-muballit teki liiton vuoriston gutilaisten ja kolmen naapurivaltion kanssa, mutta Larsa voitti sodan. Šamši-Adad auttoi Babyloniaa pysymään pystyssä Larsaa vastaan.[6]
Babylonialaisia kaupunkeja olivat vuoden 1802 eaa. tienoilla Marad, Dilbat, Borsippa, Sippar, Kotha ja Kiš] sekä ehkä myös Ilip, Akusum, Kulaba, Lagaba, Girtab, Aplak ja Murum.[7]
Noin 1792 eaa. valtaan noussut Babylonian kuningas Hammurabi loi suuren valtakunnan. Hammurabi oli juonikas, taitava ja häikäilemätön johtaja, joka loi verisissä sodissa Babyloniasta suuren imperiumin. Hän käytti liittoutumia eli koalitioita hyväkseen, osallistui kolmatta vihollista vastaan suunnatuille sotaretkille vain pienin ponnistuksin. Kun liittolaiset sotivat vihollista vastaan täysin voimin, Hammurabi linnoitti maataan ja varusti suurta armeijaa. Hammurabin oma armeija oli voimakas. Lopulta Hammurabi kukisti liittolaisensa Larsan ja Marin. Hammurabin valtakunta ulottui lopulta suunnilleen nykyisen Irakin alueelle Assyriasta Persianlahteen. Hammurabi tunnetaan lähinnä lakikokoelmastaan, jota pidetään ensimmäisenä kirjoitettuna lakina. Hammurabin laki pohjautui pitkälti kostoperiaatteeseen, joka oli seemiläisillä yleinen. Hammurabin valtakunta jäi lyhytaikaiseksi ja heikkeni huomattavasti hänen kuolemansa jälkeen.
Hammurabin valtakunta pysyi pystyssä noin 150 vuotta. Hammurabin pojan Samsu-Ilunan (1749–1712 eaa.) aikana maa alkoi supistua. Pohjoinen Assyria menetettiin. Itäinen Eshnunna nousi kapinaan, mutta se onnistuttiin rauhoittamaan.[8] Samsuiluna taisteli kapinaan noussutta Larsaa vastaan muun muassa Elamissa, puolibarbaariset kassiitit hyökkäsivät maahan ensimmäistä kertaa 1741 eaa. ja jäivät maahan, vaikka babylonialaiset voittivatkin heidät.[3]
Samsu-Iluna tuhosi osittain Urukin ja Urin taistellessaan Larsaa vastaan. Eteläisen Mesopotamian kapinallinen Iluma-llu onnistui irrottamaan Nippurin eteläpuolisen valtakunnan osan irti Babyloniasta Merimaan ensimmäiseksi dynastiaksi. Tämän valtion alueella asui paljon sumerilaisia. Merimaan I dynastia kesti Eagamilin hallitusajan päättymiseen noin 1460 eaa. asti. Samsu-Ilunan aikana myös Elam onnistui irtautumaan Babyloniasta. Kuningas kertoi tappaneensa 26 kapinoivaa ruhtinasta.
Samsu-ilunan jälkeen maa oli supistunut varsinaiseen Babyloniaan nykyisen Irakin keskiosissa. Aluemenetyksistä huolimatta maa säilyi yhä työteliäänä ja rikkaana. Samsu-Ilina seuraajat Abi-eshusta (1711–1684 eaa. tai lyhyen kronologian mukaan 1647–1620 eaa.) lähtien olivat heikkoja kuninkaita. Abi-eshu rakensi temppeleitä ja kanavia ja hyökkäsi Merimaan kuningasta Ilumailua vastaan ja valtasi ainakin Urin, joka säilyi vielä hänen seuraajansa aikana Babylonialla. Ammiditana (1683–1647 eaa.) sijoitti omia kuviaan temppeleihin, eikä liene tehnyt sotaretkiä. Ammisaduqa (1646–1626 eaa. tai lyhyen kronologian mukaan 1582–1562 eaa.) valtasi takaisin Urukin, Larsan ja osan Tigrisin itäpuolisista maista.[9] Ammisadugan Venuksen nousu- ja laskuaikataulukosta on laskeskeltu Babylonian historiaa.
