From Wikipedia, the free encyclopedia
Avaruusaseet ovat aseita, joita käytetään avaruussodankäynnissä. Avaruusaseita käytetään 1) avaruudesta avaruuteen, 2) maasta avaruuteen ja 3) avaruudesta maahan tapahtuvassa sodankäynnissä, kuten satelliittien hyökkäämisessä maanpäällisiä kohteita vastaan [1] [2]. Avaruusaseiden kehitys alkoi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kilpavarustelusta kylmän sodan aikana. Niiden kehitys on noussut uudelleen esille Venäjän, Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä 2020-luvun suurvaltapolitiikassa[3]. Antisatelliittiaseiden testauksen lisääntyminen on lisännyt huomattavasti myös avaruusromun määrää[4].
Satelliitit voidaan varustaa lasereilla aiheuttaakseen ei-tuhoavaa häiriötä tai toteuttamaan tiedustelutoimintaa muita satelliitteja kohtaan[5]. Perinteisen aseteknologian käytön suhteen Neuvostoliitto laukaisi vuonna 1975 ensimmäisen, ja tähän mennessä ainoan, avaruudessa ammutun aseen. Aseena käytetettiin Almaz-avaruusasemalle asennettua R-23M 23mm:n Kartech-tykkiä, joka oli alunperin Tupolev Tu-22 pommikoneen aseistusta[6]. Neuvostoliiton miehittämätöntä Polyus-asealusta suunniteltiin varustettavaksi yhden megawatin hiilidioksidilaserilla.
Maasta ja ilmasta ammuttavat satelliitintorjunta-aseet (ASAT) ovat avaruusaseita, jotka ovat suunnattu vihollisen avaruuteen sijoittamien aseiden tuhoamiseen ja niiden on tarkoitus olla vastatoimi vihollisen anti-ballistista ohjustorjuntaa vastaan [7] . ASAT-järjestelmää ei ole vielä käytetty sodankäynnissä. Kiina, Intia, Venäjä ja Yhdysvallat ovat onnistuneesti ampuneet alas omia satelliittejaan osoittaakseen ASAT-kalustojensa taistelukykyä.
Avaruudesta maahan -aseet tarkoittavat kiertoradalla sijaitsevaa maahan suunnattua aseistusta, joka siis kiertää maan ympärillä. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi kiertoradalta tapahtuvaan maakohteen pommitukseen. Tämä on mukana hyökkäyskeinona useissa asejärjestelmäkonsepteissa, mukaan lukien ydinaseilla varustetuissa pommitusjärjestelmissä[8]. Ilmakehässä räjäytettävä ydinpommi aiheuttaa ydinräjähdyksen lisäksi korkean korkeuden sähkömagneettisen pulssin. Vuonna 1962 Yhdysvaltojen Starfish Prime[9] -ydinkoetesti tuotti pulssin, joka tuhosi elektroniikkalaitteita jopa 400 km:n päässä Havaijilla.
Asevarustelu on kiihtymässä 2020-luvulla. Sekä Yhdysvallat, Venäjä että Kiina hyötyvät yhä enemmän sotilas- ja tiedustelusatelliittien tarjoamasta tiedosta, joten houkutus hyökätä näitä satelliitteja kohtaan tarjoaa huolestuttavan potentiaalin epävakaudelle ja konflikteille avaruudessa. Muita maita, joilla on olemassaolevaa aseistua tai suunnitteilla sellaista, ovat esimerkiksi Japani, Etelä-Korea, Ranska, Iran ja Israel [10][11].
Vuonna 1983 presidentti Ronald Reagan ehdotti Strategista puolustusaloitetta, tutkimusohjelmaa, jonka tavoitteena oli kehittää puolustusjärjestelmä, joka tuhoaisi vihollisen mannertenväliset ballistiset ohjukset. Puolustusjärjestelmän vastustajat kutsuivat sitä Star Warsiksi, elokuvien mukaan.[2].
Kylmän sodan vuosien 1968–1983 aikana Neuvostoliitto kehitti kiertoratalaukausjärjestelmää, jonka avulla voitaisiin sijoittaa ydinase Maan kiertoradalle varastoon ja käyttää kiertorataa hyväksi iskeättäessä kohteeseen Maan pinnalla. Vaikka Neuvostoliitto otti käyttöön toimivan version järjestelmästä, noudatti se Ulkoavaruussopimuksen[12] pykäliä, eikä sijoittanut taistelukärkiä avaruuteen[13].
Kiinan on testannut antisatelliittiasetta menestyksekkäästi vuonna 2007[10].
Kiertorata-aseistuksen kehittäminen pysähtyi pääasiassa Ulkoavaruussopimuksen[12] ja 17979 SALT (Strategic Arms Limitations Talks) II -sopimuksen[14] voimaantulon jälkeen, sillä nämä sopimukset kielsivät joukkotuhoaseiden sijoittamisen avaruuteen.
Avaruusaseiden kehityksestä on tulossa kilpailullisempaa ja kiistanalaisempaa. Se on johtanut kasvaneeseen tarpeeseen varmistaa sen suojelu. Nykyiset kansainväliset sopimukset eivät säätele riittävästi avaruusjätettä aiheuttavia avaruusaseita ja yleisesti ne rajoittavat ainoastaan avaruuteen sijoitettavia joukkotuhoaseita[15].[16]. Sopimisen kenttä on erittäin jakautunut ja samalla tarve sopimuksille on suuri. Polarisaation vähentämiseen on mm. tiedediplomatian saralta ehdotettu toimijoita tasa-arvoistavaa mallia[17].
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.