Astaksantiini

Astaksantiini on terpeeneihin kuuluva ksantofylli-karotenoidi. Kuten monet karotenoidit, se on rasvaliukoinen pigmentti. Astaksantiinin kemiallinen kaava on C₄₀H₅₂O₄, moolimassa 596,84 g/mol, sulamispiste 215–216 °C ja CAS-numero 472-61-7.

Astaksantiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi	(6S)-6-hydroksi-3-[(1E,3E,5E,7E,9E,11E,13E,15E,17E)-18-[(4S)-4-hydroksi-2,6,6-trimetyyli-3-oksosykloheksen-1-yyli]-3,7,12,16-tetrametyylioktadeka-1,3,5,7,9,11,13,15,17-nonaenyyli]-2,4,4-trimetyylisykloheks-2-en-1-oni
CAS-numero	472-61-7
PubChem CID	5281224
Ominaisuudet
Molekyylikaava	C40H52O4
Moolimassa	596,84 g/mol
Sulamispiste	215–216 °C
Kiehumispiste	774 °C
Tiheys	1,071 g/cm3
Infobox OK

Pohjankatkarapu (Pandalus borealis) saa punaisen värinsä mikrolevien tuottamasta astaksantiinista.

Luonnossa

Kuten muitakin karotenoideja, astaksantiinia tuottavat luonnossa kasvit ja levät.

Valtamerellisessä ravintoketjussa astaksantiinia tuottavat mikrolevät, joista ravintoketjussa ylempänä olevat äyriäiset ja lohensukuiset kalat saavat punaisen värinsä.^[1][2] Myös äyriäisiä syövien flamingojen punaväri on peräisin astaksantiinista.

Toinen väriaine on kantaksantiini, ja molempia on runsaasti esimerkiksi krilleissä, joita luonnonlohet syövät.^[3]

Tuotanto

Astaksantiinia tuotetaan synteettisesti petrokemikaaleista ja viljelemällä mikroleviä. Viljelemällä astaksantiinia voi tuottaa Haematococcus pluvialis -mikrolevästä, jonka pigmenttipitoisuus (40 g/kg kuivapainosta) on 10 000 -kertainen esimerkiksi lohen lihaan verrattuna.^[4][5] Astaksantiinia kalanviljelyyn tuotetaan myös Phaffia rhodozyma -hiivan avulla dekstroosista.^[6]

Synteettistä astaksantiinia tuottavat BASF ja DSM. Astaksantiinin synteesi ei ole julkista tietoa.

Käyttö

Astaksantiini on voimakas antioksidantti ja sitä käytetään ravintolisänä. Astaksantiini on hyväksytty monissa EU-maissa ja Yhdysvalloissa elintarvikekäyttöön.^[5] Astaksantiinin E-koodi on E 161j.

Lähes kaikki kalanviljelyssä käytetty astaksantiini on synteettisesti tuotettua,^[4] jolloin astaksantiini-pigmentti muodostaa jopa viidenneksen viljellyn kalan rehukustannuksista.^[7]