Vanhan Baylonian viimeinen kuningas Samsu-Ditana vallitsi maata lyhyen kronologian mukaan 1561–1530 eaa. Babylonian vauraus houkutteli ryöstelijöitä paimentolaisnaapureista. Kassiitit, joilla oli jo oma valtio Mesopotamiassa, hyökkäsivät etelään Babylonia kohti. Etelästä maata uhkasi Merimaan dynastian sotaretki.
Keskipitkän kronologian mukaan noin 1595 eaa. ja lyhyen noin 1530 Samsu-Ditanan vallitessa maata heetit voittivat hurrilaisten armeijan. Heettiläisten armeija ryösti Babylonin ja sytytti kaupungin tuleen. Heettiläiset luultavasti myös surmasivat kuninkaan. Tunkeutujat veivät mukaansa myös Mardukin ja Sarpanitun jumalallisen avioparin patsaat, jotka heitettiin jonkin matkan päässä paluumatkalla jokeen. Heettiläisten johtaja Murshili murhattiin kotimatkallaan.
Heti tai 60 vuoden sekasorron jälkeen 1532 eaa. saapuivat kassiitit Agum II:n johdolla Luristanin Zagrosvuorilta perustaen maahan oman dynastiansa. Tiedot tästä historian vaiheesta ovat niukat. Kassiitit olivat asettuneet Hamadanin ja Kermānšāhin seuduille noin 1800 eaa.
Iranin vuorilta maahan tunkeutuneet kassiitit kaappasivat maassa vallan Agum II:n johdolla. Kassiitteja sanotaan myös kassilaisiksi, kossealaisiksi ja akkadiksi kashshu. He perustivat kassiittien dynastian Agum II:sta alkaen 1595/1532 – 1155 eaa. Kassiittien alkuajalta noin 1595/1532 – 1400 eaa. ei ole tarkkoja tietoja. Tämä 150–200 vuotta on yksi Babylonian historian hämärimmistä jaksoista, kirjoitettuja lähteitä ei ole säilynyt. Indoeurooppalaiset kassiitit eivät olleet barbaarisia valloittajia, vaan sulautuivat lopulta valtakulttuuriin. Kassiitit antoivat babylonialaisten jatkaa omaa elämäänsä puuttuen mahdollisimman vähän maan oloihin. Kassiitit suosivat ja pitivät ennallaan Babylonian kulttuuria ja babylonialaiset suhtautuivat heihin melko välinpitämättömästi.[3] Kassiittien ylijumalasta Shuqamunasta ja Mardukista tuli samanarvoiset. Kassiitit rakennuttivat temppeleitä ja kaivattivat kastelukanavia vanhaan mesopotamialaiseen tapaan. Kassiittiajan keskuksia olivat Nippur, Larsa, Sippar ja Susa.
Ensimmäinen merkittävä kassiittikuningas Agum II haki muun muassa Mardukin patsaan pois Babylonin ryöstäneiltä heettiläisiltä 24 vuotta heettiläisten ryöstöretken jälkeen. Noin 1500 eaa. kassiittien Babylonia ulottui Sipparin ja Hitin välistä hieman Urukista etelään. Samaan aikaan Mitanni oli laaja, sen pääkaupunki Wassukanni Harranin ja Tell Brakin välillä, Mitannin valtakunta ulottui Vanjärven leveysasteelle ja kaakkoiseen Turkkiin sekä Syyriaan ja Libanoniin. Kassiittien aikana Babylonilta ei yritetty ryöstää johtoasemaa niin kuin Sumerin aikoina johtavan kaupungin valta oli ollut lyhytikäinen. Kassiittiajalta tunnetaan erityisen paljon rajakiviä nimeltä kudurru.
