Ilmestyskirja. Nyt.

Ilmestyskirja. Nyt. (engl. Apocalypse Now) on yhdysvaltalainen Vietnamin sotaan sijoittuva eeppinen sotaelokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1979. Elokuvan ohjasi Francis Ford Coppola ja sen pääosia esittivät Marlon Brando, Robert Duvall ja Martin Sheen. Elokuvan käsikirjoitus perustuu löyhästi Joseph Conradin romaaniin Pimeyden sydän. Coppola ohjasi, tuotti, käsikirjoitti elokuvan sekä sävelsi isänsä Carmine Coppolan kanssa siihen musiikin ja näytteli TV-ryhmän ohjaajaa.

Ilmestyskirja. Nyt.
Apocalypse Now
Ohjaaja	Francis Ford Coppola
Käsikirjoittaja	Joseph Conrad John Milius Francis Ford Coppola
Perustuu	Joseph Conradin romaaniin Pimeyden sydän
Tuottaja	Francis Ford Coppola
Säveltäjä	Carmine Coppola Francis Ford Coppola
Kuvaaja	Vittorio Storaro
Leikkaaja	Richard Marks Walter Murch Gerald B. Greenberg Lisa Fruchtman
Tuotantosuunnittelija	Dean Tavoularis
Pääosat	Marlon Brando Robert Duvall Martin Sheen
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Paramount Pictures
Levittäjä	United Artists Netflix
Ensi-ilta	Yhdysvallat 15. elokuuta 1979 Suomi 14. joulukuuta 1979
Kesto	153 minuuttia 203 minuuttia (ohjaajan versio) 174 minuuttia (final cut)
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	31 miljoonaa dollaria
Tuotto	150 miljoonaa dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Ilmestyskirja. Nyt. oli suuri menestys, ja se voitti muun muassa Cannesin elokuvajuhlien arvostetun Kultainen palmu -palkinnon. Elokuva keräsi myös kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, muun muassa paras elokuva, ohjaus, miessivuosa (Duvall), joista se voitti parhaan kuvauksen ja äänileikkauksen palkinnot.

Näyttelijät

Marlon Brando	…	eversti Walter E. Kurtz
Robert Duvall	…	everstiluutnantti William ”Bill” Kilgore
Martin Sheen	…	kapteeni Benjamin L. Willard
Frederic Forrest	…	Jay ”Chef” Hicks
Albert Hall	…	pursimies George Phillips
Sam Bottoms	…	Lance B. Johnson
Laurence Fishburne	…	Tyrone ”Mr. Clean” Miller
Dennis Hopper	…	sotakuvaaja
G. D. Spradlin	…	kenraaliluutnantti R. Corman
Jerry Ziesmer	…	Jerry
Harrison Ford	…	eversti G. Lucas
Scott Glenn	…	kapteeni Richard M. Colby
Francis Ford Coppola	…	TV-kuvausryhmän johtaja (cameo)
R. Lee Ermey	…	helikopteripilotti (kreditoimaton rooli)

Tuotanto

Coppola alkoi työstää käsikirjoitusta yhdessä John Miliusin kanssa vuonna 1969. Elokuva kantoi alun perin nimeä The Psychedelic Soldier, mutta Milius vaihtoi sen myöhemmin muotoon Apocalypse Now. Coppolan ja Miliusin hyvä ystävä George Lucas oli 1970-luvun alussa halukas ohjaamaan elokuvan ja suunnitteli sen kuvaamista debyyttiohjauksensa THX 1138:n jälkeen. Coppola tarjosi myöhemmin ohjauspestiä myös Miliusille, joka oli kuitenkin Lucasin tavoin kiinni omassa projektissaan. Lucasin tapauksessa oma projekti oli Tähtien sota. Coppola tarjosi ohjaajan tehtävää ilmeisesti myös jugoslavialaiselle Dušan Makavejeville, mutta tämä kieltäytyi.^[1] Coppola tarttui lopulta ohjaksiin itse vuonna 1975.

Myöhempi arvostus

Ilmestyskirja valittiin vuonna 2000 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.^[2] The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.^[3]

Brittiläinen heavy metal -yhtye Iron Maiden on tehnyt elokuvaan pohjautuvan kappaleen ”The Edge of Darkness”. Myös saksalainen Sodom on tehnyt elokuvasta kappaleen ”Napalm in the Morning”.

Eri versiot

Elokuvan alkuperäinen kesto on 153 minuuttia, mutta ohjaajan versio (Apocalypse Now Redux) vuodelta 2001 on vieläkin pidempi, 203 minuuttia. Vuonna 2019 elokuvasta julkaistiin final cut -versio, joka on kestoltaan 174 minuuttia.

Muuta

Elokuva on tavallaan osa suomalaista televisiohistoriaa, sillä Yle TV1:n kuuluttaja Tutteli Hammermann erotettiin yhtiöstä elokuvan televisioesitykseen liittyneen poliittisesti latautuneen kuulutuksen vuoksi vuonna 1994. Ennen elokuvan alkua Hammermann kertoi pitkässä kuulutuksessaan Vietnamin sodasta keräämiään tietoja. Kuulutuksessa hän toi ilmi omia mielipiteitään sodan syistä ja kertoi demokratian voittaneen. Tarkoituksena oli valistaa katsojia 25 vuotta aiemmin päättyneestä sodasta. Hammermann oli herättänyt keskustelua jo vuonna 1993 arvosteltuaan kuulutuksessaan Greenpeacesta kertovaa dokumenttielokuvaa varoittamalla katsojia sen yksipuolisuudesta.^[4][5][6]

Lähteet

1. Sterritt, David: Sweet Movie: Wake Up! Criterion.com 18.6.2007. Viitattu 29.12.2007.
2. Complete National Film Registry Listing National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016. (englanniksi)
3. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)
4. Miksi? | Voittiko demokratia Vietnamissa 1976? Helsingin Sanomat. 4.1.1995. Viitattu 25.7.2023.
5. Televisiokuuluttajat – koko kansan yhteiset ystävät yle.fi. 29.2.2012. Viitattu 25.7.2023.
6. Fifi web.archive.org. 6.11.2014. Arkistoitu 6.11.2014. Viitattu 25.7.2023.

Aiheesta muualla

• Ilmestyskirja. Nyt. Internet Movie Databasessa (englanniksi)
• Ilmestyskirja. Nyt. Elonet.

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.