Babar

Babar on ranskalaisen Jean de Brunhoffin luoma kuvitteellinen norsu, joka alkaa kävellä takajaloillaan, käyttää vaatteita ja kohoaa perheen perustettuaan norsujen valtakunnan kuninkaaksi. Ensimmäisen kerran se esiintyi kirjassa L'Histoire du Babar vuonna 1931.^[1] Jean Brunhoff teki seitsemän Babar-kirjaa, hänen kuolemansa jälkeen hänen poikansa Laurent de Brunhoff useita kymmeniä.^[2] Babar on suosittu ja tunnettu hahmo ympäri maailmaa.

Tämä artikkeli kertoo kuvitteellisesta hahmosta. Muut merkitykset löytyvät täsmennyssivulta.

Tarina

Babarin tarina alkaa viidakossa, jossa paha metsästäjä tappaa Babarin äidin. Pariisissa kiltti rouva, joka pitää elefanteista paljon, ottaa Babarin suojiinsa, ja sen jälkeen hänen ja hänen perheensä tie johtaa merkillisiin maihin ja jopa vieraalle taivaankappaleelle.

Muuta

Babarista on lukuisia kirjoja, animaatiosarja ja elokuvia. Francis Poulenc on säveltänyt Babarin tarinaan teoksen L'Histoire de Babar, le petit éléphant.

Suomeksi ensimmäinen Babar-kirja Babar, pieni norsunpoikanen ilmestyi 1948, ja myöhemmin niitä on tullut eri vuosikymmenillä monessa eri asussa. Täydellistä sarjaa ei kuitenkaan suomeksi ole. Jo 1937 kuolleen Jean de Brunhoffin poika Laurent jatkoi sarjaa 1948.

Babar saattaa olla ranskankielisen maailman tuottama lastenkulttuurin monumentti samalla tavalla kuin Antoine de Saint-Exuperyn Pikku prinssi ja belgialainen Hergén Tintti. Teossarja on herättänyt ihastusta ja murtanut ranskalaisuuden ilmentymänä harvinaisesti kielivallin niin, että se tunnetaan hyvin myös englanninkielisinä käännöksinä. Sitä on myös arvosteltu ankarasti siirtomaavallan ja keskiluokkaisuuden ylistyksenä. Englanniksi tutkimuksia ja pamfletteja ovat julkaisseet muun muassa Margaret Blount, Ariel Dorfman, Nicholas Fox Weber, Anne Meinzen Hildebrand ja Herbert Kohl. Arvostettu The New York Review of Books julkaisi 2004 joulunumerossaan Alison Lurien laajan yhteenvedon Babar-kirjoista ja niiden vastaanotosta.^lähde?

Ensimmäisen Babar-kirjan uuden suomennoksen julkaisun herättämänä Kyösti Niemelä pohtii Babarin kolonialismia. Lastenkirjallisuudessa usein esiintyvä äiditön lapsi saa hahmonsa norsunpoikasena, joka vaeltaa kaupunkiin, jossa vanha rouva antaa Babarille rahaa vaateostoksiin ja ostaa tälle auton. Kotiin palaava Babar nostetaan kuninkaaksi, sillä kotiseudun kuningas on juuri kuollut. Niemelä tulkitsee, että kaupunki edustaa Ranskaa, josta kaikki sivistys tulee afrikkalaisten omaksuttavaksi. Babarin estetiikka on lähtöisin Euroopasta, eikä kirjassa esiinny afrikkalaista perinnettä. Niemelä näkee kuitenkin että Babar-kirjat edustavat valistunutta kolonialismia, ei sellaista, jossa ryöstetään resursseja muilta mailta ja alistetaan niiden asukkaita. Norsuhahmon vetoavuus ja omat lapsuusmuistot saavat monet ostamaan Babarin omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Mutta nelivuotiasta nykylasta ei välttämättä kiinnosta samat tarinat kuin vanhempiaan, sillä lapsuus ja lasten maku muuttuvat vuosikymmenien kuluessa, Niemelä muistuttaa.^[2]