Kassiitit valtasivat maasta irtautuneen Merimaan Ulamburiashin johdolla noin 1450 eaa. (tai 1350–1300 eaa.). Kassiittikuningas Kurigalzu I (n. 1400–1375 eaa.) rakennutti nykyisestä Bagdadista länteen sijaitsevan Dur-Kurigalzun uudeksi pääkaupungikseen ja alkoi ensimmäistä kertaa soveltaa omantyylistä arkkitehtuuria. Kuningas Kadashman-Enlil I (n. 1375–1360 eaa.) oli Egyptin faarao Amenhotep III:n aikalainen ja Burnaburiash II (n. 1360–1333 eaa.) Amenhotep IV:n aikalainen. Kassiittikuninkaat kävivät kirjeenvaihtoa muun muassa Egyptin faaraon Amenhotep IV:n aikana, jolloin Egypti hoiti asioitaan diplomatian keinoin.
Pohjois-Mesopotamian Assyria voitti entisen omistajansa Mitannin noin 1360 eaa. Kurigalzu II (n. 1332–1308 eaa.) taisteli hiljan itsenäistynyttä Assyriaa vastaan, mutta hävisi. Kassiittikuninkaat sotivat jatkuvasti Zagros-vuorten juurten omistuksesta 1300–1100 eaa. Assyrian kanssa. Enlil-naadin-shumista (1230–1229 eaa.) lähtien kassiittikuninkaiden nimet alkoivat babylonialaistua. Kassiittien kuningaskunta ulottui Eufratin ja Tigrisin jokilaaksoissa sekä pohjoiseen, Zubeidiin saakka että etelään, Persianlahdelle saakka.
Kashtiliash IV (n. 1232–1225 eaa.) joutui sotaan Assyrian kanssa. Assyrian julma valloittajakuningas Tukulti-Ninurta I 1244–1208 valloitti ja ryösti Babylonin.[10] Assyrian valta Babyloniassa päättyi miltei heti Tukulti-Ninurtan kuoleman jälkeiseen valtataisteluun, kun Adadshumussur noin 1216 – noin 1187 nousi Babylonian valtaistuimelle, ja assyrialaiset yrittivät turhaan saada Babyloniaa valvontaansa. Melishipak (n. 1186–n. 1172) sijoitti Babylonian Elamin vastaiselle rajalle aatelistoa, joille antoi rajakiviä, kudurruja, muistoksi.
Kassiittien valta Babylonian alueella kukistui elamilaisten hyökkäyksiin 1155 eaa. pitkällisten taistelujen jälkeen. Viimeinen kassiittikuningas oli Zababashumidinna. Valloittajana oli voimakas elamilainen kuningas Shutruk-Nahhunte noin 1185–1155 eaa., joka nosti lyhyeksi aikaa Babylonian valtaistuimelle poikansa Kutir-Nahhunten. Elamilaisia vastustamaan nousi Enlilnadinakhe, jonka vieminen vankina Elamiin merkitsi kassiittidynastian lopullista luhistumista.[11]
Babylonia ajautui hajaannuksen tilaan noin 1156 eaa. kassiittien perustaman valtakunnan kaaduttua. Monesta eri kaupungista tulleet dynastiat hallitsivat valtakuntaa, ja elamilaiset tekivät tiheästi sotaretkiä maahan. Valtaan noussut Babylonian Isinin II dynastia (1160–1028 eaa. keskimmäinen kronologian mukaan; tunnettu myös Babylonian IV dynastiana tai Pashen dynastiana) hallitsi maata vaihtelevalla menestyksellä 1155–1025 eaa. taistellen muun muassa elamilaisia vastaan. Elamista hyökkäsi taas vahva kuningas, Shilhak-Inshushinak, joka eteni pohjois-Assyriaan asti. Ensimmäinen Isinin toisen dynastian kuningas oli elamilainen vasalli. Toinen hallitsija Ninurtanadinkum hyökkäsi Assyriaan ja haki sieltä Mardukin patsaan takaisin. Babylon oli kahden vihollismaan, Assyrian ja Elamin välissä.
