ilmavalokuvauskone From Wikipedia, the free encyclopedia
Antonov An-30 (ven. Антонов Ан-30, Nato-raportointinimi Clank) on Antonov An-24:ään pohjautuva ilmavalokuvauskone, jota on käytetty myös tiedustelu- ja kuljetuskoneena. Se lensi ensilentonsa 21. elokuuta 1967, ja vuosina 1971–1980 sitä valmistettiin sarjatuotantona 123 kappaletta. Se poikkeaa ulkoisesti An-24:stä uudelleen suunnitellun keulansa osalta, johon kuuluvat ylöspäin nostettu ohjaamo ja lasitettu suunnistajan paikka koneen nokassa.
| Antonov An-30 | |
|---|---|
 Venäjän ilmavoimien An-30. |
|
| Tyyppi | ilmavalokuvaus- ja kuljetuskone |
| Alkuperämaa |
 Neuvostoliitto |
| Valmistaja | Antonov |
| Ensilento | 21. elokuuta 1967 |
| Tila | käytössä |
| Pääkäyttäjät | Venäjän ilmavoimat |
| Valmistusmäärä | 123 |
| Valmistusvuodet | 1971–1980 |
| Kehitetty mallista | Antonov An-24 |
Antonov alkoi vuonna 1966 työstää An-24:ään pohjautuvaa ilmavalokuvauskonetta, joka tunnettiin aluksi mallinimellä An-24FK. Koneen prototyyppi lensi ensilentonsa 21. elokuuta 1967. Se muistutti ulkoisesti An-24:ää muuten kuin keulansa osalta. Koneen nokkaan oli sijoitettu pommikonetyylinen lasitettu suunnistajan paikka, ja ohjaamoa oli nostettu hieman ylöspäin, mikä näkyi kyhmynä rungossa. Lisäksi koneen pohjaan oli kiinnitetty kameroita. Prototyypin hyväksynnän jälkeen koneen sarjatuotanto aloitettiin vuonna 1971, ja se sai lopullisen mallinimensä An-30.[1]
Kuten niin ikään An-24:ään pohjautuvassa An-26-kuljetuskoneessa, myös An-30:n voimalaitteena käytettiin Ivtšenko AI-24VT -potkuriturbiinia.[1] Lisäksi koneessa oli yksi Tumanskin RU-19A-300-suihkumoottori, joka toimi apuvoimalaitteena ja tarjosi lisätyöntövoimaa lentoonlähdössä.[2] Koneen pohjaan oli mahdollista asentaa erilaisia infrapuna- ja valokuvakameroita. Niitä varten koneen pohjassa oli ikkuna, joka suojattiin liukuvalla luukulla, kun kamerat eivät olleet käytössä. Koneen sisälle asennettiin kaksi työpistettä kameroiden käyttäjille, muutama istuin lepovuorossa oleville miehistön jäsenille sekä ruokakaappi. Rungon oikean puolen etuosassa oli suuri rahtiluukku, jonka kautta välineistöä saatiin liikuteltua koneeseen ja sieltä pois. Toisin kuin prototyypissä, sarjatuotantokoneissa suurin osa matkustamon ikkunoista oli poistettu. Koska An-24:ssä nokka oli säätutkan paikka, An-30:een ei alun perin asennettu tutkaa. Joihinkin koneisiin lisättiin myöhemmin jälkiasennuksena Groza M30 -tutka kupuun nokan alapuolelle.[1]
An-30 oli sarjatuotannossa vuoteen 1980 asti,[3] ja sitä valmistettiin kaikkiaan 123 kappaletta.[2] Konetyypin suurin käyttäjä oli Aeroflot, jolle toimitettiin 65 konetta. Neuvostoliiton ilmavoimat puolestaan otti vastaan 26 konetta, joihin oli asennettu muun muassa silppu- ja valoammuslaukaisimet itsepuolustustarkoituksiin. Joihinkin ilmavoimien koneisiin asennettiin myös erikoiskalustoa, kuten sivulle suunnattu SLAR-tutka tai TV-kameroita. Osaa koneista käytettiin Afganistanin sodassa tukemaan ja täydentämään muita tiedustelukoneita. Neuvostoliiton lisäksi koneita vietiin myös ulkomaille. Suurin vientiasiakas oli Kiina, joka tilasi seitsemän konetta. Muita An-30:n tilaajia olivat muun muassa Tšekkoslovakia, Bulgaria, Mongolia ja Vietnam.[1]
