suomalainen lakimies ja kirjailija From Wikipedia, the free encyclopedia
Arvid Järnefelt (16. marraskuuta 1861 Pulkkala – 27. joulukuuta 1932 Helsinki[2]) oli suomalainen kirjailija, koulutukseltaan juristi ja arvoltaan varatuomari. Elämänsä kolme viimeistä vuosikymmentä hän harjoitti maanviljelystä. Yhteiskunnallisilta näkemyksiltään Järnefelt oli opiskeluaikoinaan innokas fennomaani, mutta siirtyi myöhemmin tolstoilaisuuteen ja kristilliseen anarkismiin.
| Arvid Järnefelt | |
|---|---|
 Arvid Järnefelt 1890-luvulla |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. marraskuuta 1861 Pulkkala, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 27. joulukuuta 1932 (71 vuotta) Helsinki, Suomi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | kirjailija, maanviljelijä |
| Vanhemmat |
Alexander Järnefelt Elisabeth Järnefelt |
| Puoliso | Emilia Parviainen |
| Lapset | Eero, Liisa, Anna, Maija, Emmi |
| Uskonnollinen kanta | kristinusko |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Arvi Rauta [1] |
| Äidinkieli | suomi |
| Tuotannon kieli | ruotsi, suomi |
| Esikoisteos | Isänmaa (1893) |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Järnefelt oli 1900-luvun vaihteessa maan huomattavin aatehistoriallinen kirjailija. Kuvaukset aikakauden aateliston elämästä ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita.
Järnefeltin isä oli kenraaliluutnantti, maaherra Alexander Järnefelt ja äiti baltiansaksalaiseen Clodt von Jürgensburgin aatelissukuun kuulunut vapaaherratar Elisabeth Järnefelt. Hänen sisaruksiaan olivat Jean Sibeliuksen puoliso Aino Sibelius, taidemaalari Eero Järnefelt ja säveltäjä Armas Järnefelt.
Järnefelt avioitui Jyväskylässä Emilia Fredrika Parviaisen (1865–1937) kanssa vuonna 1884. Parviaisen vanhemmat olivat paikallinen varakas kauppias Mikko Parviainen ja Katarina Charlotta Pundani. Järnefeltit saivat viisi lasta: Eero (1888–1970), Liisa (1893–1978), Anna (1898–1899), Maija (1900–1986) ja Emmi (Lillan) (1902–1941). Tyttäristä Liisa avioitui juristi Matti Piipposen kanssa.
Pietarin kaupunkiin nykyään kuuluvassa Pulkkalan kylässä syntynyt Järnefelt kirjoitti vuonna 1885 ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Alkeisopistosta ja suoritti vuonna 1890 molempain oikeuksien kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa.[2] Hän kuului yliopiston Savo-karjalaiseen osakuntaan ja oli innokkaasti mukana suomenmielisten ylioppilaiden toiminnassa. Järnefelt lauloi veljensä Eeron tavoin Ylioppilaskunnan Laulajissa[3]. Vuonna 1889 Järnefelt perusti ystäviensä Eero Erkon ja Juhani Ahon kanssa nuorsuomalaista aatetta kannattaneen Päivälehden, joka on nykyisen Helsingin Sanomien edeltäjä.
Järnefelt oli aatelissäädyssä edustaja valtiopäivillä 1891.[4]
Tolstoilaisuudesta Järnefelt kiinnostui osaksi äitinsä Elisabethin kautta[5]. Ollessaan vuodesta 1891 lähtien Vaasassa hovioikeuden auskultanttina hän tutustui Leo Tolstoin teksteihin ja koki uskonnollisen murroksen, jota hän myöhemmin kuvasi vuonna 1894 ilmestyneessä teoksessa Heräämiseni. Tolstoilaisuus oli näkynyt jo edellisvuonna ilmestyneessä esikoisromaanissa Isänmaa. Järnefelt oli Tolstoin kanssa kirjeenvaihdossa vuodesta 1895 lähtien ja kävi myös tapaamassa häntä Venäjällä vuosina 1899 ja 1910. Tolstoilaisuuden vaikutuksesta Järnefelt jätti lakimiehen työnsä ja siirtyi maanviljelijäksi Lohjan Virkkalassa sijainneelle Rantalan tilalle, jossa Järnefelt vietti suurimman osan loppuelämästään.[6] Hän halusi osoittaa, ettei tolstoilaisuus ollut pelkästään eristäytymistä ja haaveellista mietiskelyä, vaan lähimmäisten ja koko maailman rakastamista ja käytännön tekoja. Järnefeltistä tulikin vankien, köyhien ja sorrettujen auttaja.[5] Tolstoin ansiosta hän tutustui amerikkalaisen taloustieteilijän Henry Georgen näkemyksiin maan omistusoikeudesta ja otti tämän luoman georgismin innoittamana kantaa muun muassa vuonna 1907 tapahtuneisiin Laukon torpparihäätöihin.[6] Seuraavalla vuosikymmenellä Järnefelt radikalisoitui entisestään, ja häntä voidaan pitää ajattelultaan jopa anarkistina.[7]
Venäjän vallankumouksen aiheuttaman yhteiskunnallisen kuohunnan levittyä Suomeen Järnefelt kannattajineen toukokuussa 1917 osallistui niin sanottuihin Helsingin kirkkomellakoihin, joiden toisena päähahmona oli anarkisti Jean Boldt. Toukokuun aikana hän piti pappien kiellosta huolimatta helsinkiläisissä kirkoissa kolme puhetilaisuutta,[8] joita oli kuulemassa jopa monituhatpäinen kannattajajoukko.[9] Järnefelt käsitteli muun muassa yhteiskunnallista tasa-arvoa ja pasifismia sekä esitteli omia uskonkäsityksiään.[10] Tilaisuuksissa ilmeni myös levottomuuksia, ja Järnefeltin kannattajia syytettiin väkivallasta. Porvarillinen lehdistö kutsui heitä muun muassa huligaaneiksi, sen sijaan työväenlehdet antoivat tukensa yhteiskunnallisiin epäkohtiin huomiota kiinnittäneelle kirjailijalle.[8] Lisäksi Järnefelt sai ymmärrystä muun muassa runoilija Eino Leinolta sekä sisarensa Ainon puolisolta Jean Sibeliukselta.[9]
Järnefeltin kirkkopuheet julkaistiin kirjana vielä saman vuoden aikana. Niistä seurasi lopulta vankeustuomio, joka päättyi valtionhoitaja Mannerheimin armahdukseen vuonna 1919.[11] Vuodesta 1922 lähtien Järnefelt matkusteli paljon ulkomailla ja aloitti uuden luomiskauden, jonka aikaista tuotantoa pidetään hänen parhaimpanaan.[6]
Kauden tuotantoon sisältyi myös tolstoilaisia piirteitä sisältävä psykologis-filosofinen rikosromaani Minun Marttani. Romaani perustuu alkuvuonna 1927 Turun Vartiovuorenmäellä tapahtuneeseen surmatekoon: Åbo Akademin kirjaston johtaja murhasi morsiamensa kanssa turkulaisen kauppiaan, jonka he kokivat esteeksi rakkaudelleen.[12]
Järnefeltin mukaan on nimetty Lohjan Virkkalassa sijaitseva Järnefeltin koulu sekä Virkkalan liikekeskustassa sijaitseva Arvid Järnefeltin aukio[13].
Romaanit
Muita teoksia
|
Näytelmät
Novelli- ja esseekokoelmat
|
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