Voimakas kuningas Nebukadressar I, joka oli Assyrian kuninkaan Assur-Resisi I:n aikalainen 1125 – 1104 eaa., ajoi elamilaiset pois maastaan ja nosti Babylonian lyhyeksi ajaksi kukoistukseen. Nebukadressar käytti nimeä "kokonaisuuden kuningas". Hän valtasi Elamin Mamarin ja ehkä eteläisen Merimaankin. Hän haki elamilaisten ryöstämän Mardukin patsaan pois elamilaisilta ja voitti assyrialaiset. Assyrian kuninkaan Tiglatpileser I:n kanssa tehtiin sopimus, ja niinpä Assyria laajeni vain länteen ja pohjoiseen. Nebukadressarin (Nebukadnessarin) nimi on babyloniaksi Nabu-kudurri-usur: "Nebo, suojele rajakiveäni". Satoja vuosia myöhemmin eräs toinen Babylonian kuningas, Nebukadressar II otti hänen nimensä itselleen. Nebukadressaria seurasi heikkoja hallitsijoita ja levottomia aikoja.
Babylonian kuningas Marduknadinakh arvioi voimansa väärin ja hyökkäsi Assyriaan Ekallatumiin ryöstäen kaupungin. Yhä Assyriassa hallinnut Tiglatpileser lähetti sotajoukon Babyloniaan ryöstämään Dur-Kurigalzun, Sipparin ja Babylonin, säästäen silti temppelit. Babylonian kuninkaan palatsi poltettiin, ja kuningas kaatui. Babyloniassa nousi valtaan maan oma kruununprinssi, eikä Assyria miehittänyt maata.[12]
Noin vuoden 1000 eaa. tienoilla maahan saapui Arabian aavikoiden reunoilta ryösteleviä puolibarbaarisia aramealaisia, jotka saartoivat kaupunkeja, tappoivat ja ryöstivät sekä kidnappasivat talonpoikia. Maaseutua tuhottiin, karavaaneja ryösteltiin ja maa ajautui sekasortoon. Ihmiset halveksivat kuninkaitaan, jotka vaihtuivat tuhkatiheään vallankaappauksissa, kun nämä eivät kyenneet estämään aramealaisten virtaa maahan.[3] Etelässä nousi valtaan Merimaan II dynastia halliten 1028–1006 eaa., kuninkaita muun muassa Simmash Shipakin 1027–1007 eaa., joista ei tiedetä kovin paljoa. Basun lyhytaikainen dynastia hallitsi 1006–986 eaa. Elamin valta kesti 986–981 eaa. Maar-biiti-apla-usurin johdolla. Aramealaisten uhka torjuttiin lopulta niin, että babylonialaiset luovuttivat aramealaisille eli kaldealaisille alueita, ja runsaslukuisemmat aramealaiset ottivat maassa ohjat käsiinsä. Niinpä aramealaistet heimopäälliköt jakoivat Babylonian keskenään ja myös vähitellen sivistyivät. Eufratin ja Tigriin suistoalue sekä Tigriin itäpuolinen alue pysyivät levottomina, koska sinne virtasi uusia kansoja.
Assyria valloitti maan sekasorron takia. Koska assyrialaiset olivat erittäin kovaotteisia, sekä aramealaiset että babylonialaiset vihasivat heitä. Noin 1010–612 eaa. Babylonia oli välillä itsenäinen, välillä Assyrian osa kapinoiden useaan otteeseen. 980–732 eaa. maata hallitsi babylonialainen dynastia, ja 810–748 eaa. maa oli anarkian tilassa. 729 eaa. Assyrian kuningas Tiglatpileser III valtasi Babylonin sekasorron lisääntyessä siellä[3] ja hallitsi sitä nimellä Puulu (Pulu). Assyrian mahtava hallitsija otti toisen nimen, jottei ärsytettäisi babylonialaisia. Paimentolaisheimot ja kaupunkilaiset kapinoivat silti vihaamaansa julmaa asyrialaisvaltaa vastaan.