Ilmavalokuvauksen lisäksi An-30-koneita käytettiin erityistarkoituksiin. Viisi konetta muunnettiin merivalvontakäyttöön tarkoitetuksi An-30D-malliksi, johon oli asennettu ylimääräiset polttoainesäiliöt. Useita koneita muunnettiin An-30M-malliksi, jota käytettiin meteorologisiin tarkoituksiin, muun muassa pilvien kylvämiseen. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkimainingeissa yksi kone muunnettiin An-30R-malliksi, jossa oli kalustoa säteilyvalvontaan ja näytteenottoon. Ydinlaskeuma saastutti sen lopulta niin pahoin, että se oli hävitettävä matalan säteilytason ydinjätteenä. Kaksi konetta muutettiin 1990-luvulla 20-paikkaisiksi VIP-kuljetuskoneiksi mallinimellä An-30-100.[1]
Vuonna 2020 An-30-koneita oli siviilikäytössä kuusi kappaletta ja viiden maan ilmavoimilla kuljetuskoneena ja erityistehtävissä parikymmentä. Suurin käyttäjä on Venäjän ilmavoimat, jolla oli 15 An-30-konetta.[4][3]
.jpg)
Antonov An-30 -koneita oli vuonna 2020 käytössä seuraavilla ilmavoimilla (lukumäärä ja käyttökohde sulkeissa):[4]
Kiina
Romania
Sudan
Ukraina
Venäjä
Alkuvuodesta 2021 An-30-koneita oli siviilikäytössä kuusi kappaletta.[3]
Valmistetuista 123 koneesta viisi on tuhoutunut onnettomuuksissa, alasampumisissa ja muissa tapahtumissa.[6] An-30:n pahin onnettomuus tapahtui 22. maaliskuuta 1992, kun Mjatškovo Avian An-30A syöksyi maahan lähellä Nižnejanskia. Miehistön tekemät virheet autopilotin käytössä saivat koneen heilumaan niin rajusti, että kuormitus ylitti sen rakenteellisen kestävyyden ja kone hajosi osiin ilmassa. Kaikki kymmenen koneessa ollutta kuolivat onnettomuudessa.[7]
| Päivämäärä | Paikka | Lentoyhtiö | Versio | Rekisteri | Uhrit/ Koneessa olleet |
Lyhyt kuvaus | Viite |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 19.10.1979 |  Iturup |
Neuvostoliiton ilmavoimat | An-30B | 84 | 0/0 | Lentoasemalla seissyt kone vaurioitui korjauskelvottomaksi taifuunissa. | [8] |
| 11.3.1985 |  Kabul |
Neuvostoliiton ilmavoimat | An-30B | 05 | 2/5 | Kuvauslennolla olleen koneen vasempaan moottoriin osui Strela-ohjus, ja moottori syttyi tuleen. Miehistön yrittäessä laskea korkeutta laskeutumista varten palo tuhosi korkeusvakaimen ohjausvaijerit, ja miehistö menetti koneen hallinnan. | [9] |
| 22.3.1992 |  Nižnejansk |
Mjatškovo Avia | An-30A | СССР-30002 | 10/10 | Lentäjien virheet autopilotin käytössä saivat koneen heilumaan rajusti. Kuormitus kasvoi niin suureksi, että kone hajosi ilmassa osiin ja syöksyi maahan. | [7] |
| 23.5.2012 |  Cáslav |
Venäjän ilmavoimat | An-30B | 04 | 0/23 | Laskukiito meni pitkäksi. Kone päätyi pellolle, katkesi kahtia ja syttyi tuleen. | [10] |
| 6.6.2014 | Drobyševo |
Ukrainan ilmavoimat | An-30B | 80 | 5/8 | Ammuttiin alas. | [11] |
Lähde: Flugzeuginfo[2]
Yleiset ominaisuudet
Suoritusarvot
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