Kaldealainen Merimaan kuningas Marduk-apla-iddin II kaappasi vallan, kun Assyriassa tapahtui hallitsijan vaihdos. Marduk-apla-iddin II oli kuninkaana 721–710 eaa. Assyrian Sargon II saapui Babyloniaan vasta 709 ja julistautui myös Babylonian kuninkaaksi 709–705 eaa. Sargonin kuoltua Bayloniassa puhkesi uusia Assyrian vastaisia kapinoita. Monia kapinakuninkaita nousi Assyriaa vastaan 703–689 eaa. ja Assyrian kuningas Sanheribin (704–681 eaa.) poika ryöstettiin ja surmattiin Babyloniassa. Asialla olivat ehkä elamilaiset, ehkä babylonialaiset tai elamilaisten tukemat babylonialaiset. Sanherib löi monta kertaa kapinoineen Babylonian 689 eaa. hävittäen Babylonin perusteellisesti, ohjaten Babylonin temppelin paikalle Eufratin veden. Mutta seuraava kuningas Assarhaddon lepytti Babylonia rakennuttaen temppelin uudelleen. Assyrialainen Sanheribin poika Shamasshumukin oli Babylonin varakuningas 668-648 eaa. Shamasshumukin nousi kapinaan monien liittolaiskansojen kanssa veljeään Assurbanipalia vastaan 651 eaa. Assyrian kuningas Assurbanipal lopulta valloitti Babylonin ankaran piirityksen jälkeen 648 eaa., jolloin Shamasshumukin surmasi itsensä.
Kun mahtavan Uus-Assyrian kuningas Assurbanipal kuoli 627 eaa., kaldealainen Nabopolassar kaappasi vallan Babyloniassa puhjenneissa levottomuuksissa.[13] Babylonian kuningas Nabopolassar (626–605 eaa.) irtautui Assyrian alamaisuudesta. Assyrialaisilla oli hallussaan osa maata, ja hän joutui sotaan Assyrian kanssa. Niinpä Nabopolassar osallistui yhdessä meedialaisten kanssa sotaan Assyrian kukistamiseksi. Assur luhistui 604, ja pääkaupunki Ninive hävitettiin noin 612 eaa. Assyrian armeijan jäänteet kukistuivat Harranissa 609.[13]
Jaossa Babylonia sai Mesopotamian alueen, meedilaiset Mesopotamian reuna-alueen. Napobolassarin poika Nebukadnessar II löi vähän ennen isänsä kuolemaa egyptiläiset joukot Karkemishissa. Nebukadnessar II:n aikana 605–562 eaa. Uus-Babylonian valta laajeni Välimerelle asti. Syyrian kapinat kukistettiin, Elamin pääkaupunki Susa vallattiin. Valtakunta kattoi nykyisten Irakin, Syyrian, Libanonin ja Israelin alueet. Israel vallattiin ja sen asukkaat joutuivat pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Osan heistä tiedetään savitaulujen mukaan rikastuneen siellä, ja Raamatun kertomuskin tukee tätä (ks. Jeremia 29:4–7). Nebukadnessar hyökkäsi tuloksetta Egyptiinkin 567 eaa. Nebukadnessarin kuoltua valtakuntaa ravistelivat monet palatsikumoukset.
Babylonian viimeinen kuningas oli haaveellisuuteen taipuvainen Nabu-na'id (Nabonidus) vuosina 556–539 eaa., jonka puolesta valtaa piti hänen varakuninkaansa Belsharutsur, jota Raamatussa sanotaan Belsassariksi. Akemenidi Kyyros II Suuren johtama Persia oli alkanut hiljalleen vallata Babylonin alueita tämän viimeisinä elinvuosina. Koska Nabunaid hylkäsi vanhat jumalat kuten Mardukin ja ryhtyi palvomaan Kuun jumalaa, papisto liittoutui Persian suurkuninkaan kanssa, joka valtasi Babylonian noin kuukauden taistelun jälkeen, joka käytiin Opisissa. Sippar ja Babylon antautuivat taisteluitta. Kyyros II oli hankkinut vallan Meediassa 549–546 eaa. ja julistautunut Persian kuninkaaksi. Babylonialaiset yrittivät kaapata vallan kaksi kertaa ennen Dareios I:n valtaan tuloa 522–521. Suuri väestökeskus Babylon kapinoi vielä Persian mahtia vastaan 521–514 eaa., esimerkiksi vielä kerran 482 eaa. Kserkses I:n aikana. Babylon oli merkittävä vielä Aleksanteri Suuren aikana, se oli kaupunki, jossa tämä kuoli 323 eaa. Babylonia hävitettiin näissä kapinoissa, ja se lakkasi olemasta asuttu vasta seleukidien aikoihin. Seleukos sai Babylonin kaupungin valtaansa 321 eaa., ja sen jälkeen kaupunki kreikkalaistui elintavoiltaan. Noin 64 eaa. Eufratista tuli Rooman valtakunnan ja Parthian raja, ja kauppatiet siirtyivät pois Eufratin laaksosta, ja kaupungista tuli merkityksetön. Kreikkalaisen historioitsija Strabonin käydessä kaupungissa ajanlaskun alun aikoihin kaupunki oli lähes autio.[14]
Babylonian huomattavimmat viholliset olivat Assyria Mesopotamian pohjoisosissa, Elam idässä sekä aramealaiset ja kassiitit että lopulta persialaiset. Babylonialaiset olivat seemiläisiä ja heidän kielensä oli itäseemiläisen akkadin kielen murre. Babylonian yhteiskunta oli vanhojen aikojen yhteiskuntien malliin pyramidimaisesti kerrostunut: huipulla olivat virkamiehet, sotapäälliköt ja papit. Alimpana olivat orjat. Näiden luokkien välissä oli maanviljelijöitä, käsityöläisiä, pienkauppiaita, suurkauppiaita ja suurmaanomistajia. Babylonian uskonto oli monijumalainen, tunnetuin jumala on Marduk, jonka temppeli oli porraspyramidi. Siellä oli keskitetty verotus ja byrokratia. Babylonian kulttuuri pohjautui maataloudelle, ja suurin osa maan asukkaista oli köyhiä maanviljelijöitä. Maanviljelyssä onnistuminen vaati monesti sitkeyttä. Käsityöläiset valmistivat monenlaisia tuotteita massatuotantona. Kauppa oli itsenäistä kapitalismia, joka oli vapautunut temppelin ohjauksesta joka oli tavallista Sumerin aikoina.
Muinaisessa Babyloniassa kukoistivat temppeleissä tieteet muun muassa matematiikka ja valetieteet, esimerkiksi astrologia. Babyloniassa harjoitettiin alkeellista astronomiaa sekä merkittiin muistiin auringon- ja kuunpimennyksiä. Temppeleissä oli observatorioita, jotka tiedottivat kuninkaalle taivaan tapahtumista, joita pidettiin enteinä. Lisäksi ennustettiin muun muassa maksasta jne. Kuuta ja Venusta tarkkailtiin ja niiden asemista laadittiin taulukoita. Babylonialaiset käyttivät sumerilaisilta perittyä 60-järjestelmää ja he tunsivat Pythagoraan teoreeman ainakin jo 1900 eaa. Neliöiden ja kuutioiden laskenta tunnettiin myös. Uudenvuodenjuhla oli merkittävä, remuinen juhla.
Kuun jumala Sin oli babylonialaisille tärkeä jumalolento. Kuunpalvonnan keskuksia olivat Ur ja Harran. Kuun jumalan uskottiin voivan aiheuttaa sairauksia. Sargonin tytär En-khedu-anna palveli temppelissä Sin-jumalan maallisena puolisona ja ylipappina. Kuun jumalan patsaiden päälle oli kiinnitetty kuunsirpin muotoinen koriste sirpin terät ylöspäin muistuttaen härän sarvia. Harranin temppelissä uhrattiin nautakarjaa, makeata väkijuomaa ja täydenkuun aikaan ihmisuhri. Kuun jumalalle mieluisia olivat pyöreäkasvoiset vaaleaveriköt. Vaaleita orjia sai pohjoisesta. Harran oli vilkas aasikaravaaniteiden risteyspaikka.[15]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
